torstai 21. elokuuta 2014

ikuisen auringon kaupungin jälkeen

Ihmiset ympärilläni ovat olleet suuria kysymysmerkkejä varustettuina huolestuneilla kasvoilla. Itse olen ollut uupuneempi kuin koskaan, hämmentyneisyystasoni on saavuttanut eeppisen tason, enkä ole ennen huomannut olevani säikky. Olen yrittänyt ajatella, mutta epäonnistunut siinä aika mainiosti. Kaikki halaukset, katseet, sanat ja hartiahieronnat ovat monet sellaisia, jotka muistan pitkään... On turvallinen tunne tietää, että edes muutamia ihmisiä kiinnostaa ihan oikeasti, mitä maailmassani tapahtuu. Toivottavasti teillä kaikilla on sellaisia ystäviä, tai edes yksi sellainen.

Satunnaisten päivien vain olemisen jälkeen on ihanaa keskittyä ääniin ja kuunnella ulkona ropisevaa sadetta. En haluaisi vielä sanoa olevan syksy, mutta mä tykkään syksystä. Se on vuoden inspiroivimpaa aikaa.
Ja hei, mulla on tänään vissiin synttärit! Synttärini ovat muuten aina tähän mennessä olleet kesällä, niin saa luvan olla tänäkin vuonna!

Kaikki hyvin on.


Se oli yksi tavallinen lauantai-ilta ja yksi linja-automatka,
jonka aikana taivas oli kauniimpi kuin hetkeen.
Kristallikruunujen loiste, pullotaiteilijat ja yleisön seassa heiluvat käsiparit. Askel hakkasi tahtia.
Se oli ihana ilta.

Musta on uusi musta, kunnes joku vastaa puhelimeen.
Jos se olet sinä, olet aika onnekas pirulainen.

Tällä kertaa se joku vastasi luuriin väärässä päässä.

Klassiset lähtökohdat heittivät meidät ylösalaisin, enkä vieläkään osaa ajatella olleeni siinä tilanteessa, joka päättyi Vammalan aluesairaalan mehukesteille.

2 kommenttia :

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)