perjantai 23. toukokuuta 2014

pullossa leijailevan savun läpi näin


olen ollut viime päivinä paljon yksin.

kuitenkin
opiskelin Sannan kanssa tunteja nurmikolla.
söin Anniinan kanssa jäätelöä Ikeassa.
istuin kummuilla Olgan, Marjon ja Lindelin kanssa.

vastavoimat vallitsevat ja hämmennän itseäni.
en tiedä mistä tai miksi.

enkä muista, milloin olisin itkenyt.
en ilosta, surusta, kivusta.
ei se tapahdu vetäisemällä vivusta,
mutta haluaisin pitkästä aikaa.
silloin yleensä jotain suurta tapahtuu.

ja kukapa ei suuruudenhullu olisi?


Kiipesin soikeiden kivien sokkeloita pitkin ylös, korkealle kohti ääretöntä ja sen yli

Istahdin vastapäätä laskevaa ilta-aurinkoa.
Juttelimme hetken niitä näitä kasvokkain.
Hän kertoi olevansa onnellinen ollessaan täällä taas.

Katsoin vesitornille, sitten selkäni taakse.
Ettei kukaan tule häiritsemään.
Tuijotin en minnekään.
Ei, en myöskään ajatellut ja pohtinut mitään sen syvällisempää,
kuten tällaiset tilanteet yleensä toimisivat.

Minä olin, olin vain.

Kaikki päättyi siihen kun huomasin puhuvani keskenäni,
sitten päätin lähteä kotiin.


Heräsin kiviä silmissä ja tahdoin olla aina laivalla.
Tänä vuonna aion kompensoida kaikki Suomenlinnaseikkailut, jotka viime vuonna jäivät.
...Vaikka saldoksi jäisikin kadonneet aurinkolasit ja palaneet käsivarret.
se tekee hyvää sielulle.

Wikipedian mukaan Helsingissä on 81 puistoa.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)