maanantai 20. lokakuuta 2014

melankolia kaunistaa

Et osaa edes arvata, kuinka monta tuntia olen hakannut päätäni näppikseen. Miten hyvistä viikonlopuista voi saada niin huonoja kuvia? Miksi en osaa ilmaista itseäni? Miks miks miks miks, noniin hiljaa nyt. Syysloma on ollut ihan superjees. Se tuntui alkavan jo viikko sitten, kun näin Tampereella ihmisiä. Olen hyvässä suhteessa maannut himassa katsomassa Frendejä ja juossut kaupungilla frendien kanssa. Torstaina piti leipoa pullaa, mutta meninkin siskon kanssa leffaan. Mietin silti, miten on mahdollista saada päivä kulumaan tekemättä mitään. Enkä ymmärrä, miksi kaikessa kirjoituksessani puhun silmistä, vaikken oikeassa elämässä kiinnitä niihin edes kauheasti huomiota. Kai. Ulkona on kaunista, vaikken siellä ole edes tänään käynyt. Ajantaju on hukkunut täysin.




Kaunis on maalaus, jossa vahingossa sulatin
violetit ylpeyden silmäsi.
Huulipunatahroilla.
Lopputyhjäksi.
Kuolevilta lehdiltä tuoksuva ilma kipristelee kämmenselillä.
Jos kaadut niiden syleilyyn, nouse silti ylös.

olet vaurioitunut
heikko sisältä
turruttavan kuuman suihkun jälkeen
melkein pyörtyneenä
peilissä pelkkää sankkaa sumua

Tiedätkö mitä on _____?
Osaatko pukea sanoiksi _____?

kello aamu kuuden
toisiaan repivät minuutit
hopeisen auringon alla
lieskoja sylkevät sekunnit




i'm gonna take that trip to the other side
i need to feel that i'm alive

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)