torstai 26. kesäkuuta 2014

nyt soi: type o negative - set me on fire

sanon hei

Ajattelin kertoa nyt, mitä olen tehnyt viime päivinä.

Herätyskelloni on soinut joka aamu tasan kello 04:00.
Sanotaanko näin, ettei mun kroppa välttämättä ole tottunut moiseen.
Ihan vitun kamala olo toistuu herätessä ja aamukahvi löytyy pöydältä vielä iltakuudelta.
Olen hypännyt aikaiseen junaan ja tarkastellut ihmisiä.
Samat kasvot samoilla eleillä, joka päivä.
Tekisi mieli sanoa hei.

Olen käynyt töissä.
Kyllä. Ja siitä olen onnellinen, että olen saanut mahdollisuuden. Ei haittaa nämä sivuvaikutukset, kuten aikaisin herääminen. Olen siivonnut toimistotiloja, kontannut pöytien alla ja vaihtanut elämäni ensimmäistä kertaa pölypussin imuriin. Peilinpalaset ruusuisesta elämästäni ovat särkyneet, kun olen kuurannut vessanpönttöjä.
Huomenna on viimeinen päiväni, end of this case. Mutta tulevaisuudessa puhelin kilahtaa, jos tuuraajaa tarvitaan syystä tai toisesta.


Olen istunut viltin alla lukemassa Jimiä ja haaveillut asioista, joita en enää muista.
Olen värjännyt hiukseni sillä tavallisella ja nauranut nettivideoille.
Olen nukkunut vahingossa yhdet päiväunet ja muistanut, etteivät ne sovi minulle laisinkaan.
Olen ollut käyttämättä meikkiä ja pelännyt hajuveteni loppuvan.

...Paitsi tänään.
Pukeuduin samaan villapaitaan, kuin jokainen tämän viikon aamu aikaisemminkin. Näin ne samat kauniit jalat aseman portaissa, luuttusin samat lattiat ja sanoin good morning.
Kävin mutsin luona syömässä tiikerikakkua, siitä suuntasin kohti muistojen maata.




Joukkuevoimistelu aiheuttaa itsessäni aina ihan uskomattomia tunneilmiöitä.
Ystäväni, valmentajani, valkoiset seinät ja kaikki sen liikkeen voima.
Näistä vierailuista vanhalla treenisalilla tulee aina henk.koht isompia juttuja, mitä olin alunperin ajatellut.
En voi sanoin kuvailla, kuinka ihanaa oli nähdä näitä tovereita.
Kuinka yksinäisen keijun tarina ja teidän kasvonne saivat kyyneleet silmäkulmiini.



Nämä arkipäivät ovat olleet todella erilaisia verrattuna "normaaliin", mutta kivaa vaihtelua. Duunipaikan sain täksi viikoksi parin viikon varoitusajalla ja se on määrännyt muita menoja. Pienimuotoinen säännöllisyys on tuonut rauhaa. Välillä pitää ehkä vähän ottaa iisii, että voi laulaa mukana seuraavaa biisii...

Huijasin, ei mulla mitään biisiä mielessä ollut.

maanantai 23. kesäkuuta 2014

on juna mennyt viimeinen, mut siitä viis


Lattialle kaadettu kahvimaito ja "moi" kämmenselässä.
Oliko joku niin ujo, ettei uskaltanut sanoa mitään ääneen?
...Enkö minä vain kuunnellut?
Mikä on tarinasi? Tahtoisin tietää.
Kuka olet ja minne menit?

Hellsingin hiljaiset kadut ja juhannustanssit.

Se hetki yöstä, aamuyöstä, tai aamusta...No kuinka vain, tulkinnanvaraisuuksia.
Joka tapauksessa se hetki, kun juna tiputtaa seisakkeille itsensä kadottaneita hahmoja.

Jotkut ovat kuitenkin löytäneet toisensa vuosien jälkeen.
Hippityttö ja nuori kundi, jälleennäkemisen riemu sanoinkuvailematon.
Avasivat sydämiään, saivat silmänsä kirkastumaan ja tekivät illasta toisilleen maatamullistavan.

Kävelin heidän ohitseen kylmissäni muuten autiolla asemalla.
Jotenkin kummasti päädyin osaksi heidän upeaa hetkeään, olen siitä kovin onnellinen.
Yksi kauneimmista hetkistä, minkä olen koskaan saanut kokea, tämä on.
Halasimme kaikki kolme, kun aurinko alkoi kiipeämään taivaalle, samalla ilta päätti itsensä aamuun.
puhdasta, viatonta, aitoa, pelkistettyä, maailman kauneinta onnea.

mitään pahaa ei ole olemassakaan, sen näen kasvoistanne.
on vain tämä hetki ja te olette ihania.

rakastetaan tätä maailmaa, edes tämän seitsemän minuutin verran.

tiistai 17. kesäkuuta 2014

"sää tänään kuin lokakuussa"

kaikki koostuu säröistä
pienistä ja suurista
rappiollisista kuiskauksista
tulipunaisista hiuksista
ja niistä parista muuttujasta
jotka lopulta määräsivät
oman valtiaansa

matka silmien kautta sieluun
päättyy jo alkutekijöissä
törmäyksessä muuriin hermoratojen
jotka vievät aina kauemmas
kun joku yrittää saavuttaa

mutta voit luottaa minuun


elämä, 42, liftari, linnunrata, appelsiinimehu, eripari sukat, perhokalastus, aurinko, maapallo, rakkaus, räjähdys, ihmiset, kierroslukumittari, tähdet, rauha, sumu, vesi, tähtitaivas, keskikulutus, auringonlasku, onnellisuus, abstrakti, pelastus, kaunis, tuntematon, ananas, hämmennys, ratti, maa, bakteerit, silakka, vr, maailmanloppu, avaruus

huomasin joskus, että maailmankaikkeus muiden silmin
vastaa vain osittain omaa ymmärrystäni asiasta.


on yö.
kylmää on ilma, jota hengitän.
ainoana valona pöytälamppu puiseen pöytään valoa luoden.
viimeiset minuutit ennen auringonnousua.

kirjoitan aiemmista öistä vilttiin kietoutuneena.
nauran taukoamatta.
painan korvani pöytää vasten.
yritän kuulla vastausta kysymykseen

mitä täällä tapahtuu?!


tunsin itseni kovin sairaaksi
olin kovin säröinen ja pilvissä, jossain kaukana.
makasin kolmen peiton alla.
suljin ikkunan,
ja luin proosarunoutta.
ummistin silmäni hetkeksi.
kuuntelin Tehosekoitinta.
ahdistuin ja ihmettelin,
hetken tunsin melkein olevani joku muu.
lausuin repliikkejä,
joista valitettavasti löysin pilkahduksen itsestäni.



en haluaisi, että omien ajatusteni
ja teidän väliin muodostuisi suodatinta.
se ei ikinä ollut tarkoitukseni.
mutta huomaan,
etten tällä hetkellä uskalla tai vaihtoehtoisesti osaa kertoa teille kaikkea.

en edes mitä omituisemmissa sanamuodoissa.

se on minusta hyvin kummallista.
mutta oi älkää huoliko,
palaan taas pian asiaan.

tarinoita kesäöistä

pieni valkoinen valhe ei liene pahasta.
ainakaan, jos ja kun se armahdetaan heti kättelyssä.
epävarmuuden ja varmuuden kaikki tiedostetut välimaastot.

...eikä yksikään satuttanut itseään.

vain niin kovin hymyileväinen, hämmentynyt ja sekaisin.

...niin kuin parhaina hetkinä kuuluukin.


hey now hey now now

Laulakaa niin.

join the new church

Tehkää niin.

color me your color, baby

Soittakaa mulle.


tiheät askeleet suuren kaupungin pimennössä
vievät portaita ylöspäin kolkuttamaan oville.
welcome! nice to see you again.
ja minä nostan aurinkolasit kasvoiltani.
jälleen.

yhtäkkiä
tans si lat ti al la
siellä jalkapareja
musiikintahtiin parhaimman
ehdotuksia ja uusia tarinoita muistettavaksi
tuoksu huumaava
tarkoittaa
vain yhtä asiaa...

we wanna see you dance like there's no tomorrow

tuoksu ei ollut viimeistä laatuaan.
se oli vähäviestinen.
kymmenen symbolia kertoo silti kaiken olennaisen.

Waaaait a minute.
Onko kellään ideaa, kenen auto tämä on?
Ehkä se oli sorsan, joka säesti säyseää kesäaamuyötä.
Tuttu ja turvallinen, kaunis musta korkki.
Se aukaistaan maailmaan, josta löytyy lista parhaista illoista.
Tämä lisätään jonon jatkoksi.

On ihan okei hukata itsensä aamun kajoon, ja viettää siellä joka kerta enemmän aikaa.
On vielä enemmän okei löytää itsensä, kun juna kotiin lähtee tismalleen kukonlaulun aikaan.

Maailmassa on paljon kauniita asioita.
Tässä yksi esimerkki:
poskipäät, joita huulet koskettaa.

Kai jokainen tässä maailmassa tahtoisi olla rakas.



hyppäsin leidien kanssa suoraan pohjalle
alimpaan manalaan
jossa valtiana toimivat
kaikki kielletty
on käännetty toisinpäin ja
kaikki se yksissä tuumin kuorolaulaa

pyhän kolminaisuuden päivä

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

my heart is on fire and i want you to feel the flames


"Se on minun myrskyni!
Sano että sinulla on hauskaa!"
-Tove Jansson, Kesäkirja

Lupiinit tuoksuvat lumoavilta,
kun tsygään auringonlaskuun
viileässä kesäillan tuulessa.


Oli sateinen päivä.
Oli Helmin ihana uusi boheemi koti.
Oli herkkusalaatti mansikan tuoksuinen
ja ainoat koirat, joista pidän koko sydämestäni.
Vai oliko niitä muitakin?

Kävellään sateessa ilman ennakkoluuloja tulevasta.
Mennään kahlaamaan jokeen, jonka kiviin voi nilkkansa taittaa.
Liukastua ihan yks ja kaks,
niin polvesikin ottaa osumaa.

Kuvitellaan olevamme elokuvassa,
kun autot ohikulkijoiden saavat harmaassa säässä hymyn huulilleen.
Tarvittaisiin usva.
Kuolleet voikukat ovat uskomattoman kauniita.

Lapsena näinä päivinä syksyisin ja keväisin,
 istuttiin lätäköissä keltaiset kurahousut jalassa.
Mutta nyt on kesä,
ja me ollaan nuoria.

maan kosketus käsillään
hetki syvällä itsessään

Miksei tunteita voi tallettaa?

  
Näin vain kaiken kuuluu olla. Hypätä ensimmäiseen sporaan ja laittaa silmät kiinni.
Kun siltä tuntuu, avata silmät ja painaa stop-nappulaa. Hypätä sitten ulos ja lähteä kävelemään, jonnekin.
Ottaa pari sivukatua vasemmalle, omaksua kasvien tuoksu sekoittuneena tuuleen ja päätyä kohti Merisatamaa aina Kaivopuistoon asti.

Syntymäpaikakseni on merkitty papereihin Helsinki.
Siltä se nimenomaan on aina tuntunutkin.

God Given Ass on aina mahtava idea.
Ihana bändi, kertakaikkiaan.
Kuunnelkaa sitä ja rakastukaa, tehkää itsellenne palvelus.
...vaikkei ehkä sovi parhaiten tapahtumaan,
jossa suurin osa yleisöstä on pieniä lapsia.
t. oh no I took too much

Voisin juosta läpi vuosien,
hyppiä yli näiden kattojen.
Jäädä makaamaan tälle
kahdeksantoistapaikkaiselle parkkipaikalle.

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

nähdään puistossa

Retki keitaalle ja takaisin, unelma idyllisestä kahvilasta jäi kauas.
Se vaihtui herkkumajoneesin metsästykseen ja toiveeseen siitä, ettei dösäkortista jo loppunut aika.

Olen nähnyt unia hautajaisista, ruusukimpuista, festivaaleista
ja moottoripyörästä, jota ohjaa robotti.

Serranon Perheen tunnari saa melkein aina kyyneleet silmiin, niin ihana se on.
Aliasta Sannan ja Essin kanssa. porakone, kehonrakentaja, tonttulakki.

Ollaan tunnettu Essin kanssa 10 vuotta ja se on hullua. Ollaan leivottu hiekkahentusia, oltu Turussa, katsottu liuta Scary Movieita, löydetty Essille marsu, heitetty kaikkea mahdollista alas parvekkeelta, piknikkeilty saarikaupunginosassa, ostettu lahjoja ja kuuneltu barokkimusiikkia. jne jne jne, lista jatkuu ikuisuuksiin.
Olemme nähneet, miten ihmiset kasvavat itseinään ja löytävät mitä etsivät.

webbikamerakuvat 5/5, anyway femmaluokan kaverifoto.
meitsi kokomustissa ja Essi sinisessä paidassa

sumun halki läpi pienen maailmankaikkeuden
joka kehää kiertää
kesämekko hulmuaa ilmavirrassa
kun kuulokkeissa
voodoo love bow
laulan niin lujaa
koko golfkenttä tyhjä kuulla voisi
mutta se on vain siirtymäportti
viileä ilma on kosteaa

käytiin Leiskan kanssa avustamassa elokuvaan


hieman hassu tunne, kuin joku nakertaisi
pitelen sormiani poskipäilläni ja tuijotan valkoista kattoa
kuvittelen tilalle tähtitaivaan ja tahdoisin juosta kauas
kauas kauas, missä on kaikista kauneinta

haluan lähteä ja olla stressaamatta mistään
elää rauhassa, mutta keskellä hillitöntä sykettä

haluaisin piirtää seiniin mustalla permanenttitussilla
ja hypätä korkelta kalliolta niin, että polviin sattuu.
kaatua maahan ja huomata, miten hienoa ovat pysyvät mustelmat.
miettiä, mistä pääskyset koskaan ilmestyivät...
kuka niille kertoi, että gambinaa tarjoillaan vasta viiden jälkeen?



valtameressä niin asfalttisessa
kaikki tuntuu kuumalta
Afrikan kuuma hiekka on löytänyt pallon toiselle puoliskolle
minä leikin pikkukalaa kuivalla maalla
ne sanoo: "tervetuloa maailma"
ja olen oppinut kiduksistani pois
this is the way of living

Emilia lensi ilmapalloilla Espanjaan


Kun laatikot liikkuvat, niissä on suuren puhtauden tuntua. Availlaan ovia ja suljetaan toisia jälkeen. Kilistellään uudelle alulle, joka jatkaa samaa vanhaa, mutta uudessa paikassa.
Haluaisin itsekin. Haluaisin korkealle ikioman koloni kauniin.

postikortteja, kissankarvoja, mustia kahvikuppeja,
punaisia valoja, kuvia, peltipurkkeja, ovimatto & vieraiden kenkiä

ja kyllä mä olen aina valmis leikkaamaan sun hiukset, jos niin pyydät.
Jonoon vaan kaikki, pitäkää penkeistänne kiinni & turvallista matkaa.



kirkkaan pinkki huulipuna ja ruskettunut iho, aina yhtä leveä hymy
kukkia istuttaa

rakastan jakaa jäätelöpaketin jonkun toisen ihmisen kanssa.

näen kolisevat
lat ti al la
p.s. sun huivi jäi mun reppuuni



tää on mun elämää

-pakettiautojen välissä
-lavojen alla
-aurinkolasit päässä
-kielletyissä paikoissa
-meren äärellä
-upeiden ihmisten pöydissä
-neuleeseen kietoutuneena
-kukonlaulun aikaan
-aivan hutipaikkakunnalla
-vaeltaen
-nauraen
-unelmoijana

ei perkele



Minulla on suunnitelma.
Siinä on lipuvia aaltoja, kiemuraisia koukeroita, suuntakyltti, roomalaisia numeroita, riipuksia, ajovaloja, arpia, ekstaasi ja salaisuuksia.

Kello näytti 02:44 ja halusin lähteä pellolle nukkumaan.
Keskelle peltoa ja sukeltaa pehmeään makuupussiin.
Mutta en halunnut, en halunnut yksin.
seikkailussa on kahdeksan kirjainta...
...siis...

MENNÄÄN JO





ihminen          tekee          typeryyksiä
sanoo           kadu          en
mutta          aina          lopulta
ei          se          mitään
se          oli          vain
rakkauden          aihion          tähden
tartu          parhaaseen          aikaan
se          palkitsee          enemmän
kuin          koskaan          satuttaa
ihmisen          täytyy          tehdä
mitä          hänen          täytyy
ollakseen          kaikista          onnellisin

maanantai 2. kesäkuuta 2014

tuttu melodia bussiradiosta kuuluu

 Meri tuoksui syvällä pääni sisällä, kun kävelin läpi hautausmaan.
Taivas näytti samalta läpi päivän, kukaan ei rehellisesti voinut sanoa, onko aamu vai ilta.
Rämmin juoksuhiekassa saadakseni lipun tämän kesän kickstartiin.


Sonispherephöreföretsöre oli yhtä täynnä tuttuja, kuin maiharini olivat täynnä hiekkaa.
Olga tokaisi fiksusti: "Miten on mahdollista, että vuorokauden aikana lämpötila laskee 20 celsiusta?"
Eihän Suomen festarit ole festarit, jossei saada yhtä räntäsadetta, eh? Olen kyllästynyt valittamiseen, en tahtoisi valittaa mistään. Ja musiikki on musiikkia onneksi säällä kuin säällä.

Ghost riivasi puhelimeni saatanallisilla voimillaan, mutta onneksi sekin tokeni tästä experiencestä parin vuorokauden jälkeen. Olisivat siltikin saaneet soittaa enemmän kuin, mitäh, viisi biisiä. Aina ei voi voittaa.

En olisi uskonut, että vuoden sisään tulen näkemään Danzigin kaksi kertaa. En ikinä.
Mulla on viime päivistä todella sanaton olo. En oikein osaa kuvailla mitään tai avata sieluni sopukoita.
Saanhan olla häkeltynyt? Saan.

Metallican propsit nousi silmissäni huomattavasti. Juurikaan en ole pitänyt bändiä juuri minään, mutta liveshow vakuutti. Viski purkissa ooooon ja laserit.

Ja minä luulin, etteivät lähijunat voi olla enempää täynnä, kuin vappuna.

 

japanilaiset turistit, rakkauspakkauksia, kuopiolaisten retkue, käytännöllinen alkoholisti, mahtava soittolista, onnellinen olo, nimiä repussa, jännää...


...eturivi, lisää jännää, Aerosmith, apua, uskomatonta, sydämensyke, hulluus, dream on...

DREAM ON


Ensimmäinen lukiovuosi pulkassa kiitettävin arvosanoin ja ämpärillisin ihania ystäviä, joita en voi kiittää tarpeeksi (kuvassa partiopoikani Lärde). Sen tietää jo siitä, että hattara on vaaleanpunaista ja sirkushuvit ovat kondiksessa joka säällä. Kellarin punaiset sohvat ovat legendaa, aurinkoisia päiviä raitilla ja päälläseisontaa käytävillä. Syksyllä odottaa kuulemma erityishomma verkkolehtijuttujen parissa.


Viileähkö Helsinki vaihtuu kaukaisempaan maahan ja rakkahin Venlaseni. Plussaten uusia tuttavuuksia.
tanssia ja laulua
kompastuneina orjantappuraan
time for a little party yeah
pidän siitä tunteesta,
kun makaan märällä nurmikolla

voi että. IHANAA.
ihanaa on se, kun herää jalat naarmuilla ja mustelmilla.
tämä on sitä parasta aikaa.


Loma-maanantai alkoi kolmentoistatunnin yöunilla ja jaksolla Muumeja.
Kesäisellä soittolistalla ja pienillä paperilappusilla täynnä onnea.
Numerot ovat suuria, muttei se haittaa.
Kokkailuja siskoni kanssa ja happea tutuilla kulmilla.
miau

I got a feeling
it's just a dirty
black summer