maanantai 27. lokakuuta 2014

tatuoituna/avaruusparsakaali

Kymmenvuotiaana minulla oli tapana perjantai-iltaisin syödä ranskanperunoita ja juoda kamalasti coca-colaa. Kuuntelin radiosta rokkia, sen jälkeen katsoin tatuointiohjelmaa, sitten menin sänkyyni piirtelemään kahden edellä mainitun tekijän seurauksena.

Kerroin koulussa, että tämän asian tahdon tähän käteen, just tähän kohtaan. Eikä kukaan uskonut, että parin vuoden päästä olisin samaa mieltä.

Seitsemän vuotta myöhemmin astuin lumisateeseen mustetta ihon alla.








Kolme pitkää päivää ja iltaa ompelua, roudaamista, crew-paitoja, säätämistä, patonkeja, salakäytäviä ja rakentamista. Kasa mahtavia ihmisiä, lopputuloksena viikonloppu pimeydessä keskellä muuttuvaa labyrinttia kera tietokoneiden ja valoshown. Milloin viimeksi olet pelannut Twisteriä? Väsymys sai itkemään ja lahoamaan onnellisena sohvan pohjan kautta kovalle lattialle. Kello lyö kolme, aina uudestaan ja uudestaan.




Vastassa oli lämmin syystuuli ja tuliaisia länsinaapurista. Ollaan tunnettu Heban kanssa tänään kaksi vuotta, joka on hullun vähän verrattuna siihen, miten paljon seikkailuja ja tilanteita ollaan koettu. Aika hurjia juttuja merellä ja maastossa, kuin jokainen päivä olisi viimeinen. Se on todella sen arvoista.

Menen huomenna hoitamaan lasta, mikä on aika jännittävää. Muutenkin viime päivinä on tullut mieleen omat hetket muutamien vuosien takaa. Välillä toivon olevani Tiina 7-v ilman suurta vastuuta, tai tietoisuutta maailmantuskasta ja ikävyyksistä. Voisi katsoa Peppi Pitkätossua ja leikkiä legoilla päivän läpeensä. Ihminen saavuttaa koko ajan lisää ja lisää. Musta tuntuu, että näistä palikoista saa koottua aika nätin Huvikummun.

maanantai 20. lokakuuta 2014

melankolia kaunistaa

Et osaa edes arvata, kuinka monta tuntia olen hakannut päätäni näppikseen. Miten hyvistä viikonlopuista voi saada niin huonoja kuvia? Miksi en osaa ilmaista itseäni? Miks miks miks miks, noniin hiljaa nyt. Syysloma on ollut ihan superjees. Se tuntui alkavan jo viikko sitten, kun näin Tampereella ihmisiä. Olen hyvässä suhteessa maannut himassa katsomassa Frendejä ja juossut kaupungilla frendien kanssa. Torstaina piti leipoa pullaa, mutta meninkin siskon kanssa leffaan. Mietin silti, miten on mahdollista saada päivä kulumaan tekemättä mitään. Enkä ymmärrä, miksi kaikessa kirjoituksessani puhun silmistä, vaikken oikeassa elämässä kiinnitä niihin edes kauheasti huomiota. Kai. Ulkona on kaunista, vaikken siellä ole edes tänään käynyt. Ajantaju on hukkunut täysin.




Kaunis on maalaus, jossa vahingossa sulatin
violetit ylpeyden silmäsi.
Huulipunatahroilla.
Lopputyhjäksi.
Kuolevilta lehdiltä tuoksuva ilma kipristelee kämmenselillä.
Jos kaadut niiden syleilyyn, nouse silti ylös.

olet vaurioitunut
heikko sisältä
turruttavan kuuman suihkun jälkeen
melkein pyörtyneenä
peilissä pelkkää sankkaa sumua

Tiedätkö mitä on _____?
Osaatko pukea sanoiksi _____?

kello aamu kuuden
toisiaan repivät minuutit
hopeisen auringon alla
lieskoja sylkevät sekunnit




i'm gonna take that trip to the other side
i need to feel that i'm alive

tiistai 14. lokakuuta 2014

sivujen välistä poimittua

Oletko ainoa kuu?

Kenties kuusista teräväpiikkisin, käsivarsien ihoa repivin.
Kun sumussa läpi metsikön
riipien kaatuu puun juureen sammalmättäälle.

Oi vieläkö loistat?


Välillä tuntuu, että teen kaiken väärin. Menen nukumaan, kun kaikki tahtovat valvoa. Minulla on vääriä ideoita, haluan tehdä asioita, jotka tahdotaan hiljaa estää. Tykkään sinunkin lempibändistäsi. Joo, ostan myös vaatteeni samoista kaupoista, kuin sinä. Elämänrytmini on väärä, enkä ymmärrä piiloviestejä. Olen aivan liian yksinkertainen ja päättäväinen vaihtamaan päämääriäni, jotka eivät sovi kenenkään aikatauluihin.

Niin paljon valoja
mustalla taustalla.
 Vauhtia tunnissa
kutakuinkin sata kilometriä.
Pimeys on läpitunkeva,
kuten valkosipulin tuoksu sormenpäissäni.

Siniset valot heijastuvat
linja-auton ikkunasta toiselle.
Pidätin henkeäni ja toivoin kuollakseni,
ettei kenellekään olisi tapahtunut mitään pahaa.
Arvaa mitä seuraavan päivän lehdestä luettiin.

Muut ihmiset näyttävät niin kauniilta.
Minä eleissäni meikitön, ryhditön ja väritön.
Muut ihmiset katsovat halveksuen,
vaikka he luultavasti osaavat arvata vain puolet totuudesta.

tiistai 7. lokakuuta 2014

kylmä muuttuu lämmöksi

tanssimme Jim Morrisonin haudalla
kolme teelusikallista intohimoa
seitsemän samanlaista kuun loistetta
yön taivas oli liukuvärjättynä
syvän meren koboltista
silmiesi turkoosiin
siniset safiirit
ovatkin kupariksi muuttuneet

viaton, avoin, kokeilunhaluinen
nälkä elämälle
vien sinut paikkoihin, hän sanoi
…joihin muuten et koskaan tulisi päätymään

sade raiskasi maan
peilasin itseäni lammikosta, Eiffel seisoi vierelläni
ylpeänä hän niin, kysyin:
kaaduttaisiinko yhdessä, rakkaani?

riisuin kengät
tunsin murentuneen hiekkakiven
rullasin jalkapohjani joka askeleella
niin tarkasti
niin tarkasti, etten koskaan unohda miltä se tuntuu

puristin ylimääräisen veden hiuksistani ja avasin oven
kellon kilahdus
ovi kolahtaa kiinni
hah, ne kliseiset pöytäliinat
huikkaan vain: ”me surprend!”
ja istun pöytään odottamaan

tahdon vain olla kaunis
tiedät ilmeisesti että rakastan linnoja
askel väärään suuntaan
katkenneet ovat nilkkas
ekstaasia ilman pinnoja

uppoan laavaan
kun katson, kun sinä tanssit
olen vain muovinen rihkamaviulu
sinä olet mustat balettitossut
…koristettuina tappuralla

niin tuhannet sillat vievät takaisin pimeyden kaduille
sittenkin
vaikka sanoit taikasanat
liukuvärjäys on vain tasaista massaa

Bordeaux

portit heilahtavat auki

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

tilaa nyt, odota vain yhdeksäntoista päivää

On aika ottaa itseäsi niskasta kiinni.
Olla rohkea,hypätä ikkunan kautta sisään
paikkaan, jossa vältellään kivunhuutoja,
itketään onnesta ja muutetaan koko loppuelämä.
Hypätään aaltojen vietäväksi
muinaiseen Egyptiin,
joka saa päätöksensä
sarjasta Roomalaisia numeroita.
Taivas
Väri: selkään ampuvan harmaa
Aika: nyt
Olet valmis: kyllä
Mihin: kysytkin vielä
Äiti sanoi luottavansa siihen,
mitä musta on tullut ja tulee.
Vaikken tiedä,
osaako kolmevuotias lapsi puhua.
Minä kuulemma osasin.


"Pidä ihana päivä!"
-Mä lupaan.

Aamulla puoli kuudelta,
kylmällä bussiasemalla
päällä hienot vaatteet ja kädessä puoliksi syöty ruisleipä.
Mp3-soittimen vaihtumaton musiikkikirjasto.
mustavalkoinen kissa
istui tien reunassa
liput salossa

mustavalkoinen kissa
oli lamppukaupan ohittaessaan
päätynyt vaihtamaan suuntaa

mustavalkoinen kissa
tahtoi kuulla
kaikki äänet samaan aikaan
"Miettikää, sitten ei tarvitse edes
miettiä sitä, minkä merkkistä tupakkaa
stögätään kenenkin tuhkakuppiin."


talot ovat toispuoleisesti
uponneet kovaan asfalttiin
Matkustin kohti syvempää ruskaa,
enkä voisi olla muistamatta
tätä tiettyä risteystä.
Vaikken voi olla varma siitä,
mikä syy on olla sitä unohtamatta.
Kaiken lisäksi on todennäköisempää,
että tämä risteys sijaitsee aivan toisella puolella.
Hänelle
kerrottiin, miten yksi lehti kerrallaan
koskettaa maan kamaraa,
joka pikku hiljaa jäädyttää kiinni sydämen.
Eikä päästä irti,
ennen kuin se on tallottu palasiksi.

Siispä hän alkoi juoksemaan kiinni
joka ikisen puusta pää edellä tippuvan yksilön,
toivoen pelastusta.


Rippeet ovat fiksuja.
Tietävät, missä järjestyksessä
palat pitää koodata,
hitsata yhteen.
Millä tahdilla verta pitää pumpata,
ja mistä materiaalista kuori tehdään?
Kun luovut jostain,
saat tilalle jotain muuta.
Jätät auringon, saat kuun.
Mutta kumpaa et veisi varjoon toista kertaa?
Kitkerä maitokahvi saa
yllättävän paljon ajatuksia
horjumaan.
Tee pääkallosta perhonen,
saksista sumua.
Ja hetken on
olo turvattoman rauhaton.
Me tultiin tänne suojaamaan rauhan aika.
Riisumaan hatut ja kyyneleet.
Repimään väärät elintoiminnot
ja naulaamaan ne oikeille paikoilleen.