keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

vain se mitä teet nyt on tärkeää

Kello kolmen kaatosade.
Kun mikään ei ole tarpeeksi.
Mulla on päivä päivältä kovempi ikävä Tukholmaan.
Kertokaa mulle mitä tapahtuu.



Muistan kun vuosi sitten istuin saman laiturin toisella puolella.
Silloin oli aamu, nyt on iltapäivä.
Silloin oli jalassa valkoiset tennarit, nyt on mustat.

Porkkanamies, unimielikuvia ja kadonneen lasipullon arvoitus.
Olen viikon sisään nähnyt öinä neljä kissaa ja kuusi jänistä.
Lokit raakuu, kuu katoaa ja nurmikko syleilee.
Tuntuu kodilta.

Vähän vaaraa, ripaus raakaa todellisuutta ja kauhaisu tuntemattomien teiden tuoksua.

Tuntuu, kuin olisimme laineilla
mutta viilentävät aallot ovatkin kuumaa asfalttia.


Mulla on maailman ihanimpia ystäviä.
Sellaisia, jotka yhtäkkiä lähtevät soittamaan ukko nooaa kaupunkien keskustassa, koska yolo.
Sellaisia, joiden takia käyn ostamassa viimeisillä rahoilla yli puoli litraa kermaa.
Sellaisia, jotka halaavat parhaiten ja omistavat hienoja lippiksiä.
Sellaisia, jotka leipovat vohveleita ja ottavat viereen viltin alle makoilemaan.
Sellaisia, jotka rapsuttavat silmiäni pullonkorkeilla.
Sellaisia, jotka kysyvät: "Tarvitsetko jotain?"
Sellaisia, joiden kissat hyppivät päälläni, kun jäin taas sohvalle yöksi.
Sellaisia, jotka haluavat kokea kanssani hullut suunnitelmani.

Hei jooko älkää ikinä koskaan muuttuko.


Miljoona kuppia kahvia maidolla ja sokerilla.
Korvat irtoavat ja sumu on verhonnut golfkentän.
Kai me vähän laulettiin ja maattiin keskellä tietä.
En osaa enää muuta kuin hyppiä siinä alikulussa, kun toiset kävelevät elämän reunalla.


Joskus tuntuu, että kaikki on viksin vonksin tai ainakin heikun keikun.
Raitilla soittaa mies nokkahuilua ja toivon yhtä onnellista vanhuutta, kuin viereisellä penkillä istuvilla mummoilla. Ostin melkein kirjan ja jalkapohjani ovat turvonneet.

Ollaan Tiusiksen kanssa suunniteltu monta vuotta, että mennään Kakkugalleriaan kakkubuffettiin. VIHDOIN se tapahtui. Tiusiksesta tulee vielä maailmankuulu muotisuunnittelija, believe me. Oli ihanaa katsella, miten intohimoisesti joku voi katsella sarjakuvakaupan ikkunaa.


ollaan ja nähdään
tehdään yllätyspysähdys bussimatkalla
keitetään teetä keskellä yötä
xxx


Joskus sä mietit, miten kauan kesää voi kestää.
Kuinka kauan sä voit jatkaa matkaamista puistosta toiseen?
aikasi on nyt
Sä voit meikata yleisten vessojen takana
ja olla muistamatta mitään.
Sä voit päättää määrätietoisesti
ja olla mitä vaan.


Kävin mökillä ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen.
Mummon koira oli edelleen yhtä idiootti, metsässä oli mustikoita ja puroni oli paikoillaan.
Luin paljon, hengitin ja söin uusia perunoita. Se tuntui mukavalta.


Halatkaa tuntemattomia ihmisiä!
...Se on parasta.

Parasta on myös T-junat, joissa on aina porukkaa, jota et ole tavannut aiemmin...Mutta matkan mittaan huomaatkin tuntevasi kaikki kanssamatkustajat jotain kautta. Haluan kertoa pienen tarinan taas yhdestä sattumasta. Ei se ole sinänsä niin ihmeellinen...Selvisi vain, että vieressäni istunut ihminen oli edellisen kouluni nykyinen sijaismaikka. Pieni maailma. Laulettiin yhdessä Olavi Uusivirtaa. Se oli hienoa.


Lakkasin varpaankynsiäni.
Keittiön pöydällä risti-istunnassa juustoa ja vettä muffinssimukista, lista kaikesta.
Pakkaushelvetti, parvekekahvi, ennustaja tv, ärrän katto, keinut, ollaanko tämä kesä näin, kohti taivasta, harjun aamuyö ja liukuväritaivas. Elämän ja kuoleman kauneutta


Kun tänään lähden.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)