maanantai 2. kesäkuuta 2014

tuttu melodia bussiradiosta kuuluu

 Meri tuoksui syvällä pääni sisällä, kun kävelin läpi hautausmaan.
Taivas näytti samalta läpi päivän, kukaan ei rehellisesti voinut sanoa, onko aamu vai ilta.
Rämmin juoksuhiekassa saadakseni lipun tämän kesän kickstartiin.


Sonispherephöreföretsöre oli yhtä täynnä tuttuja, kuin maiharini olivat täynnä hiekkaa.
Olga tokaisi fiksusti: "Miten on mahdollista, että vuorokauden aikana lämpötila laskee 20 celsiusta?"
Eihän Suomen festarit ole festarit, jossei saada yhtä räntäsadetta, eh? Olen kyllästynyt valittamiseen, en tahtoisi valittaa mistään. Ja musiikki on musiikkia onneksi säällä kuin säällä.

Ghost riivasi puhelimeni saatanallisilla voimillaan, mutta onneksi sekin tokeni tästä experiencestä parin vuorokauden jälkeen. Olisivat siltikin saaneet soittaa enemmän kuin, mitäh, viisi biisiä. Aina ei voi voittaa.

En olisi uskonut, että vuoden sisään tulen näkemään Danzigin kaksi kertaa. En ikinä.
Mulla on viime päivistä todella sanaton olo. En oikein osaa kuvailla mitään tai avata sieluni sopukoita.
Saanhan olla häkeltynyt? Saan.

Metallican propsit nousi silmissäni huomattavasti. Juurikaan en ole pitänyt bändiä juuri minään, mutta liveshow vakuutti. Viski purkissa ooooon ja laserit.

Ja minä luulin, etteivät lähijunat voi olla enempää täynnä, kuin vappuna.

 

japanilaiset turistit, rakkauspakkauksia, kuopiolaisten retkue, käytännöllinen alkoholisti, mahtava soittolista, onnellinen olo, nimiä repussa, jännää...


...eturivi, lisää jännää, Aerosmith, apua, uskomatonta, sydämensyke, hulluus, dream on...

DREAM ON


Ensimmäinen lukiovuosi pulkassa kiitettävin arvosanoin ja ämpärillisin ihania ystäviä, joita en voi kiittää tarpeeksi (kuvassa partiopoikani Lärde). Sen tietää jo siitä, että hattara on vaaleanpunaista ja sirkushuvit ovat kondiksessa joka säällä. Kellarin punaiset sohvat ovat legendaa, aurinkoisia päiviä raitilla ja päälläseisontaa käytävillä. Syksyllä odottaa kuulemma erityishomma verkkolehtijuttujen parissa.


Viileähkö Helsinki vaihtuu kaukaisempaan maahan ja rakkahin Venlaseni. Plussaten uusia tuttavuuksia.
tanssia ja laulua
kompastuneina orjantappuraan
time for a little party yeah
pidän siitä tunteesta,
kun makaan märällä nurmikolla

voi että. IHANAA.
ihanaa on se, kun herää jalat naarmuilla ja mustelmilla.
tämä on sitä parasta aikaa.


Loma-maanantai alkoi kolmentoistatunnin yöunilla ja jaksolla Muumeja.
Kesäisellä soittolistalla ja pienillä paperilappusilla täynnä onnea.
Numerot ovat suuria, muttei se haittaa.
Kokkailuja siskoni kanssa ja happea tutuilla kulmilla.
miau

I got a feeling
it's just a dirty
black summer

4 kommenttia :

  1. Mitä ihmettä! Kiitos Radio Rock päästiin kuvaan! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joko japsikat lähetti meistä kuvia rockille, tai joku rockilaisista oli maastoutunut japanilaiseksi... hämmentävää indeed! :D

      Poista
  2. Tosi kiva postaus! Tykkään niin älyttömästi sun blogistas!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hei kiitti paljon! ihana kuulla, että tykkäät. :)

      Poista

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)