sunnuntai 17. marraskuuta 2013

i know where treasure is waiting for me

Käytävässä tuoksuu Wellaflex.
Pysähdyn pieneksi ikuisuudeksi.







Kaikki valmistautuu jouluun, siltä tämä näyttää. Ihmiset jonottavat ruokaa ostosten lomassa. On valoja ja jouluikkunoita. Tunnelma on lämmin ja turvallinen. Istahdan keskellä hälinää katselemaan. Ihmiset näyttävät yllättävän rauhallisilta. Ympärillä pieni tyttö ihastelee uutta rannekoruaan ja miehet kantavat kymmeniä muovipusseja.

Joku kuiskaa mun korvaan: You make me smile.

Musiikki hän on. Joka pilaa ajatuksesi tehdä mitään järkevää, pilaa sun elämän.
Pirulainen, joka kietoo sut tiukasti pikkurillinsa ympärille.
Minulla siihen ei tarvita pakotusta. Tartun mielelläni.



Pue se rooli päälle.
Itsevarmuus hohkaa silmistä.
Nosta leukaa hieman ylöspäin.

Olen näytellyt tätä jo niin kauan, että muistan repliikit vaikka unissani.
Tässä unelmieni pääosassa.

Got so fucked up in 19-97
the world's unwanted daughter.


Ne askeleet, varokaa.
Alla tähtien kohti epävakaata mäkeä. Älä anna nilkkojesi pettää.



Vinyylisoittimen pehmeä ääni kertoo tarinaa espanjalaisesta karavaanista ja liekin sytyttämisestä. Antakaa minulle tämä luomus, en tarvitse muuta. Sitten lähden hattu päässä, matkalaukku vierelläni. Lähden vaeltamaan kohti paikkaa, jossa olisi punaisia lamppuja, pehmeää leopardia, leijuva fiilis ja taiteilijaelämää.

Nyt olen kuitenkin vielä paikassa, jonka miellän tarkkailuhuoneena. Saan kuulla jäätäviä uutisia, jotka onneksi myöhemmin osoittautuvat epätodeksi. Musiikki on hienointa, mutta hetken rauhaa en saa. Silmät porautuvat selkään, kun otan tavarani ja otan askeleet kohti lämmintä kuutamoa.



Seiniin puisen lämpimiin tuijotan. Kun ihmiset sohvilla pomppivat, tappelu jää tapahtumatta ja musiikki kuulostaa vieläkin paremmalta. Yhden illan aikana tunnelma voi muuttua niin lukemattomia kertoja, että pistää hämmentämään.

Aamulla minut herätetään tarkkailuhuoneesta.
Haluan ihan helvetin äkkiä pois.

Olen vähän liiankin hyvä välttelemään tärkeitä asioita. Katselen vain, kun oranssit pilvet liikkuvat. Odotan, että ne muistavat, mitä halusivatkaan minulle kertoa.

Hey hey hey we're in the movie.

2 kommenttia :

  1. Hyvä kirjoitus, siis teksti itsessään mielenkiintoisella tavalla luotu ajatuksia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista Jensku! Ajatukset toisinaan mielenkiintoisia, toisinaan ei. :D Tällä kertaa näin.

      Poista

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)