maanantai 26. toukokuuta 2014

tuulimylly, tuulimylly, tuulimylly, tuulimylly

Luulin myöhästyneeni auringon huumaamana ja kirjoitin kahden konseptin novellianalyysin, josta olen ylpeä.
Jande opetti tekemään kukkaseppeleen. Yksi kesän tavoitteista, c h e c k!
Söin ihanaa vaaleanpunaiselta purkalta maistuvaa jäätelöä, tiedättehän? -Se kaikista ihanin maku mitä ei voi kuvailla. Piipahdettiin pikaisesti Maailma Kylässä -festareillakin. Tykkään, että se on aivan mahtava tapahtuma idealtaan, oikea kulttuurien kohtauspaikka. Mielestäni Kaisaniemen puisto alueena ei vain toimi edestakaisin kulkeville ihmismassoille.

Sittemmin hyppäsin junaan Keravalle ja perillä muistelin vanhoja hetkiä tuosta kyläpahasesta.
Koen suurta huonoa omatuntoa ja surua siitä, ettei aikani ole tänä keväänä riittänyt vanhan voimistelujoukkueeni treeneissä piipahtamiseen tai kisoissa käyntiin. Kultaisia tyttöjä ikuisesti.
terveisiä ja anteeksi, jos luette tätä.

Kaksi vuotta sadettajista, jotka muistan ikuisesti.


Susirock. Mainio tapahtuma Sipoon sykkeessä Emmerdalemaisissa maisemissa.
Ilmainen karkelo, jossa jäätelö maksaa euron ja bändit soittavat rekan lavalla, ja jossa maailmantähdet viettävät vapaa-aikaansa reikätossut jalassa.

Tsiigattua tuli Stefan Piesnack Band ja The Zervonz.
Jälkimmäisessähän skulaa skebaa jäbyli, joka on tunnettu myös nimellä Nasty Suicide.
aika cool, sanoisin.



Haluan päättää tämän kirjoituksen Anssi Kelan kappaleeseen Parasta aikaa.
Tämä biisi kertoo kaiken ja kuvastaa sitä, miltä minusta juuri nyt tuntuu.
Olen niin valmis päättämään tämän lukiovuoden lauantaina ja juoksemaan kesän syliin. virallisesti.
Jännittää niin paljon, että mitä kaikkea tuleekaan näinä kuukausina tapahtumaan. Mistä kaikkialta sitä taas itsensä löytää... Hui kauheeta, hirvittää jo etukäteen... Positiivisella tavalla.
Kuten laulussakin kehoitetaan, olen välttänyt tässä arkea kiitettävästi, jättänyt koeviikon omaan arvoonsa ja nauttinut elämästä. No regrets. Suosittelen.

Paljon hymyä teille kaikille! ja hei! tulkaa moikkailemaan Sonispheressa ja perjantaina Hartwallilla Aerosmithin konsertoinneissa.


mä oon aina ollut tällainen, jotenkin ulkopuolinen
raivaan omat polkuni ryteikköön, valmista tietä huoli en
ja mut on helppo väärin ymmärtää jos ei kuoren alle nää
herkän ja kiihkeän sydämen tää haarniska sisältää

olen kaatunut ja noussut, olen juossut eksyksiin
jos on valmis harhaan astumaan voi osua ihmeisiin
tahdon muurin taakse kurkistaa, tahdon haukata maailmaa
painaa kaasupolkimen lattiaan, kiitää kohti unelmaa

tää on parasta aikaa
voi tapahtua mitä vaan
päivissä on taikaa
ne eivät palaa uudestaan
tää on parasta aikaa
voi tapahtua mitä vaan
kuume minua vaivaa
ja sitä ei saa parantaa

kulta pieni puhalla kipinään, se helposti hiipuu
monta haurasta pientä unelmaa arjen ristille nauliintuu
kukaan ei vanhana muistele hetkiä jolloin tiskas tai imuroi
siis jätä astiat altaaseen silloin kun sielussa salamoi

perjantai 23. toukokuuta 2014

pullossa leijailevan savun läpi näin


olen ollut viime päivinä paljon yksin.

kuitenkin
opiskelin Sannan kanssa tunteja nurmikolla.
söin Anniinan kanssa jäätelöä Ikeassa.
istuin kummuilla Olgan, Marjon ja Lindelin kanssa.

vastavoimat vallitsevat ja hämmennän itseäni.
en tiedä mistä tai miksi.

enkä muista, milloin olisin itkenyt.
en ilosta, surusta, kivusta.
ei se tapahdu vetäisemällä vivusta,
mutta haluaisin pitkästä aikaa.
silloin yleensä jotain suurta tapahtuu.

ja kukapa ei suuruudenhullu olisi?


Kiipesin soikeiden kivien sokkeloita pitkin ylös, korkealle kohti ääretöntä ja sen yli

Istahdin vastapäätä laskevaa ilta-aurinkoa.
Juttelimme hetken niitä näitä kasvokkain.
Hän kertoi olevansa onnellinen ollessaan täällä taas.

Katsoin vesitornille, sitten selkäni taakse.
Ettei kukaan tule häiritsemään.
Tuijotin en minnekään.
Ei, en myöskään ajatellut ja pohtinut mitään sen syvällisempää,
kuten tällaiset tilanteet yleensä toimisivat.

Minä olin, olin vain.

Kaikki päättyi siihen kun huomasin puhuvani keskenäni,
sitten päätin lähteä kotiin.


Heräsin kiviä silmissä ja tahdoin olla aina laivalla.
Tänä vuonna aion kompensoida kaikki Suomenlinnaseikkailut, jotka viime vuonna jäivät.
...Vaikka saldoksi jäisikin kadonneet aurinkolasit ja palaneet käsivarret.
se tekee hyvää sielulle.

Wikipedian mukaan Helsingissä on 81 puistoa.

maanantai 19. toukokuuta 2014

mustaa kynsilakkaa liimattuna kaikkiin kattoihin

Piristudion mustat seinät ja torkkunurkka. Suodatinpusseja ja seitsemän askeleen juoksentelua ulkosalle.
Törkeät kuumotukset ennen astumista sisään tapahtumapaikalle.
Kynnyksen yli astuessa jokin napsahti, kaikki tuntui menevän heti paljon paremmin.
Ensimmäinen suora radiolähetykseni koskaan ikinä, pelkoni eivät käyneet toteen ja shoutboxiin sateli kommentteja.

Joku huuteli tänne soittolistaa, joten tässä tulee...

The Hellacopters - (Gotta get some action) NOW!
Backyard Babies - Drool
The Doors - Love Street
The Misfits - Astro Zombies
Bullet For My Valentine - Cries In Vain
Tango Pirates - Ghost
H.E.A.T. - It's All About Tonight
Lords Of The New Church - Dance With Me
Marilyn Manson - The Fight Song
Crazy Lixx - In The Night
Hardcore Superstar - What Did I Do
The 69 Eyes - We Own The Night

On edes hankala kuvailla sanoin, miten hauskaa minulla oli.




Juttan kanssa myös kahden tunnin eeppinen pläjäytys kera pannullisen kahvia.
Juteltiin nauruista, ennakkoluuloista, musiikista, oudoista tavoista ja siitä,
miksi ei soiteta Paranoidia edes pyynnöstä.

Ei hitto! Oli muuten ihan m a h t a v a t kaksi show'ta, tekemisen meininkiä parhaimmillaan.
Täydellisyys oli tavallaan kaukana, mutta sitä varten opetellaan. Matka on pitkä huipulle.
Hei muuten! Oliko joku teistä kuulijoista kuulolla, kun meitsi oli äänessä Kaupunkiradion taajuuksilla?
Jos oli, niin kuulen mielelläni mielipiteitä ja palautetta.
Tähän mennessä tälle suunnalle on kuulunut positiivista sanaa, ja siitä kaikesta olenkin hyvin otettu.
Ensimmäiset suorat, olisi voinut mennä niin paljon huonomminkin.
Tästä on hyvä jatkaa. I want more!

1.meitsi tulossa karkkikaupasta 2.meitsi ja Jutta ennen radioshowta 3.meitsi menossa nukkumaan 4.meitsi lähdössä reivaamaan 



(tykkään tuoksuista, tykkään tuoksuista ihan helvetisti.)





Kaupunki tuoksuu pikaruoalta, auringolta, hiekkapölyltä ja suklaapehmikseltä
Ihmiset ovat nousseet koloistaan ja pankkiautomaateille on puolen kilometrin jono.
Kaikki hymyilevät. Kuten minä.
Tiisu ja Damn Seagulls Nosturin pihassa.
Kesä, olen valmis. Tule tänne. Saanko itkeä?
Koffari huutaa kanssaelämään.



Amorphis.
muuta ei edes tarvitse sanoa.



laukku täynnä tupakantumppeja ja horjuvat rannerenkaat lattialla.
Kaunis Kaisaniemi ja kaunis Jenni.
Juustokakun leipomista Misfitsin tahtiin.
Juhlamekossa tanssimista yksin pimeässä.






olen makoillut kalliolla kaupungin yllä
olen sitonut tennarit kiinni reppuun ja astellut kuumaa asfalttia pitkin
olen tehnyt voikukista itselleni hiuslisäkkeitä ja runoja maailmankaikkeudesta
olen opiskellut yhteiskuntaoppia huvipuistossa
olen nauttinut elämästä
piste
.

tiistai 13. toukokuuta 2014

sulkia kevätsateessa

Mustajoutsen täyttää tänään kaksi vuotta.

Ajankulun huomaa blogia pitäessä todella konkreettisesti. Muistan vieläkin, kun vuosi sitten näpyttelin tätä postausta, tuntuu kuin se olisi ollut vasta eilen. Tiedän, se on hyvin kliseisesti sanottu, mutta silti.
Elämä kulkee jotenkin niin lähellä postauksien kanssa, tai ainakin kun itse heittäydyn ajatuksissani niin syvälle blogini maailmaan.



Ensinnäkin, kiitos ja suuri kumarrus teille lukijani!
Tiedän, että osa teistä on seurannut seikkailujani jo ihan alusta asti ja se on minusta ihan huippua.
Ihanaa, kun olette jaksaneet kommentoida. Tulevaisuudessakin saa aina tulla kertomaan, jos jotain asiaa on.
Olen tosi otettu positiivisesta palautteesta! Kiva kuulla, että blogistani riittää iloa muillekin kuin itselleni.
Toivottavasti teitä kiinnostaa hengailla täällä jatkossakin.

Aika kulkee aika hurjaa vauhtia, mä huomaan. Kaksi maanantaita kesälomaan, töitä ei ole, mutta kauheesti olisi rahaa tarvitsevia juttuja tulossa...Apua, no kyllä se hätä keinot keksii. Asioilla on tapana järjestyä.
Koeviikkokin starttailee ensi viikolla, saa nähdä mitä siitä tulee, mutta mitäpä sitä turhakseen stressaamaan näin kesän korvilla. Kaikennäköistä pikkukivaa tässä tulossa...

Jossu ja mä oltiin ihan kuplassa viime viikolla.
...Haha, sitä ainakin huomenna. Meitsi ensimmäistä kertaa suorana radiossa, Pääkaupunkiseudulla Kaupunkiradion taajuudella 92,2MHz ja nettistreamissa, joka löytyy täältä. Shoutbox löytyy sieltä myös, saa viestittää silloin! Mielelläni otan palautetta vastaan, tietty myös biisitoiveita ja juttuaiheita. Kellonaika on 19-20, soitan rokkia ja keksin toivottavasti jotain sanottavaa. Että jos kiinnostaa, niin saa kyllä kuunnella. Ei kannata vaan ottaa liian tosissaan, haluan vain sanoa, etten mikään ammattilainen ole - amatööri harjoittelija vasta. Eli täydellisesti hallinnoitua lähetystä EI kannata odottaa, että siitä ei tarvitse jälkeenpäin tulla marmattamaan, kuuntelu omalla vastuulla. :D

 Mutta ilon kautta oppimaan ja hyvää musaa saadaan toivottavasti ainakin kuuluviin! Perjantaina heitetään myös Juttan kanssa jotain settiä samoilla aalloilla kello 12-14. Kannattaa muutenkin kuunnella Kaupunkiradiota tällä viikolla, perjantaihin asti tuutataan lähetystä meidän koulusta suorana. Nuoria äänessä ja mitä vain voi tapahtua!


 Jänskättää aikalailla, mutta onhan toi nyt pirun siistiä päästä tekemään oikeaa radiota ja olen tosi innoissani.

Mahtavaa viikkoa kaikille!

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

otti avaimet ja käski seuraamaan

haluaisin päästä takaisin niihin harmaisiin kesäpäiviin,
kun sade teki itsestään meren asfalttiin,
jolloin pisarat kuluttivat valtoimenaan ikkunan pintaa.
kirmattiin ilman huppua lähikauppaan.
sadepäivien lukumäärä Helsinki,
tilastollisesti maailman onnellisin.
tavallisten vehnäpullien paistolämpötila
on kolminkertaisesti sama väärinpäin.
uunissa, ei maailman parhaita sellaisia, mutta lämpimiä ainakin.
tänään silmiä kirvelee.



Ruletissa.
Tämä tuntuu sellaiselta hetkeltä,
jonka tulen myöhemmin muistamaan.



älä koskaan tule tietyn ikäiseksi
älä ikinä sano niin
älä koskaan tule niin vanhaksi
älä ikinä muutu
älä koskaan tee tätä virhettä
älä ikinä koskaan muutu
älä koskaan kadu tekemääsi
älä ikinä odota, että yhdestäkään suudelmasta olisi paluuta
älä koskaan ikinä

tiistai 6. toukokuuta 2014

katu kaupungin lapsien

perjantai on meille kuin huume
ilta ottaa haltuunsa meistä jokaisen

Kotimaanmatkailu on vaan se juttu.
kuuluu ääniä raiteiden alta ja sen pitkän tien toisesta päästä.
pitää vaan luottaa, luottaa tosi kovaa.


Istut vain aloillesi, kyllä kaikki tavoittaa.
Kaikki, jolla on oikeasti merkitystä.

feels right
tonight

Kun tuntee rytmin viidakon.
No ainakin kuninkaita löytyy moneen kategoriaan.
sointuja suonensisäisesti.
Uskomatonta. ihan koko universumi.

so dirty, so blue


Okei. Sanotaas tää nyt ääneen.
Kello on puoli viisi aamulla, me ollaan Kouvolassa ja meillä on pizzaa.
Linnut huutaa ja taivas on vaaleanharmaansininen.

jokainen

stoppi

kerrallaan

...aurinkoa ilmestyy koko ajan lisää.

Kävellään läpi tyhjän kaupungin ja mennään nukkumaan silloin, kun muut heräävät.
Mites se nyt menikään...

Sleep all day, party all night. Never grow old, never die.


Parhaiden öiden jälkeiset unet ovat aina sekavimpia.
Näkyjä kummallisia ja rakkaita.
Samat hahmot eri maisemissa ja moninkertaisina.
Seisoo päälaellaan violetin samettiviitan päällä.

muumeja, laittoman paljon muumeja.

Yleensä tylsistyessäni vain vaivun niin syvälle ikävystymiseen, etten edes jaksa ajatella mitään muita vaihtoehtoja.
Huomasin...tai, tein..Menin. Ja noh, olin.


Viime syksystä on jo liikaa aikaa.
Toista toisen jälkeen, täällä jälleen.
hienoja nimejä ja rauha maan päällä. Virkistävää.
Saksalaisia ja kaikista pahamaineisin.
pyreetä, untrue.
ehkä sillä on omat syynsä, jos mikrofoni kääntyy alunperinkin jo väärinpäin.
Mutta sitähän me kaikki teemme.

Julkinen liikenne yllättää aina, sen jos mitä olen koskaan tässä elämässä oppinut.
linnut laulavat vieläkin kovempaa. voitko...voitko kuulla sen?
Olen niin onnellinen, kun kello lyö jälleen yli viiden.
Kun saan ummistaa silmäni tunniksi, tai puoleksitoista.


Sain taas niin paljon nauruja. nauroin myös.
Tunsin onnistuneeni. Tai miten sen taas kuvata voisi.
tunsin taas viettäneeni minuutteja elämästäni juuri oikein.

Etkö sä koskaan kyllästy?
visvisvisvisvisvisvisvisvisvisvisvisvisvisvisvisvisvisvisvisvisvisvisvisvisvisvisvisvisvisvisvisvisvisvisvisvis
Missä vitussa sä olet taas ollut?

-Seikkailemassa.

perjantai 2. toukokuuta 2014

tahdon leijua kuin höyhen

Oli hassua, olla kykenemätön nauramaan.
Muut kyllä nauroivat minulle, kuiskasin että se on hyvä asia.


Seuraavana päivänä hymyilin, hymyilin kuin koko maailma olisi omani.
Sitä en toki tahtoisi, mutta luotin, olin varma.
Olin niin varma, että en osannut pelätä.

olin ehkä yrittänyt omistaa jotain suurempaa kuin maailma,
koska minut palautettiin pinnalle maan
pettymys, epätoivo, hämmennys
hetkellisesti

Kyllä hätä keinot keksii & asioilla on tapana järjestyä.


Verta neljä pullollista aamupalaksi ja vasta heräävä kaupunki, joka valmistautuu juhlintaan.
Torilla toiset juovat kahvia ja päiväkotilaiset kävelevät ohi naamiaisasuissaan.
Minä säilytän salaisuuksia ja katson pääsenkö koskaan perille.

Maailma sydänlasien läpi on lämmin.
Kolme tuntia soitti takanani kitaraa eräs vanhempi laitapuolen kulkija.
Kerran kävi hänen ystävänsä vetämässä siinä duettona Gunnareita.
Myin karkureille ja ruotsalaisille, olin kuulemma uutisissakin.

Miksei kukaan koskaan osta niitä kaikista hienoimpia palloja?

Rakastan vappua.
kaupunki on yksi suuri sirkus
kaikki ovat kavereita
värejä ja valoja
täpötäydet sporat, joissa henki lakkaa


Töölöstä fudiskentän kautta Alppariin, josta rautatieaseman läpi Punavuoreen pensaan juureen.
Joskus tapahtuu vain hassuja asioita.
Kun varsinkin elää ihan pienissä hetkissä kiinni, ihan millin tarkalleen.
Sanoo hassuja sanoja ja painaa mieleen, miltä kaikki tuntuu.
Juuri silloin.

Suloisia ihmisiä yölinjalla.

ennen, kuin painoin pääni tyynyyn
katsoin viime vuoden vappua,
joka löytyy vieläkin vasemmasta säärestäni

Jos on valmis harhaan astumaan, voi osua ihmeisiin.