sunnuntai 5. tammikuuta 2014

iloinen ystävä kädessään kukkia

Auton hurina ja pimeät tiet, joita melkein poluiksi voisi kutsua, rauhoittavat. Ovat kaunista.
Ojan kautta takaisin tien päälle. Klassiset tilanteeseen sopivat kappaleet soivat radiosta. Syrjäytyminen kaikesta. Sitä ennen perinteikästä ulkona seisoskelua, maailman ihmettelemistä ja hymyjen vastaanottamista.
Piste ajanjaksolle, paussi, eristäytyminen, hetken ajatuskatkos. Se on nyt sitten tässä taas.

Tulkoon mitä vaan.



Saa hiilet hehkumaan, punaisenaan.

Missä mun kuuluisi olla? Voinhan olla missä vain, kun löydän sen oikean paikan.
Saatan vain kuvitella, että ilmasto viilenee, jos ei pue päälleen.
En ole törmännyt mihinkään. Paitsi ystäviin muutamiin. Juotiin Hetan kanssa kahvia liian muhkeilla tuoleilla.

Metrossa istuminen kertoo aina oman tarinansa. Tyhjä tai täysi, aina uusia johtopäätöksiä.
Aikuiset miehet laulaa Leijonakuningasta ja nuoret vain juoksentelevat keskellä katuja.
Valot hajaantuvat selkääni ja kuulen ääniä.

Tiedän että on yö, kun saavut kotiisi pimeään.

Aamulla kissa oli karannut rappukäytävään ja tyttö makoili tunti toisensa perään lattialla.

Kerro kaikille terveisiä.



Joku kiinnike, jotain.
Joku, mikä sanelee rytmiä. Jotain tahtia jalalla hakattavaksi.
Tarvii nostaa kytkintä ja saada kaikki liikkeelle.

Heitä hyvästit järjelle, antaudu tunteesi valtaan.

Mä odotan suurta inspiraation aaltoa.
Ihan kaikkiin asioihin.
Sitä tulvaa, jossa voisin kieriskellä.
Saada energian kaikkeen, sen hulluuden.

Se on taas menoa sitten.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)