sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

kerro mulle missä on sun särö



Radio Terva iskee kaupungin parhaimmalle paikalle.
Tullaan uudelleen ja merkataan omaksemme.
Tästä ikuisuuteen, beibi.
Eihän tätä suunniteltukaan kuin melkein koko lukuvuosi.
Aurinko kimmeltää veden pintaa vasten ja katsotaan seesamilasien läpi.
Nää on mahtavia ihmisiä. Vammainenkin lapsi on rakas.


 


kiivettiin ylös-alas kalliota
mentiin ostamaan mehujäätä
ja kuunneltiin ysäripoppia
ja sitten konnari tiesi missä hyppään pois
aurinkoa
valoa valoa valoa


Herään ja laitan puhelimen päälle, jaahas...Olen voittanut lipun Monroesin keikalle. Mitä vittua?
u s k o m a t o n t a
Alle tuntia myöhemmin istun junassa kohti Tavastiaa.


Lämppärinä Dregen, oli muuten tosi mielenkiintoinen tapaus. Live-energiaa ei todellakaan puuttunut, jotenkin koen että koko spektaakkeli pitäisi nähdä uudestaan kokonaisuudessaan. Saisi koottua päähänsä vielä selkeämmän kuvan, varsinkin kun Dregs heitti tosi lyhyen setin. Karismaattisia ihmisiä sekä hieno kongi ja viinipullon kilkuttelu. Haha, eikä siinä musassakaan ylipäätään mitään valittamista ole. Päin vastoin! Haluan uudestaan! Ja superpointsit Backyard Babiesin soittamisesta. Ah. Minus Celcius.

Monroes ei pettänyt, sitä aina jaksaa yllättyä siitä, miten mahtavasti ne biisit toimii livenä. Sen aina jotenkin unohtaa. Got Blood? on pysynyt kestosuosikkina, joo. Kreisinmahtavaa!


Toisilla on Ariel puhelimen kuorissa ja kaikilla on korkeavyötäröiset vaaleat farkkushortsit.
Huomasin ympärilleni kerääntyneen räppibattlen kun toiset laskivat portaissa liukumäkeä patjan kanssa.
Eikä jalat maata kosketa. Vaikka jalkapöytiin koskeekin. Lempinimiä parvekkeella.

Numeropalvelu ei anna vastauksia ja välimatka kestää tasan 51 minuuttia.

Kaksi nuorta naista makaa suurella sängyllä.
Toinen vapisee ja toinen tuijottaa kattoon.
Mahtava kohtaus elokuvaan.
Välissä kaksi banaania ja täydellinen soittolista.
Ikkunasta näkee läpi öisen Helsingin.
Kuinka ne valot kertovat paljon elämästä.

Mandariinin makuista vihreää teetä keskellä yötä ja yhdet hautajaiset.



Ääneni on ollut poissa vuorokauden ja syön mansikkavalkosuklaata.
Löysin sen äsken kirjakaupan muovipussista lattialta.
Siellä oli pohjalla hiekkaa ja heinää.
Kuitissa luki: "päämääränä to be somebody. ota kiinni, niin let's vitun go."

2 kommenttia :

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)