maanantai 26. toukokuuta 2014

tuulimylly, tuulimylly, tuulimylly, tuulimylly

Luulin myöhästyneeni auringon huumaamana ja kirjoitin kahden konseptin novellianalyysin, josta olen ylpeä.
Jande opetti tekemään kukkaseppeleen. Yksi kesän tavoitteista, c h e c k!
Söin ihanaa vaaleanpunaiselta purkalta maistuvaa jäätelöä, tiedättehän? -Se kaikista ihanin maku mitä ei voi kuvailla. Piipahdettiin pikaisesti Maailma Kylässä -festareillakin. Tykkään, että se on aivan mahtava tapahtuma idealtaan, oikea kulttuurien kohtauspaikka. Mielestäni Kaisaniemen puisto alueena ei vain toimi edestakaisin kulkeville ihmismassoille.

Sittemmin hyppäsin junaan Keravalle ja perillä muistelin vanhoja hetkiä tuosta kyläpahasesta.
Koen suurta huonoa omatuntoa ja surua siitä, ettei aikani ole tänä keväänä riittänyt vanhan voimistelujoukkueeni treeneissä piipahtamiseen tai kisoissa käyntiin. Kultaisia tyttöjä ikuisesti.
terveisiä ja anteeksi, jos luette tätä.

Kaksi vuotta sadettajista, jotka muistan ikuisesti.


Susirock. Mainio tapahtuma Sipoon sykkeessä Emmerdalemaisissa maisemissa.
Ilmainen karkelo, jossa jäätelö maksaa euron ja bändit soittavat rekan lavalla, ja jossa maailmantähdet viettävät vapaa-aikaansa reikätossut jalassa.

Tsiigattua tuli Stefan Piesnack Band ja The Zervonz.
Jälkimmäisessähän skulaa skebaa jäbyli, joka on tunnettu myös nimellä Nasty Suicide.
aika cool, sanoisin.



Haluan päättää tämän kirjoituksen Anssi Kelan kappaleeseen Parasta aikaa.
Tämä biisi kertoo kaiken ja kuvastaa sitä, miltä minusta juuri nyt tuntuu.
Olen niin valmis päättämään tämän lukiovuoden lauantaina ja juoksemaan kesän syliin. virallisesti.
Jännittää niin paljon, että mitä kaikkea tuleekaan näinä kuukausina tapahtumaan. Mistä kaikkialta sitä taas itsensä löytää... Hui kauheeta, hirvittää jo etukäteen... Positiivisella tavalla.
Kuten laulussakin kehoitetaan, olen välttänyt tässä arkea kiitettävästi, jättänyt koeviikon omaan arvoonsa ja nauttinut elämästä. No regrets. Suosittelen.

Paljon hymyä teille kaikille! ja hei! tulkaa moikkailemaan Sonispheressa ja perjantaina Hartwallilla Aerosmithin konsertoinneissa.


mä oon aina ollut tällainen, jotenkin ulkopuolinen
raivaan omat polkuni ryteikköön, valmista tietä huoli en
ja mut on helppo väärin ymmärtää jos ei kuoren alle nää
herkän ja kiihkeän sydämen tää haarniska sisältää

olen kaatunut ja noussut, olen juossut eksyksiin
jos on valmis harhaan astumaan voi osua ihmeisiin
tahdon muurin taakse kurkistaa, tahdon haukata maailmaa
painaa kaasupolkimen lattiaan, kiitää kohti unelmaa

tää on parasta aikaa
voi tapahtua mitä vaan
päivissä on taikaa
ne eivät palaa uudestaan
tää on parasta aikaa
voi tapahtua mitä vaan
kuume minua vaivaa
ja sitä ei saa parantaa

kulta pieni puhalla kipinään, se helposti hiipuu
monta haurasta pientä unelmaa arjen ristille nauliintuu
kukaan ei vanhana muistele hetkiä jolloin tiskas tai imuroi
siis jätä astiat altaaseen silloin kun sielussa salamoi

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)