keskiviikko 22. tammikuuta 2014

joo, mä palan teille kaikille

Voin nukkua mekko päällä.
Ja itkeä bussissa joka kerta, kun Katherine Wheel alkaa soimaan,
 silkkaan epätodellisen hyvään oloon upota.
Saan kai hukkailla itseäni ja ajatuksiani keskelle moottoritietä.
Pystyn vihaamaan kylmyyttä ja ostamaan uusia pumpulipuikkoja.
Enkä halua lopettaa hörhöilyä ja ikusia tarinankerrontatuokioita.
Kiitän, kun ihmiset sanovat punaisen jääneen mieleen. Niin minullakin.
Kummassa tilanteessa joku saa käytävän päähänsä,
räjähdän nauruun ostostelevisiopuheiden siivittämänä.
Ohittaa aion velvollisuudet edes hetkeksi, ihmetellä ikuisen kylmiä käsiäni
ja kirjoittaa runoja seitsemännestä taivaasta kolme hupparia päällekäin.





Vapina, lumous, vetovoima.

Se sut hurmaa ja saa kehräämään.
Kuin kissanminttua suoraan sieluun.
Vetää puoleensa joka ikisen solun.

Euforia, aistikkuus, ekstaasi.

Joku sisäinen kokonaisvaltaisuus tuntematon.
Ottaa haltuun ihan kokonaan.
Ja sut hulluksi saa.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)