maanantai 22. syyskuuta 2014

sano ihan mitä vaan

ihmiset usein
kirjoittavat tunteistaan

miten päässä pyörii
kuin pyörremyrskyn sisällä

kuinka mieli on
korkeammalla kuin pilvet

en tiedä
mikä olisi se
oikea malli toimia
kun kukaan ei ole antanut sääntöjä
tilanteeseen, jossa ei tunne mitään

ei inhoa vituttavista naamoista
ei katkeruutta vanhoista ajoista
ei pikkulapsen iloa pilvilinnoissaan
ei pettymystä itsestään ja koko maailmasta
saatika sitten suunnatonta jännitystä huomisista juhlista
ei absoluuttisen yhtään mitään

mistä sitten pitäisi kirjoittaa?





Ehkä minä ainakin
kirjoitan kauan haaveilemastani pölyhuiskasta, vaikkei se olekaan sateenkaaren värinen. Voin myös kertoa täydellisistä kirppislöydöistä joista en ole ottanut kuvia, valospektaakkelista, runoudesta, verisestä pankkiautomaatista, rakkaudesta ja anarkiasta. Tai siitä, miten henkeäsalpaavan rauhallinen, tyyni, harmaa ja kaunis Pasila oli sunnuntai aamuna, kun sumu laskeutui Linnanmäen ylle. Parhainta hetkeen on spontaanit keikkareissut keskellä viikkoa. Olin hämmentynyt, kun löysin kahdeksan vuotta vanhat kuulokkeet.
Ja hei, ne toimii vielä.

mä oon miettinyt
kun kukaan ei kiinnosta sua




kirjoitettu: lauantaina. (vaikka vuorokausi on vaihtunut ajat sitten)

hiuksissani
kiinnittyneenä uuteen paitaani
jossa tuoksuu ikuisuus ja musta pitsi
sekoitettuna hajuveteeni
ja bussipysäkillä kirpeään ilmaan

vaikken koskaan ole ymmärtänyt
mistä lähtien puuron syömistä
on pidetty hulluuden kriteerinä

minusta hulluutta on
jättää lähtemättä
tai olla syömättä hyvää puuroa



sä oot kaikin tavoin outo

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)