tiistai 5. elokuuta 2014

voi pyhä äiti nyt mennään


Ensimmäiset festarini ikinä oli Ankkarock seitsemän vuotta sitten. Se oli kotikaupungissani, ihan lähellä. Ankkarock lopetettiin ja nyt iski onneksi uusi festari näille kulmille, vielä lähemmäskin. Harvoin sitä kävelee festarialueelle noin seitsemisen minuuttia, yleensä tulee lähdettyä useampien tuntien ajomatkan päähän meininkeihin.

Venla majoittui lattialleni ja suunnattiin kohti Tikkurila festivaalia.
Aurinkoa, sinistä jäähilejuomaa ja uudet aurinkolasit hajonneiden tilalle.
En vieläkään muista, kuka soitti aiemmin viikolla huuliharppua..



Uniklubi herätti muistoja.
Kaija oli ihana.
Monroes oli upea. Plus kaikki sen bändin kautta saadut ystävät, tuntuu ihanalta katsoa heidän silmiään ennen ja jälkeen keikan. Se bändi on ilmiselvää huumetta. Kaikki, mitä kaikesta siitä voi sanoa, on sanottu.

Herra Ylppö & Ihmiset osui suoraan selkäytimeen. Riisu siipesi. Miten mikään voi olla niin ihmeellistä ja valloittavaa? Se on sitä kun hukutaan valoihin ja pimeyteen samaan aikaan. Kun pidetään silmiä kiinni ja auki samaan aikaan. Ollaan paikallaan ja heilutaan kaikki ruumiinosat irti. Kun kädet koskettaa kylmää aitaa, se tuntuu taivaan portilta.


 


Räppiä, punkkia, siskon synttärit, halikylttejä ja vesitatuointeja.
Räjäyttäjät, Sabotage, Äpärät, Kurikat, Notkea Rotta All Stars, Klamydia.
Mä olen melkeinpä sitä mieltä, että Apulannan pitäisi olla viimeisenä bändinä kaikilla festareilla.
Yleisö on niin megessä ja tuntuu että taivas lyö liekkiä.
Pudota, pelasta.



Ai mitä minä odotin eniten festarilla? -Anssi Kelaa!
Eturivi ja meitsi on onnen kukkuloilla. Taas sellaisia hetkiä elämässä, jotka tuntee erityisen arvokkaaksi. Niin käsittämättömän upeaa musiikkia, vain levottomat tytöt itkee Mikan faijan bemarin kyydissä.
Tämä transsi jatkuu edelleen.

Uskomatonta.


Kirppiskierros ja vuoden ensimmäinen villakaulahuivi. Ei, ei sitä ihan vielä tarvita.
Ei, koska ruokalista koostuu vielä lähinnä valkosuklaapäällysteisestä mansikkajäätelöstä auringon alla.
Ostaisko joku mulle mukin, jota Doorsin logo koristaa?
Kaupunkilaiset hymyilee, joka puolella tapahtuu ja kaikki toivoo, ettei poistua tarvitsisi koskaan.
Jos ajan voisi pysäyttää? ...Niin he kaikki kysyvät.

Aapo soitti Suomenlinnan kallioilla Apinoiden planeettalla ja vastanaineet toivoivat laulua.
Se oli kaunista, kun he meren kimmeltävän hohteessa alkoivat kyynelehtimään I will stayn tahtiin

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)