torstai 30. tammikuuta 2014

musiikki on ainoa aseesi

Kirkas mustikoidentäyteinen iltapäivä, paikallislehtien virallinen prinsessa lähti seikkailemaan.
Sä et oo normaali. Elämäsi on tässä just right here in my arms.
Aika kamelitaksien, moniavioisuuden ja malarian on tuleva.
Lupaan, kirjoitan joskus kirjan otsikolla too real.
Myöhemmin huomattiin, miten kirjaston ikkuna ei ollutkaan hyvä piilopaikka.



Niitä korkeita pyöreitä pöytiä, joihin hienostuneesti nojaillaan.
Sali hieno, penkkirivi kolme tuntuu jo kättelyssä väärältä.
Mutta DJ todellakin tietää mitä tekee. Flashback.

I don't know what you've done to me,
but I know this much is true


Kokonaisuus toimii ja on äärettömän kaunis.
Muistan sen menettäessäni, miten tärkeää itselle onkaan kokonaisvaltainen fyysisyys keikoilla ollessa.
Se, että tuntee basson sykkeen jalkapohjissa ja voi kurotella niin korkealle kuin suinkin ikinä yltää.
Se, miten musiikki oikeasti saa liikkeen kulkemaan. Tuntemaan jokaisen soinnun itsessään.

Sitten istut, jalat eivät tahdo pysyä millään paikallaan.
Kynnet poraavat viiltoja pehmeään penkkiin.
Tässä kohtaa yleensä hyppäisit korkealle.
Sen sijaan kätesi tuntuvat tönköiltä harjanvarsilta,
eivätkä valotkaan yllä verhoamaan sinusta kuin ihan pienen palan.

Kun kädet sylissä tahtia lyö, silmät kostuvat ja huutavat vääryyttä.
Hamuavat niin paljon lähemmäs lavaa.
Vaikka toisaalta mikään ei voisi olla paremmin.



Tonight, tonight, we're allright

Encore.
Nyt, nyt on pakko, se on tehtävä.
Penkki pongahtaa selkänojaan kiinni, tartun rytmiin joka juuri lähetti minut kohti avaruutta.
Näin tämän kaiken kuuluu olla, koko sielu avoinna maailmalle.
Ihmiset. Yksi. Ihminen. Kerrallaan.
Nousevat he hetkessä jaloilleen, uskaltautuvat mukaan leikkiin.
Kuin taikasienet valosateessa.
Yksi. Ihminen. Kerrallaan.
Taakse vilkaistessa ei voi olla muuta kuin tyytyväinen.
Hymyssä suin:

But we are doomed

Käsimerkit ylöspäin, takoo taivaita ja lattiaa.
Niin upea erilainen kokemus.
Vaikutus ja musiikki. No more words needed.



Your lil' gothic girls

Narikkajono jatkuu vaan kohti yön hiljaisuutta.
Muistattehan, miten tyhjästä kahvikupista juodaan äärettömästi?
Se jos mikä on taitolaji.

Äänekäs hiljaisuus, joka johtaa lämpöiseen kylmästöön.
Niin oletimme, mutta päädyimme kuvainnolliseen tv-studioon.
Tässä tämän illan talkshow -vieraamme.
Tunnelma on keinuva, kuten aina ennenkin.
Arvostan niin lujaa.

And nothing's gonna make you stop

6 kommenttia :

  1. Tykkään lueskella sun blogii,kirjotat niin kivalla,eri tavalla. Ja yhdyn tuohon et oli mahtava ja hyvällä tavalla erilainen keikka 8)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitti paljon Salla! Niin säkin olit tolla keikalla? Mahtavaa! ;)

      Poista
  2. Olin joo,aina täytyy mennä kun on mahis nähdä sikstarit ;>

    VastaaPoista

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)