keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

vain se mitä teet nyt on tärkeää

Kello kolmen kaatosade.
Kun mikään ei ole tarpeeksi.
Mulla on päivä päivältä kovempi ikävä Tukholmaan.
Kertokaa mulle mitä tapahtuu.



Muistan kun vuosi sitten istuin saman laiturin toisella puolella.
Silloin oli aamu, nyt on iltapäivä.
Silloin oli jalassa valkoiset tennarit, nyt on mustat.

Porkkanamies, unimielikuvia ja kadonneen lasipullon arvoitus.
Olen viikon sisään nähnyt öinä neljä kissaa ja kuusi jänistä.
Lokit raakuu, kuu katoaa ja nurmikko syleilee.
Tuntuu kodilta.

Vähän vaaraa, ripaus raakaa todellisuutta ja kauhaisu tuntemattomien teiden tuoksua.

Tuntuu, kuin olisimme laineilla
mutta viilentävät aallot ovatkin kuumaa asfalttia.


Mulla on maailman ihanimpia ystäviä.
Sellaisia, jotka yhtäkkiä lähtevät soittamaan ukko nooaa kaupunkien keskustassa, koska yolo.
Sellaisia, joiden takia käyn ostamassa viimeisillä rahoilla yli puoli litraa kermaa.
Sellaisia, jotka halaavat parhaiten ja omistavat hienoja lippiksiä.
Sellaisia, jotka leipovat vohveleita ja ottavat viereen viltin alle makoilemaan.
Sellaisia, jotka rapsuttavat silmiäni pullonkorkeilla.
Sellaisia, jotka kysyvät: "Tarvitsetko jotain?"
Sellaisia, joiden kissat hyppivät päälläni, kun jäin taas sohvalle yöksi.
Sellaisia, jotka haluavat kokea kanssani hullut suunnitelmani.

Hei jooko älkää ikinä koskaan muuttuko.


Miljoona kuppia kahvia maidolla ja sokerilla.
Korvat irtoavat ja sumu on verhonnut golfkentän.
Kai me vähän laulettiin ja maattiin keskellä tietä.
En osaa enää muuta kuin hyppiä siinä alikulussa, kun toiset kävelevät elämän reunalla.


Joskus tuntuu, että kaikki on viksin vonksin tai ainakin heikun keikun.
Raitilla soittaa mies nokkahuilua ja toivon yhtä onnellista vanhuutta, kuin viereisellä penkillä istuvilla mummoilla. Ostin melkein kirjan ja jalkapohjani ovat turvonneet.

Ollaan Tiusiksen kanssa suunniteltu monta vuotta, että mennään Kakkugalleriaan kakkubuffettiin. VIHDOIN se tapahtui. Tiusiksesta tulee vielä maailmankuulu muotisuunnittelija, believe me. Oli ihanaa katsella, miten intohimoisesti joku voi katsella sarjakuvakaupan ikkunaa.


ollaan ja nähdään
tehdään yllätyspysähdys bussimatkalla
keitetään teetä keskellä yötä
xxx


Joskus sä mietit, miten kauan kesää voi kestää.
Kuinka kauan sä voit jatkaa matkaamista puistosta toiseen?
aikasi on nyt
Sä voit meikata yleisten vessojen takana
ja olla muistamatta mitään.
Sä voit päättää määrätietoisesti
ja olla mitä vaan.


Kävin mökillä ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen.
Mummon koira oli edelleen yhtä idiootti, metsässä oli mustikoita ja puroni oli paikoillaan.
Luin paljon, hengitin ja söin uusia perunoita. Se tuntui mukavalta.


Halatkaa tuntemattomia ihmisiä!
...Se on parasta.

Parasta on myös T-junat, joissa on aina porukkaa, jota et ole tavannut aiemmin...Mutta matkan mittaan huomaatkin tuntevasi kaikki kanssamatkustajat jotain kautta. Haluan kertoa pienen tarinan taas yhdestä sattumasta. Ei se ole sinänsä niin ihmeellinen...Selvisi vain, että vieressäni istunut ihminen oli edellisen kouluni nykyinen sijaismaikka. Pieni maailma. Laulettiin yhdessä Olavi Uusivirtaa. Se oli hienoa.


Lakkasin varpaankynsiäni.
Keittiön pöydällä risti-istunnassa juustoa ja vettä muffinssimukista, lista kaikesta.
Pakkaushelvetti, parvekekahvi, ennustaja tv, ärrän katto, keinut, ollaanko tämä kesä näin, kohti taivasta, harjun aamuyö ja liukuväritaivas. Elämän ja kuoleman kauneutta


Kun tänään lähden.

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

tulkaa joskus kylään


Eikö kesä olekin sitä, että kootaan ystävät yhteen...
....istutaan parvekkeella hyvällä fiiliksellä
ja eletään rennosti siinä hetkessä?

Ja kun yö koittaa...
...lähdetään seikkailemaan ulos
ja juostaan golfkentän sadettajissa itsemme läpimäriksi.


Eikö kesä olekin sitä, että nähdään ihmisiä toiselta puolen Suomea...
...tutustutaan uusiin otuksiin
ja eletään jännityksessä?

Ja kun ilta viilenee...
...laitetaan neljä toverusta yhteen keinuun
ja eletään yhdessä Bohemian Rhapsody.

 

Eikö kesä olekin sitä, että stopataan aika hetkeksi...
...otetaan aikaa itselle
ja katsotaan pilvetöntä taivasta?

Ja kun seuraava seikkailu lähestyy...
...heitetään tennarit olalle, blehat päähän
ja potkaistaan ilmaa ikuisen juhlan kunniaksi.

maanantai 7. heinäkuuta 2014

tänä yönä sä synnyt uudelleen

Kaikki alkoi kauniin tuskaisesta kaupunginosasta, kun venähtäneen illan jälkeen
juoksemme suomenruotsalaisesta kahdestakymmenestäkahdesta neliöstä
linja-autoon, joka jätättää liian kauas.

...niin kauas, että matkalla kotiin voi pysähtyä poimimaan päivänkakkaroita.


Lappeenrannan tiet huutavat konkreettista vaaraa ja pilvet kuiskuttavat sadepisaroita.
...ja tää on vasta alkua.

Lentokenttä ja musiikin huumaa.
Valot ja bassorumpu.
Ei vittu pää irtoaa.

Come on baby, light my fire.
Just beg for it.



Värit räiskyvät taivaalla, kuin sekameska sisälläni.
Kaikki täysin täydellisen tasapainoisen epätasapainossa.
Lumoutuneena ilotulitteita tuijottaen.

Juostaan porteista ulos vapauteen.
...Kun viimeisetkin confetit on pyyhitty pois otsalta.

Juostaan karkuun kiitoradalta.
...Kieritään nurmikko matalaksi.

Kun tuijottaa taivasta ja hengittää viileää kesäilmaa
...Voi tuntea jotain satumaista.


hypätään autoon
avataan ikkunat
volat kaakkoon
nyrkit ulos kohti taivasta
huuto kaikuu viereiseen pitäjään asti

...siitä pidetään huolta.

Pimeät tiet vie. Hah, kuten aina.
Lahden kautta yöpizzaa.
Pisteessä, jossa silmät eivät enää pysy auki...
Kun ne taas avaa,
on taivas keltaoranssi
ja samaan aikaan vaaleanpunainen.


Tervetuloa viettämään stereotyyppinen vuorokausi Heban ja meitsin seurassa:

x keikka
x kahvia
x pizzaa (eikä mätöt rajoitu siihen)
x ala-arvoista läppää
x vitusti kirosanoja
x yhtä seikkailua
x kissoja
x hyvien jalkojen bongailua
x laatumusiikkia yleisesti (ja laulumusiikkia)
x kierimistä
x ananas
x ulkona istumista
x aamulla kotiin
x Muumeja, Salkkareita ja leffaa
x mahtavia älynväläyksiä
x tyynysota
x tiistain ja sunnuntain välinen yö

Näin muunmuassa.
Ei mitään fiksua lisättävää?


Mulla on paljon tarinoita.
Tämä yksilö alkoi hieman yli vuosi sitten näiden samojen seinien sisäpuolelta.
Samat ihmiset, eri viikonpäivä ja sama musiikki.
Siitä alkoi aika kaunis tarina, josta tämäkin kirjoitus alkoi.

"Syntiä ja enkeleitä, turhamaisuutta ja juhlaa."

Tykkään kamalasti siitä, miltä kesäinen Havukoski tuoksuu.
Tykkään katsella, kun kissa nukkuu saunassa.
Tykkään syödä aamupalaksi mansikoita ja jäätelöä.
Tykkään myös siitä, kun ihmiset tulevat kertomaan omia tarinoitaan minulle.

Kävin päivän töissäkin, tällä kertaa tein keittiöhommia.
Tiskikone ja 111 donitsia.
Kovin mielelläni olen menossa uudelleen parin viikon päästä. Diggaan.

Tuomiokirkon portaat, jättilokit ja vanhoja autoja.
onnea on
kävellä Helsingin keskustassa silloin kun
viisarit kolahtavat kohdakkain

ilman kenkiä tietenkin

maailman terapeuttisinta on kesäyöt
ja tavallaan se on hieno tunne, kun tahtoo heittäytyä kasvoilleen asfalttiin


Todistusaineistoa, kesäelämää ja Koffari.
Kuperkeikkoja alamäkeen ja helppoa onnellisuutta.

"Ei vois sunnuntai olla enempää sunnuntai."

Lähdin viime yönä fillaroimaan.
Näin golfkentällä sadettajat päällä, en ehtinyt niitä tavoittaa.
Päätin, että tänä yönä lähden sinne uudestaan.