sunnuntai 29. joulukuuta 2013

non-stop

Tyhjensin laatikoita, laitoin kuvan lapsesta päiväkirjani väliin.
Ehkä muistuttamaan ikuisesta ilosta ja tyylikkyydestä.



Elämä on palannut kaupunkiin. Ehkä liiaksikin.
Illalla taivas on oudon värinen, kun puiden kahinan tuulessa voi kuulla.
Polulla ei ole valaistusta, onneksi hämäränäkö on kehittynyt.
Silti ei voi nähdä, mitä on tulevana.

Yhtäkkiä edessäsi on joku muu.



On tarina sateisesta virrasta, jossa luetaan ihan omia sääntöjään. Tai oikeastaan, kaikki säännöt ovat pyyhitty lakien tauluista pois. Tarinan ajatuksenvirtaus jatkuu paikkaan, josta kaikilla on omat mielikuvansa.
Kuin ihmiset, joita kaikki katsovat ylöspäin.

Pimeä laatikko, musta katto on aina palvontaa. Jos tarkkaan katsoo, voi salaisen polun löytää. Paikkaan jossa kaikki on toisin. Satumaa.

Oooh I wanna dance with somebody.

Se unelmien koroke, nähty unissa ja elokuvissa. Nähty valokuvissa ja kauempaa verkkokalvoilla. Valot välkkyy ja lantiot liikkuu. Kädet ilmaan ja hengitä tähtisadetta. Monet tehneet täällä historiaa ovat. Sulje silmäsi ja kuvittele olevasi yksi heistä. Kädet tavoittelee avaruutta, mieli on ollut siellä jo aika kauan. Taas yksi asia, jonka voi viivata yli siitä loppumattomasta listasta.

I love rock'n'roll
so put another dime in the jukebox, baby.


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)