perjantai 10. tammikuuta 2014

ne huutavat lujaa yksikseen

Suolakaloja bussin lattialla.

Makoilen leopardipeitteen päällä, jalat solmussa.
Sormilla sommittelen kolmioita kattoon.

Rotsi täynnä tavaraa. Kilisee ja kolisee.
Sateen mukana pää kääntyy alaspäin.
Pohjiin pistää huonosti solmitut jalkineet.






Ihanan pitkän yön jälkeen pimeämpään aamuun liekehtivä katse silmissä.
Askelten rytmi on musiikkia korvilleni. Rauhallinen, päättäväinen tyytyväisyys.
Pala palalta sämpylän muruset putoavat kaulahuiville.

Jo hetken hartaudesta herään.
Katuhuoria, kahlittuja ja mielensä menettäneitä.

Yhdeksän tunnin jälkeen askeleet hiljaisen kaupungin
ovat voimakkaita, kuin bassorumpu.



Mitä tätä leikkiä, jota toiset hallitsevat sormillaan?
Syvyys värjätään sahramilla.
Että jotta koska kun ehkä viimeinen ehtoollinen lattialla.

Liian kauan aikaa. Suuri tarve. Niin lujaa.
Tahtoisin mä päästä edes käymään valokeilassa.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)