perjantai 2. toukokuuta 2014

tahdon leijua kuin höyhen

Oli hassua, olla kykenemätön nauramaan.
Muut kyllä nauroivat minulle, kuiskasin että se on hyvä asia.


Seuraavana päivänä hymyilin, hymyilin kuin koko maailma olisi omani.
Sitä en toki tahtoisi, mutta luotin, olin varma.
Olin niin varma, että en osannut pelätä.

olin ehkä yrittänyt omistaa jotain suurempaa kuin maailma,
koska minut palautettiin pinnalle maan
pettymys, epätoivo, hämmennys
hetkellisesti

Kyllä hätä keinot keksii & asioilla on tapana järjestyä.


Verta neljä pullollista aamupalaksi ja vasta heräävä kaupunki, joka valmistautuu juhlintaan.
Torilla toiset juovat kahvia ja päiväkotilaiset kävelevät ohi naamiaisasuissaan.
Minä säilytän salaisuuksia ja katson pääsenkö koskaan perille.

Maailma sydänlasien läpi on lämmin.
Kolme tuntia soitti takanani kitaraa eräs vanhempi laitapuolen kulkija.
Kerran kävi hänen ystävänsä vetämässä siinä duettona Gunnareita.
Myin karkureille ja ruotsalaisille, olin kuulemma uutisissakin.

Miksei kukaan koskaan osta niitä kaikista hienoimpia palloja?

Rakastan vappua.
kaupunki on yksi suuri sirkus
kaikki ovat kavereita
värejä ja valoja
täpötäydet sporat, joissa henki lakkaa


Töölöstä fudiskentän kautta Alppariin, josta rautatieaseman läpi Punavuoreen pensaan juureen.
Joskus tapahtuu vain hassuja asioita.
Kun varsinkin elää ihan pienissä hetkissä kiinni, ihan millin tarkalleen.
Sanoo hassuja sanoja ja painaa mieleen, miltä kaikki tuntuu.
Juuri silloin.

Suloisia ihmisiä yölinjalla.

ennen, kuin painoin pääni tyynyyn
katsoin viime vuoden vappua,
joka löytyy vieläkin vasemmasta säärestäni

Jos on valmis harhaan astumaan, voi osua ihmeisiin.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)