maanantai 20. tammikuuta 2014

heilui niittivyöllä, kahdelta yöllä

Käytävä. Kaikki parhaat tarinat alkavat aina käytävästä.
Tällä kertaa jälleen aina laivalla.
Voi sanoa, että omat näpitkin ehkä pelissä mukana olivat.
Prinsessakruunuja, tunteiden juoksua, hyttiurheilua, turn it up ja mustaa samettia.
Kaikesta huolimatta houseband -renkutukset saa taas hetkeksi jäädä pois soittolistalta.



Pari tuntia katveessa diskopallon. Bändi nousee lavalle.
Uusi vuosi, uudet kujeet. Kertoimet 69. Wrap your troubles in dreams.
Tästä se ilta alkaa, loistava keikka. Kun rytmit sykäyttää.
Mitä parempaa voisi toivoa?

All they want to do is rock!

Lähdetään siitä, että me kellutaan. Matto on pehmeä ja keinumista on havaittavissa.
Tähdet liikkuvat radallaan. Siihen hassuun suuntaan - ulottuvuuteen, jossa voi käydä mitä vain.
Ihan kuin tarina lasisesta kahvimukista lumihangen keskellä.

You're selling your soul for whiskey & coke.

Toki toki, jos noin nätisti pyydetään. Käytävän ihmisvirta johtaa pimeyteen. Musiikin ja kaiken muun virtaus vie neliömetrin kokoiselle tanssilattialle. Ohje elämään, meidän kassit, runoutta ja mystinen puhelu. Hupsuja huonekortteja ja melkein kaimoja. Punkkarit, tää on teille! Onks vielä liian aikaista tälle? -Ei koskaan!

He's the one they call Dr. Feelgood.

Inhimillisenä, kauniina.
Kerrot asioita ja laulat niin ihmeellisen kaunista laulua.
Ehkä jos hetkeksi, ihan vain hetkeksi tähän jäädään.
Tämä hetki. Piste.

The dizzier I get the clearer I see.

Aamuyön iskelmä saa muut kaikkoamaan, jospa mekin jäämme seuraavalla kerralla. Hyvät yöt Hra.Danielille ja uuteen seikkailuun. Koko paatti nukkuu, kun ihailen sinisiä valoja pöydällä istuen. Kehotus kuuluu keltaisen suuntaan.



Se on hieno tunne, kun huomaa miten todellista elämä on.

Luulen herääväni jostain muualta. Astun kannelle ja hengitän syvään.
Niin hyvää länsinaapurin ilmaa. Olisi sinne voinut mielellään jäädäkin. Aika ei sitä suinkaan sallinut.
Harmaus, sumu, rauhallisuus. Horisontista puuttuu merirosvolaiva.

You've got everything you need.

Sinivihreää rakkautta koristettuna kirsikalla.
Verho aukeaa toistamiseen ja kaikki tuntuu hyvältä. Vielä paremmalta kuin eilinen.
Kaikki tarkoittaa jotain. Ihailen, kun kitaran äänet lähtevät lantiosta.
Mikään ei ole parempaa. Varmuus ja ikuinen lumous.
Tuntuu niin hyvältä, olla vain niin elossa. Joraus. Euforia. Ramones.
Crashing high.

Se oli myrskyisä ja pimeä yö kallistuvalla surffilaudalla.
Rikkoutuvalle lasille hurrattiin ja pienessä kopissa juhlittiin.
Silloin viimeistään opin, että tässä elämässä olen sokkona valinnut täysin oikean tien.

4 kommenttia :

  1. te puhutte erikokosista tanssilattioista kumpi oli se oikee voisitteko ees yrittää puhua samoista asioista oikeesti ärsyttävää

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki on suhteellista. :D Mikä on mikä ja onko mikään ollenkaan missään? Onko koolla väliä? Höh, älä ärsyynny. :(

      Poista
  2. Niin, suhteellistahan se oikeasti on! :D Ihana Tiina <3
    Tykkään blogistasi hirveän paljon, tiedä se.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei ihana. :3
      Tiedän toki, kiitokset kiitokset!
      p.s. tunnetaanko me mahdollisesti?

      Poista

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)