sunnuntai 14. syyskuuta 2014

sielunmessua vailla

Mietittekö koskaan, elävätkö jotkut tietämänne henkilöt oikeasti muka ihan tavallista ja normaalia elämää? Tarkoitan siis, se tuntuu niin mahdottomalta...Joillain on niin mageita harrastuksia, saavutuksia, töitä sekä mielipiteitä, ja ne vaikuttavat vain niin hienoilta että on vaikea kuvitella sen kaiken päälle piirtyvän mitään tavalliselle ihmiselle liittyvää. You know what I mean? Makaavatko hekin lattialla tekemättä mitään ja miettivät näitä typeriä kysymyksiä? Valittavatko hekin tylsyyttä ja viettävät päiviä neljän seinän sisällä?


 Äkkilähtö etelään houkuttelisi huokaamaan, eikö?
Vaikkei välttämättä ole mitään mistä hengähtää,
jos olet unohtanut hengittää.

Vuoden päästä ehkä lähdetään katsomaan,
mitä maailmalla on tarjottimellaan antaa.
Tai ehkä sekin on vain yksi niistä tuhansista suunnitelmista.
-Sitä en tiedä.

Ottaako nyt sitten äkkilähtö vai tatuointi?
Ostaanko suklaalevy vai uudet sukat?
Fiksummat ehkä ajattelisivat elämäänsä kuukautta pidemmälle.


taivas kerran syytti meitä
osoitti luisevalla sormellaan

hän kertoi isosiskon tulleen takaisin matkaltaan
kaukaa maapallon toiselta puolelta

viime paluuretkeltään hän toi mukanaan
kyyneleiset illat ja epävireiseltä tuoksuvat päivät

mitä tällä kerralla on valittuna tuliaisiksi?
-sitä en tiedä

kumpi määrää säännöt, sinä vai sisko?

pelkäät, että joku aamuyö
olet niin valmis ja varma, miten sydän lyö
isosisko hyppää kulman takaa
puhaltaa päällesi tuulen
repii sinulta raajat irti
ja heittää mereen

toisaalta, maihareidesi kärjet ovat rautaa,
toisin kuin isosiskolla


Tyttö, jota vuosia sitten opetin mesessä leipomaan, on oppinut vuosien varrella käyttämään muffinsseissa jotain muutakin kuin sämpyläjauhoja. Helmi oli valmistanut herkkuillallisen ja pohdittiin, että tällaista olisi mukavaa tehdä useammin, vaikkei kukaan täyttäisi vuosia. Lahjaksi tarjosin aiemmin viikolla kupin teetä ja maalasin viinipullosta kynttilänjalan. Helmi on värikkäin ja sympaattisin ihminen, jonka tunnen. Helmi on ihana ja aina kun me ollaan liikkeellä yhdessä, jostain syystä saamme neuvoa ihmisiä englanniksi kohteesta toiseen.


hajuvesi, yöt, tupakka, kynttilät

...niiden tuoksussa olen elänyt,
ja ne aistimukset tekevät univerumista
jotain todellisuutta suurempaa.

Olen saanut tällä viikolla hirmuisesti kannustusta kaikkeen, mitä olen tekemässä. Ihmiset ovat sanoneet tosi nättejä sanoja, joiden johdosta olen saanut lisää uskoa siihen, että kykenen vaikka opettamaan farmilliselle strutseja takaperinkuperkeikkoja. Mutta se ei kuitenkaan ole vielä ensimmäisenä listallani.

oltiinko silloin sekaisin?

2 kommenttia :

  1. Tää sun blogis on kyllä mahtava ei voi muuta sanoa!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. apua kiitos! ihanaa, että jaksoit kommentoida. arvostan!

      Poista

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)