maanantai 21. huhtikuuta 2014

valo kooman lävistää

Taivas on syvänsininen ja minä seuraan varjoani.
Välillä yksi satunnainen auto jää horisonttiin, kun valot välähtävät viereltäni.
Bullet For My Valentine soi ja askeleet hapuavat tanssien rajaa.
Katson hiusteni lentävän tuulessa.
Taitan niskani kohti syvää sineyttä ja puhallan tähtiä kohti viileää ilmaa.

Over the top.




Voi kuulkaas! Kaikenlaista kivaa on tapahtunut maailmalla lähiaikoina. Kevätväsymys on tiessään, tuntuu että energiaa suuntaa tännekin joka suunnasta. Vielä pari viikkoa sitten puoliltapäivin oli valmis käymään unille koko loppu vuorokaudeksi, nyt se kaikki on tiessään. Olen syönyt ilmaista jäätelöä, nähnyt vanhoja ystäviä ja saanut kolme kymppiä jaksoraporttiin. YleX kävi koulullamme laittamassa erään päivän käyntiin ja itseasiassa reilun viikon päästä omaan kesäduunihaastatteluajan Yleisradiolle. Kaikki tuntuu liittyvän samaan lafkaan tällä kertaa, medialinjalaisten kanssa käytiin tsiigaamassa paikan päällä Suorana Kortesmäen tekoakin. Parvekkeen pöydällä on hienoa viettää aurinkoista aamua. Imuroin kolmatta kertaa tänä vuonna ja leivoin mutsille ihan törkeen hyvän synttärikakun. Päivitän Instagramia nykyään aika reilusti, että käykäähän seuraamaan! Näin.




Ei siellä soitettu Kirkaa ja Metallicaa, mutta kaikki muu mitä koskaan saattoi anella.
Kaikki mustista huulista, laittomista ihmisistä ja teistä jonnekin kaukaisuuteen.
Sinne lähdin minäkin.

her perfume smells like
burning leaves
everyday is halloween


Mitään hyvää ei ikinä kannata jättää kesken.

tahdot tulla ja mennä
tahdot olla vapaa


Silitin koiraa, meillä oli hiukset samalla tavalla.
Paikat vaihtuvat ja maisema näyttää samalta.
Pehmeämpiä sohvia ja kipitysaskelia.

Rikkinäiset korut ja rikkinäisemmät farkut ovat minulle onnellisuutta.



Joskus istuttiin täällä kaikki illat.
Puinen penkki ja skeittiramppi.
Kesäpäivisin molemmille paistoi aurinko aina viiteen saakka. Juteltiin Tommy Tabermanin kuolemasta ja jahdattiin sinistä palloa. Ampiaisia oli joskus vain aivan liikaa. Pitäisi vaan kerätä sama porukka kasaan. Muistan sen vapun kun minulla oli sinistä väriä päässä ja jatkettiin laulamalla Poisonia. Viedessä tänään roskia laitoin samat kengät jalkaan kuin silloin. Me tehtiin elämää.

Ikuiset kotikulmat tuntuu kyllä hyvältä, kun jokaisen paikan tuntee läpikotaisin.
Osaa kävellä unissaan niiden talojen pihaan, joiden katoilta löytyy pyykinkuivaustelineet ja kaupan joka päivä vaihtuvat aukioloajat ovat nyt jo legendaa. It feels like home.

Ei missään muualla ole punaisia katulamppuja.

Niin ihanaa katsoa, kuinka ihmiset alkavat kerääntymään puistoihin.
kaisaniemi ja likainen huone

"ja mul on sisälläni eläin joka huutaa
se on pakko vapauttaa
sillä on nälkä, sillä on jano
se ei jaksa kauempaa
ja mul on rinnassa tunne joka tulvii
kaiken alleen hukuttaa
ja olen niin oudon
jotenkin oudon
olen oudon levoton"
-Anssi Kela

2 kommenttia :

  1. Ahh sanat ei riitä kuvailemaa kuinka paljon tykkään kirjotustyylistäs ♥ Aivan käsittämättön upee tyyli (niin kirjotuksessas ku muutenki)
    Ja vaikutat muutenki nii mukavalta tyypiltä, johon ois kiva tutustuu <:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. TATTISTA HEI! :)
      mun sanat ei riitä kuvailemaan sitä fiilistä, miten kivalta tuntuu kun jengi jaksaa tulla kommentoimaan. Voi että, kuten aikaisemmin oon maininnut siellätäällä, niin meikä ei pure lujaa! Jos joskus tulee tulee tylsää, niin tuu hei ihmeessä pistää viestiä, kivahan se on kun on juttuseuraa. Oikealla on linkkejä Instagramiin ja Twitteriin, tästä vielä linkki Feizbookiin: https://www.facebook.com/tiina.ryynanen.1

      Poista

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)