lauantai 12. huhtikuuta 2014

hyvä näin

Kaikista eniten pidän päiväkirjamerkinnöistä, jotka ovat kirjoitettu niinä aamuyön tunteina.
Yleensä ne myös alkavat samalla tavalla. Voin demonstroida asian:

Hajuveden ja tupakan tuoksu hiuksissa.


Aloin pitämään tästä paikasta jo puolitoista vuotta sitten.
Silloin oli kylmä ja minulla oli harmaat sukkahousut.
Se oli yksi illoista, jonka jollain tapaa koen muuttaneen elämääni.
Yksi alkuperäisjäsen. lotnc. Ei edes puhuta niistä muista elävistä legendoista.
Huonoa englantia ja mummon viisauksia pizzasta ahtaassa savussa.
---
Mustat seinät rikkovat hiljaisuutta.
Ja ihanuutta, Heban kanssa pitkästä aikaa.
Tiedättekö, se on hieno tunne, kun tietää että on olemassa nolompia ihmisiä kuin itse.
Jotkut muut muistavat ääneen vanhoja ja uusia tapahtumia.
Onneksi.


Hengitän samoja sointuja, peilaan itseäni kaikista kauneimmasta.
Kaikki oleellinen löytyy kasvoilta ja kasvoista.
Niistä heijastuu kaikki mitä on sisällä.
Bassorumpu tähän kohtaan.

Another sunrise in your heart.

Pääni pyörii yhtä nopeasti kuin ruumiillistettu hyrrä.
Kuvittelen itseni musiikkivideolle ja taivutan selkääni alaspäin.
Tuntuu, että edellisestä kerrasta olisi ikuisuus kun silmänsä avaa.
Kleopatran kirjoitusta ja osoitettuja sanoja.

You can't deny.

2 kommenttia :

  1. Hei ihanainennainen, sulle on haastetta, hähää! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iiiiiih<3! toteutan pikimmin! ;') tiedotan sua!

      Poista

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)