torstai 13. helmikuuta 2014

kalpea iho, jota voi hengittää


Joku kysyi, mitä olen puuhaillut. Olen löytänyt vyöni, pitänyt kymmenentuntisia koulupäiviä ja nähnyt ystäviä. Laitellut viestejä vanhoille tutuille ja kaivellut lapsuuskuvia. Olen hukannut aikaani ja tajunnut ettei sitä ollut sittenkään. Yrittänyt olen organisoida kaikki tapahtumat paperille ja äänittänyt kuvaelmaa portaiden alla. Nauranut kissavaunuille ja tehnyt kärrynpyöriä. Maanantaina oli ihanaa nähdä rivi hymyileviä kasvoja. Olen värittänyt nahkarotsiani ja lukenut runoja. Maastouduin kerran tuntemattomaksi ja opiskelin taiteilijan luovaa uskallusta.Voin myös sanoa pesseeni pyykkiä punaisella pesukoneella ja nähneeni paljon unia.


Ehkä minua miellyttää puoliksi avonaiset asiat.

Paidan napit ja mieli.

Harppi piirtää puoliksi avoimen ympyrän.
Monta sellaista samanlaista.
Osa niistä on enää vähän raollaan, mutta mitään en tahdo pienelläkään kynän liikkeellä vetää kiinni.
Puoliksi auki, ei koskaan kokonaan unohduksissa.
En ole valmis sulkemaan yhtäkään ympyrää, joka koostuu miljoonista pienemmistä.

Ihmissuhteet ja hautausmaa.




Puoliksi avoimesta ikkunasta virtaa jo puoliksi lämmintä ilmaa.
Sen vastaanottaa puoliksi vedetyt mustapunaiset huulet.
Puoliavonaisilla silmillä kahlailen läpi päivien ja siemailen puolitäydestä, homeisesta termosmukista.

Espanjan kirja ja odotukset.

Ehkä kaikki tässä elämässä on puoliksi avoinna.
Toisinaan vähemmän, toisinaan enemmän.

Sielu ja kengännauhat.



Ovesta kannattaa puikata sisään, ennen kuin se on enää sentin raollaan.
Silloin et välttämättä enää mahdu mukaan, joudut puskemaan läpi oven. Onnistut, tai sitten et.
Sekin tietty opettaa seuraavaa kertaa varten.

Helvetti ja avaruus.

2 kommenttia :

  1. kivaa tekstiä jälleen kerran!:) mahtavaa Tiina!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei paljon kiitosta, olen otettu. :)

      Poista

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)