torstai 26. kesäkuuta 2014

nyt soi: type o negative - set me on fire

sanon hei

Ajattelin kertoa nyt, mitä olen tehnyt viime päivinä.

Herätyskelloni on soinut joka aamu tasan kello 04:00.
Sanotaanko näin, ettei mun kroppa välttämättä ole tottunut moiseen.
Ihan vitun kamala olo toistuu herätessä ja aamukahvi löytyy pöydältä vielä iltakuudelta.
Olen hypännyt aikaiseen junaan ja tarkastellut ihmisiä.
Samat kasvot samoilla eleillä, joka päivä.
Tekisi mieli sanoa hei.

Olen käynyt töissä.
Kyllä. Ja siitä olen onnellinen, että olen saanut mahdollisuuden. Ei haittaa nämä sivuvaikutukset, kuten aikaisin herääminen. Olen siivonnut toimistotiloja, kontannut pöytien alla ja vaihtanut elämäni ensimmäistä kertaa pölypussin imuriin. Peilinpalaset ruusuisesta elämästäni ovat särkyneet, kun olen kuurannut vessanpönttöjä.
Huomenna on viimeinen päiväni, end of this case. Mutta tulevaisuudessa puhelin kilahtaa, jos tuuraajaa tarvitaan syystä tai toisesta.


Olen istunut viltin alla lukemassa Jimiä ja haaveillut asioista, joita en enää muista.
Olen värjännyt hiukseni sillä tavallisella ja nauranut nettivideoille.
Olen nukkunut vahingossa yhdet päiväunet ja muistanut, etteivät ne sovi minulle laisinkaan.
Olen ollut käyttämättä meikkiä ja pelännyt hajuveteni loppuvan.

...Paitsi tänään.
Pukeuduin samaan villapaitaan, kuin jokainen tämän viikon aamu aikaisemminkin. Näin ne samat kauniit jalat aseman portaissa, luuttusin samat lattiat ja sanoin good morning.
Kävin mutsin luona syömässä tiikerikakkua, siitä suuntasin kohti muistojen maata.




Joukkuevoimistelu aiheuttaa itsessäni aina ihan uskomattomia tunneilmiöitä.
Ystäväni, valmentajani, valkoiset seinät ja kaikki sen liikkeen voima.
Näistä vierailuista vanhalla treenisalilla tulee aina henk.koht isompia juttuja, mitä olin alunperin ajatellut.
En voi sanoin kuvailla, kuinka ihanaa oli nähdä näitä tovereita.
Kuinka yksinäisen keijun tarina ja teidän kasvonne saivat kyyneleet silmäkulmiini.



Nämä arkipäivät ovat olleet todella erilaisia verrattuna "normaaliin", mutta kivaa vaihtelua. Duunipaikan sain täksi viikoksi parin viikon varoitusajalla ja se on määrännyt muita menoja. Pienimuotoinen säännöllisyys on tuonut rauhaa. Välillä pitää ehkä vähän ottaa iisii, että voi laulaa mukana seuraavaa biisii...

Huijasin, ei mulla mitään biisiä mielessä ollut.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)