sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

kerro mulle missä on sun särö



Radio Terva iskee kaupungin parhaimmalle paikalle.
Tullaan uudelleen ja merkataan omaksemme.
Tästä ikuisuuteen, beibi.
Eihän tätä suunniteltukaan kuin melkein koko lukuvuosi.
Aurinko kimmeltää veden pintaa vasten ja katsotaan seesamilasien läpi.
Nää on mahtavia ihmisiä. Vammainenkin lapsi on rakas.


 


kiivettiin ylös-alas kalliota
mentiin ostamaan mehujäätä
ja kuunneltiin ysäripoppia
ja sitten konnari tiesi missä hyppään pois
aurinkoa
valoa valoa valoa


Herään ja laitan puhelimen päälle, jaahas...Olen voittanut lipun Monroesin keikalle. Mitä vittua?
u s k o m a t o n t a
Alle tuntia myöhemmin istun junassa kohti Tavastiaa.


Lämppärinä Dregen, oli muuten tosi mielenkiintoinen tapaus. Live-energiaa ei todellakaan puuttunut, jotenkin koen että koko spektaakkeli pitäisi nähdä uudestaan kokonaisuudessaan. Saisi koottua päähänsä vielä selkeämmän kuvan, varsinkin kun Dregs heitti tosi lyhyen setin. Karismaattisia ihmisiä sekä hieno kongi ja viinipullon kilkuttelu. Haha, eikä siinä musassakaan ylipäätään mitään valittamista ole. Päin vastoin! Haluan uudestaan! Ja superpointsit Backyard Babiesin soittamisesta. Ah. Minus Celcius.

Monroes ei pettänyt, sitä aina jaksaa yllättyä siitä, miten mahtavasti ne biisit toimii livenä. Sen aina jotenkin unohtaa. Got Blood? on pysynyt kestosuosikkina, joo. Kreisinmahtavaa!


Toisilla on Ariel puhelimen kuorissa ja kaikilla on korkeavyötäröiset vaaleat farkkushortsit.
Huomasin ympärilleni kerääntyneen räppibattlen kun toiset laskivat portaissa liukumäkeä patjan kanssa.
Eikä jalat maata kosketa. Vaikka jalkapöytiin koskeekin. Lempinimiä parvekkeella.

Numeropalvelu ei anna vastauksia ja välimatka kestää tasan 51 minuuttia.

Kaksi nuorta naista makaa suurella sängyllä.
Toinen vapisee ja toinen tuijottaa kattoon.
Mahtava kohtaus elokuvaan.
Välissä kaksi banaania ja täydellinen soittolista.
Ikkunasta näkee läpi öisen Helsingin.
Kuinka ne valot kertovat paljon elämästä.

Mandariinin makuista vihreää teetä keskellä yötä ja yhdet hautajaiset.



Ääneni on ollut poissa vuorokauden ja syön mansikkavalkosuklaata.
Löysin sen äsken kirjakaupan muovipussista lattialta.
Siellä oli pohjalla hiekkaa ja heinää.
Kuitissa luki: "päämääränä to be somebody. ota kiinni, niin let's vitun go."

maanantai 21. huhtikuuta 2014

valo kooman lävistää

Taivas on syvänsininen ja minä seuraan varjoani.
Välillä yksi satunnainen auto jää horisonttiin, kun valot välähtävät viereltäni.
Bullet For My Valentine soi ja askeleet hapuavat tanssien rajaa.
Katson hiusteni lentävän tuulessa.
Taitan niskani kohti syvää sineyttä ja puhallan tähtiä kohti viileää ilmaa.

Over the top.




Voi kuulkaas! Kaikenlaista kivaa on tapahtunut maailmalla lähiaikoina. Kevätväsymys on tiessään, tuntuu että energiaa suuntaa tännekin joka suunnasta. Vielä pari viikkoa sitten puoliltapäivin oli valmis käymään unille koko loppu vuorokaudeksi, nyt se kaikki on tiessään. Olen syönyt ilmaista jäätelöä, nähnyt vanhoja ystäviä ja saanut kolme kymppiä jaksoraporttiin. YleX kävi koulullamme laittamassa erään päivän käyntiin ja itseasiassa reilun viikon päästä omaan kesäduunihaastatteluajan Yleisradiolle. Kaikki tuntuu liittyvän samaan lafkaan tällä kertaa, medialinjalaisten kanssa käytiin tsiigaamassa paikan päällä Suorana Kortesmäen tekoakin. Parvekkeen pöydällä on hienoa viettää aurinkoista aamua. Imuroin kolmatta kertaa tänä vuonna ja leivoin mutsille ihan törkeen hyvän synttärikakun. Päivitän Instagramia nykyään aika reilusti, että käykäähän seuraamaan! Näin.




Ei siellä soitettu Kirkaa ja Metallicaa, mutta kaikki muu mitä koskaan saattoi anella.
Kaikki mustista huulista, laittomista ihmisistä ja teistä jonnekin kaukaisuuteen.
Sinne lähdin minäkin.

her perfume smells like
burning leaves
everyday is halloween


Mitään hyvää ei ikinä kannata jättää kesken.

tahdot tulla ja mennä
tahdot olla vapaa


Silitin koiraa, meillä oli hiukset samalla tavalla.
Paikat vaihtuvat ja maisema näyttää samalta.
Pehmeämpiä sohvia ja kipitysaskelia.

Rikkinäiset korut ja rikkinäisemmät farkut ovat minulle onnellisuutta.



Joskus istuttiin täällä kaikki illat.
Puinen penkki ja skeittiramppi.
Kesäpäivisin molemmille paistoi aurinko aina viiteen saakka. Juteltiin Tommy Tabermanin kuolemasta ja jahdattiin sinistä palloa. Ampiaisia oli joskus vain aivan liikaa. Pitäisi vaan kerätä sama porukka kasaan. Muistan sen vapun kun minulla oli sinistä väriä päässä ja jatkettiin laulamalla Poisonia. Viedessä tänään roskia laitoin samat kengät jalkaan kuin silloin. Me tehtiin elämää.

Ikuiset kotikulmat tuntuu kyllä hyvältä, kun jokaisen paikan tuntee läpikotaisin.
Osaa kävellä unissaan niiden talojen pihaan, joiden katoilta löytyy pyykinkuivaustelineet ja kaupan joka päivä vaihtuvat aukioloajat ovat nyt jo legendaa. It feels like home.

Ei missään muualla ole punaisia katulamppuja.

Niin ihanaa katsoa, kuinka ihmiset alkavat kerääntymään puistoihin.
kaisaniemi ja likainen huone

"ja mul on sisälläni eläin joka huutaa
se on pakko vapauttaa
sillä on nälkä, sillä on jano
se ei jaksa kauempaa
ja mul on rinnassa tunne joka tulvii
kaiken alleen hukuttaa
ja olen niin oudon
jotenkin oudon
olen oudon levoton"
-Anssi Kela

torstai 17. huhtikuuta 2014

nukkekodin päätykolmio

Tykkään tosi paljon tehdä erilaisia blogihaasteita ja pitkästä pitkästä aikaa sellainen sattui kohdalleni.

Keneltä sait haasteen?
-Ihanalta Venlalta!

Ensimmäinen kuva on tärkein, tai pieni kollaasi blogistasi.

-Sanotaanko nyt näin, että mielestäni bannerista on aika hyvä lähteä, kun puhutaan blogini tärkeimmästä kuvasta. Tämä tiivistää blogini oikeastaan erittäinkin mainiosti. Tässä on tunnelma, aika, paikka ja kaikki juuri niin kuin pitääkin. Kuvaa saa lukea haluamallaan tavalla, ehkä sillä on jotain sanottavana. Itselleni tämä suorastaan huutaa, tulee mieleen muistoja täydellisistä hetkistä. Ja otoksen on ikuistanut Heba tosiaan. Hymyilyttää joka kerta tätä kuvaa katsoessa.

Haasta ne, jotka mainitset haasteessa.
-Päivätanssiklubi aka Emilia ja Heba.

---

YLEISTÄ:

Milloin perustit blogisi?
-Toukokuussa 2012.

Mistä blogisi nimi tulee?
-2011 talvella matkustin joukkuevoimistelujoukkueeni kanssa viikonlopun mittaiselle leirille jonnekin päin Suomea. Ikkunasta näkyi valkoisia joutsenia, mietin miksei joutsenet voisi olla mustia. Muodostui läppä joukkueen kesken, joo, joutsenet voisi spraymaalata mustiksi. Myöhemmin selvisi, että mustia joutsenia on kuin onkin olemassa, jossain Australian ja Uuden Seelannin tietämillä. Ja ihan kuin taikaiskusta seuraavana syksynä leffateattereista löytyi elokuva nimeltään Black Swan. 

Mustat joutsenet ovat ristiriitaisia ja poikkeavia, niin uljaita ja kauniita. Jo alusta alkaen tunsin mustan joutsenen jotenkin kovin omakseni. Se on kuin jonkinlainen katsomus ja asenne minulle, ikuinen mysteeri jota ei voi selittää.

Mikä on nimimerkkisi takana?
-Nimimerkillä mustajoutsen kuljen joissakin paikoissa ja se tulee nimenomaan juuri kertomastani tarinasta.

---

ARKISTO:

Näytä jokin vanhoista bannereistasi.
Ihka-aito, ensimmäinen ja alkuperäinen Mustajoutsen -banneri.
Viimeisin kommentti, joka sai sinut hymyilemään.
"You are doing it again! Niin mahtavaa tekstii ja miellyttävää lukea! Jatka samal taval Tiina!:)"
-Anonyymi

Muutama kuva sinusta vuosien varrelta.
Kyllä, Tiina 11v näytti murhaajalta.

Postaus, mistä olet erityisen ylpeä.
-Tämä nostalgisointipostaus. Ylpeyden tunnetta koen tästä tekstistä suuresti, sanat asettuvat hyvin paikoilleen ja kokonaisuus tuntuu itselle kirjoittajana todella hyvältä. Monimerkityksellisyyttä parhaimmillaan. Itseasiassa tein tämän tekstin alunperin kouluun luovan kirjoituksen tehtävänä.

Postaus, joka oli kuukauden suosituin.
-En haluaisi laskea tätä muffinssiohjetta, koska se hallitsee aina. Siispä jatkan tähän postaukseen, jossa on vähän kaikenlaista juhlaa ja muutosta. Se siis tähyilee kakkospaikalla.

Postaus, minkä haluat kaikkien näkevän.
-This. Viime kesä oli tähänastisen elämäni hienointa aikaa, siksi tämä, jossa se kaikki on yritetty tiivistää.

---

SEKALAISET:

Oletko tehnyt teemaviikkoa?
-Joulun 2012 jälkeen taisin postata joka päivä viikon ajan jotain vähän erikoisempaa, mutta ei nyt mitään virallista teemaviikkoa ole ollut. Ideoita saa kyllä pistää, jos kuulostaisi hyvältä!

Onko sinulla yhteistyökumppaneita?
-Pizzeriat ottakaa yhteyttä!

Oletko ikinä ollut blogitapahtumassa?
-Nou nou, ainakaan toistaiseksi.

---

TILASTOT:

Sivunkatselumääräsi tällä hetkellä.
-37414

Lukijamääräsi tällä hetkellä.
-143

Päivän sivunkatselumääräsi tällä hetkellä.
-42

---

LUKULUETTELO:

Blogi, jonka postauksia odotat eniten.
-Joskus takavuosina luin blogeja ihan orjallisesti, mutta se on jäänyt erittäin rajusti.
Mystralin Mustaa pitsiä on ollut silti ties kuinka kauan yksi suosikeistani... Jo haastetun Emilian postaukset blogissa Unihiekkaa ovat myös aivan käsittämättömät ihanaa luettavaa.

Blogi, joka on luettelon ensimmäinen ja viimeinen.
-En ymmärrä kysymystä.

Blogi, johon liityit lukijaksi viimeksi.
-Black Widow Sanctuary. Klik.
Muistan joskus selailleeni tätä blogia aiemminkin ja nyt osui kohdalle uudemman kerran.

---

KUVIA:

Näytä kolme tärkeää kuvaa blogistasi.


Elikkäs tällaista tällä kertaa.
Hyvät lukijani, pitäkää hauskaa!
Palaamisiin!

lauantai 12. huhtikuuta 2014

hyvä näin

Kaikista eniten pidän päiväkirjamerkinnöistä, jotka ovat kirjoitettu niinä aamuyön tunteina.
Yleensä ne myös alkavat samalla tavalla. Voin demonstroida asian:

Hajuveden ja tupakan tuoksu hiuksissa.


Aloin pitämään tästä paikasta jo puolitoista vuotta sitten.
Silloin oli kylmä ja minulla oli harmaat sukkahousut.
Se oli yksi illoista, jonka jollain tapaa koen muuttaneen elämääni.
Yksi alkuperäisjäsen. lotnc. Ei edes puhuta niistä muista elävistä legendoista.
Huonoa englantia ja mummon viisauksia pizzasta ahtaassa savussa.
---
Mustat seinät rikkovat hiljaisuutta.
Ja ihanuutta, Heban kanssa pitkästä aikaa.
Tiedättekö, se on hieno tunne, kun tietää että on olemassa nolompia ihmisiä kuin itse.
Jotkut muut muistavat ääneen vanhoja ja uusia tapahtumia.
Onneksi.


Hengitän samoja sointuja, peilaan itseäni kaikista kauneimmasta.
Kaikki oleellinen löytyy kasvoilta ja kasvoista.
Niistä heijastuu kaikki mitä on sisällä.
Bassorumpu tähän kohtaan.

Another sunrise in your heart.

Pääni pyörii yhtä nopeasti kuin ruumiillistettu hyrrä.
Kuvittelen itseni musiikkivideolle ja taivutan selkääni alaspäin.
Tuntuu, että edellisestä kerrasta olisi ikuisuus kun silmänsä avaa.
Kleopatran kirjoitusta ja osoitettuja sanoja.

You can't deny.

tiistai 8. huhtikuuta 2014

hämärästä aamunkoittoon

Tarinoita alkavaksi on moneen lohkoon ja lahkoon, neliön tahkoon.
Otetaan kymmenen vuotta taaksepäin. Fshuuuum vain siihen hetkeen vaaleanpunaisesta kissarepusta lattialla.
En osannut nähdä mitä kaikkea seuraavissa luvuissa tulee tapahtumaan tasan tarkkaan yhden kappaleen johdosta.

Kaikki se eksyneisyys lasien takaa.


Sekaisin olen mennyt luvuissa, sen myönnän.
Sillä ei ole niin väliä, kun astuin junaan perjantaina. Huutaa kiskot kohti Jyväskylää.
Syke nousee vuorten reunoja ylöspäin samaa vauhtia kun jutut Riinan kanssa saavat junan kirmaamaan lennokkaammin eteenpäin.
Perillä ruokakauppa ei ollutkaan alakerrassa, mutta jääpalakone pelasti kaiken.


Lutakko & 69 eyes.
Armoton juhla.
Hyvin hämmentävää vain, kun Hebatus-otus ei tällä kertaa ollut joraamassa oikealla puolellain. Siihen kuitenkin tottunut jo puolentoista vuoden ajan.
 Mutta heitän tähän väliin terveiset Julielle täältä näin!
Back to business. Setti oli tykki. Yksinkertaisesti.
Parasta tarttua ilmaan ja hakata lattiaa kohti tähtiä.


Aamuun hiljaiseen heräten.
Maisemat ikkunasta näyttävät hyvin seesteisiltä. Jos näin kuvailisinkin.
Tv antoi avaimet päivään ja mieletöntä musiikkia heti ensimmäisillä tunneilla.
Ei oo helppoo ei. Eikä pelkoo.



Niin se vaan elämä heittelee, hyvällä tavalla.
Sen tuntee heittäessään aamupäivästä laukun olalle ja huomatessaan ohi liukuvat pikkupaikkakunnat.
...Eläinpuisto-Ähtäri-Tuuri-Alavus
Karhun bongaus täyttyi vasta kolmen kilometrin peltoisan kävelymatkan aikana.
Niin ja joutsenia. Kyllä, vuoden ensimmäiset joutsenet.
Tästä se alkaa.


Idyllistä maalaismaisemaa luvassa aina vaan, lisäyksiä numeroiden sarjaan ja ovi jota en koskaan saanut auki.
Lanneliike, tai tennarit väliin. Meiningistä pääsee nauttimaan myös läpikuultuna.
Päivää.
Ikkunasta maisema järvelle, pudonneita esineitä aivan laiton määrä, ikuistettu kauppareissu ja tanssiaskeleita myöhemmin läpi hela yön ja aamun.


Onko mitään mahtavampaa kuin ilta live-musiikin parissa?
-Kaksi samanlaista peräkkäin.

Vahvistimen vieressä on toki parhaimmat juhlat.
Illan kruununa Ramones ja tiivein tunnelma.
Place to be.

On vain niin hankala tässä lukujen välissä yrittää ilmaista, miten kovin suuren mielihyvän tunteen omaan tästä...Noh, voisi tätä kutsua juhlavuodeksi.
 Voin olla ikuisesti kiitollinen.
Voisin fiilistellä tätä kuvailematonta ulottuvuutta samaiseen ikuisuuteen.
Ennen kaikkea huumaa musiikista, joka on kuolematon.

And you know we're gonna live forever.

Korkokengät jalkaan ehkä sittenkin ja pettymys dj:n valehteluun valintoihin.
Mutta se ei ole ongelma, kun katsoo iloisia kasvoja.
Kun valot välähtävät aina liian nopeasti.
Sekään ei ole ongelma.

Oli yksi lisäluku muovisesta Muumimukista.
Siihen kuului uusia ihmisiä suoraan poliitikosta, sammutettu kitara, kultaa ja kiertävä musiikkisoitin.
Kliseisesti sanottuna, joo mä rakastan rokkielämää. Edelleen.
Sekin tarkoittaa toki kaikille vähän omaa tulkintaa. Se on kaikille oma hiirenkorvansa.


Blehat päässä alakertaan vielä kertaalleen.
Sinne jäi kattoikkunat ja vuosia sitten toimintansa lopettaneet rakennukset.
Toinen toistaan toistaen, korkeita junanvaunuja ja matalia asemia.

Hienointa elämässä on tunne olevansa juuri oikeassa paikassa.
Kun nyt taas käännetään sivua, kevät alkaa poltella maaperää ja pääsee kunnolla reissaamisen tunnelmaan. Enää ei tarvitse juosta pikaisesti paikasta A paikkaan B, koska on niin kylmä että tuntee sisäelimiensäkin jäätyvän läpikotaisin. Saa rauhassa mennä mihin huvittaa, nauttia, nauraa ja elää intohimojaan.

Antaa palaa vaan!
Sytytetään liekit rovioiksi.

torstai 3. huhtikuuta 2014

istun keittiön lavuaarissa

Lokkeja sulavan joen pinnalla.
Sanot viiltäväsi kuin helmikuun aurinko ja lankku katkenneesta tammisillasta.
Laulu sen sijaan kertoo Amerikasta, samalla aurinko kirpaisee silmiäni.
Luulin olevani kvartsikaivoksessa. Ehei, se oli vain unta.


lasinsirpaleina tanssipaikan lattialla
istutetaan toisemme sydämiin
tartutaan vapaisiin lehmusten oksiin
suihkauta hajuvettä kyynärtaipeisiin
ei, he eivät putoa



Olen koukussa purukumiin ja mielikuviin tanssimisesta viilenevillä tiiliskivillä.