torstai 14. elokuuta 2014

jotain suurta ja villiä täytyy tapahtua



Kesäloman viimeiset hetket tapahtui töistä saatu pullapussi kädessä. Järjestin elämäni aikajanan ikkunalaudalleni ja lopulta tsygäilin kotiin mustan taivaan alla kaatosateessa. Pystyn kertomaan tasan tarkkaan päivä kerrallaan, mitä olen tehnyt lomalla. Day1, day2...day76. Vielä minä tästä kaikesta runokokoelman kirjoitan, mä lupaan. Paljon tuli tehtyä, monessa paikassa tuli käytyä ja monia ihmisiä sain tavata. Niin paljon tanssia, taputuksia, sadettajissa juoksua, hiekan tuoksua, onnellisten ihmisten kauniita hymyjä ja vittu sitä kaikkea,mikä tekee kesästä niin jumalattoman kaunista ja ihanaa. Kiitos!



Enää ei kuitenkaan voi siirtää herätyksiä ikuisuuksien päähän, eikä kukaan edes tuo aamuisin valkoisia tulppaaneja. Mutta ei se kai haittaa...Tai siltä ainakin tuntuu, kun kävelen käytävää eteenpäin ja kuulen kiljahduksia, joissa nimeni kaikuu. Olen muistanut, miten hienolta tuntuu radio tervan perinteiset eväsretket Myyrmäenraitilla viimeisinä aurinkoisina päivinä ja miltä kuulostaa maailman parhain kamalin koodikieli. Vaikkei silmät pysy auki ja kirjan tekstit näkyy kolmena kappaleena, voi käydä torkkumassa telkkaristudiossa...Ainakin siihen asti, kun joku tulee tökkimään kaiken maailman kameratelineillä, tai vaihtoehtoisesti tuhertamaan asiattomuuksia käsivarteen tuoksutussilla. Kyllä koulussakin on aika kivaa.



T-juna, päättymättömät kesäyöt ja festaririemu,
MINULLA TULEE IKÄVÄ.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)