keskiviikko 27. marraskuuta 2013

juon liekehtivästä viinilasista

 I can't get no higher than this
rising up horizon baby
get real




Niin paljon kirosanoja, olemattomuutta, naurua, odottamista, kylmyyttä, kauneutta, säröä, numeroita, lukuja, kirjaimia, bussin vaihto kesken matkaa, hämmennystä, kaakaota ja pää veressä.
Muistin dna-lippiksen ja luolan, joka täytyy käydä katsomassa joku päivä.

Onko sitä enää olemassa?

Iltakävely halki lapsuuden metsän. Siellä kuljetut tiet, metsän salaisuudet ja jäämäki.
Kaikki on tuotu alas, käpykanto on rikottu ja siili varastettu.

Varjo seuraa kulkijaa.





 I live by the code of the road
every single night of my life
nobody knows a single place I go
city by city, night after night

been a long time on this lonely road, yeah
nothings comes easy, but it's worth the fight
if you've seen it once I've seen it twice before, yeah
little by little, mile after mile

maanantai 25. marraskuuta 2013

mä oon aamu, joka itseään illaksi luulee

On Perjantai ja keskipäivä. Kauppakeskus ei kuhise, taustalla soi joululaulut eri variaatioissaan. Lounastettiin Jumbossa tervaleidien kanssa ja käytiin sotimassa laser-aseilla. Me vastaan maailma.



Illan soittolista kietoo ajatukseni tiiviiksi palloksi ja potkaisee sen sitten alas neljännestä kerroksesta.
Sataan lisätään viisikymmentäyksi sivua esihistoriaa, joka ei jää historiaan.
Mä teen mielummin jotain muuta. Vaikka istun keittiön pöydällä.



Mietin, että joskus kasaan itselleni ahdistusta omalla suuruudenhulluudellani.
Mutta ei se sinänsä haittaa edes.
Välillä olen ehkä liikaa kaikkitännehetinyt.
Mutta onpahan sitten jotain tavoiteltavaa? Haastetta itselleen.





Paljon saa aikaan, kun herää kello 5:45.
Lauantai-aamun junaseikkailu kouluun. Historian koe ja monta ihmistä.
Helsingissä istuskelin hetken Jeren seurana ja pyörin mutsin kanssa kaupoilla. Muistin miten kiva paikka Memphis on. Nita ja Venla olivat saapuneet kaupunkiin. Kappas, Heidi myös! Jatkoin iltaa Keravalle. Suomalaista laatuviihdettä kera Anniinan. Mä toivon, että teitä hämmentää tämä nimien paljous.
Ei mitään järkeä.

Multa kysyttiin: Milloin sä olet viimeksi vihannut?

Herään tunnin välein, levyä ei ole sammutettu missään vaiheessa. Antaa sen soida, antaa leikin palaa.
Leikin satutätiä videolla. Kuolema on sitä, että saa kyvyn syntyä uudelleen.
Hippeilyä, hiusten takaisin saamista ja yolojen valojen ilmestys.






 
Tänään viikko alkoi kiireellä ja kuoppaisella bussikyydillä. Koomista.
Sinisillä villasukilla, taiteilulla, auringolla ja mieluisella joululahjalla.
Aika hyvät vibat tulevista päivistä. Kyllä, oi kyllä.

torstai 21. marraskuuta 2013

syöpä

Viikon horoskooppi kuulostaa niin hyvältä.
Tuntuu, että itseä kuvaillaan täydellisesti.
Eihän se aina totta ole, kun emme oikeasti tiedä keitä olemme.
Ihmiset haluavat aina sitä, mitä eivät vielä itse omista.

Aamun täysikuu sateenkaaritaivaalla.





On jotenkin hienoa istua samassa bussissa samalla paikalla aina uudestaan ja uudestaan.
Aina ei voi onnistua, mutta aina on hienoa nähdä omin käsin taiteltu mainoksen kulma uudestaan.
Huomaan tekeväni sitä aika usein. Vahinko täytyy laittaa kiertämään.

Kun tapahtuu on helpompi hengittää.



Etenen.
Kohdistan katseeni keskelle peltoa.
Pienet letit sekaisten hiuksieni seassa kastuvat.
Suljen silmäni ja levitän käteni.
Pisarat valuvat jo kasvoilleni.
Lähden jatkamaan matkaani.



I'll be your god.
I'll be your slave.

Jos et ole yrittänyt, kannattaisko koittaa?

P.S. Mulla on Ask.fm.

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

i know where treasure is waiting for me

Käytävässä tuoksuu Wellaflex.
Pysähdyn pieneksi ikuisuudeksi.







Kaikki valmistautuu jouluun, siltä tämä näyttää. Ihmiset jonottavat ruokaa ostosten lomassa. On valoja ja jouluikkunoita. Tunnelma on lämmin ja turvallinen. Istahdan keskellä hälinää katselemaan. Ihmiset näyttävät yllättävän rauhallisilta. Ympärillä pieni tyttö ihastelee uutta rannekoruaan ja miehet kantavat kymmeniä muovipusseja.

Joku kuiskaa mun korvaan: You make me smile.

Musiikki hän on. Joka pilaa ajatuksesi tehdä mitään järkevää, pilaa sun elämän.
Pirulainen, joka kietoo sut tiukasti pikkurillinsa ympärille.
Minulla siihen ei tarvita pakotusta. Tartun mielelläni.



Pue se rooli päälle.
Itsevarmuus hohkaa silmistä.
Nosta leukaa hieman ylöspäin.

Olen näytellyt tätä jo niin kauan, että muistan repliikit vaikka unissani.
Tässä unelmieni pääosassa.

Got so fucked up in 19-97
the world's unwanted daughter.


Ne askeleet, varokaa.
Alla tähtien kohti epävakaata mäkeä. Älä anna nilkkojesi pettää.



Vinyylisoittimen pehmeä ääni kertoo tarinaa espanjalaisesta karavaanista ja liekin sytyttämisestä. Antakaa minulle tämä luomus, en tarvitse muuta. Sitten lähden hattu päässä, matkalaukku vierelläni. Lähden vaeltamaan kohti paikkaa, jossa olisi punaisia lamppuja, pehmeää leopardia, leijuva fiilis ja taiteilijaelämää.

Nyt olen kuitenkin vielä paikassa, jonka miellän tarkkailuhuoneena. Saan kuulla jäätäviä uutisia, jotka onneksi myöhemmin osoittautuvat epätodeksi. Musiikki on hienointa, mutta hetken rauhaa en saa. Silmät porautuvat selkään, kun otan tavarani ja otan askeleet kohti lämmintä kuutamoa.



Seiniin puisen lämpimiin tuijotan. Kun ihmiset sohvilla pomppivat, tappelu jää tapahtumatta ja musiikki kuulostaa vieläkin paremmalta. Yhden illan aikana tunnelma voi muuttua niin lukemattomia kertoja, että pistää hämmentämään.

Aamulla minut herätetään tarkkailuhuoneesta.
Haluan ihan helvetin äkkiä pois.

Olen vähän liiankin hyvä välttelemään tärkeitä asioita. Katselen vain, kun oranssit pilvet liikkuvat. Odotan, että ne muistavat, mitä halusivatkaan minulle kertoa.

Hey hey hey we're in the movie.

lauantai 16. marraskuuta 2013

if it's good then i don't mind

Halusin nähdä kuun sen oikeassa loisteessa.

Rakastan näitä musiikin täyteisiä aamuja. Kun ehtii juoda aamukahvin rauhassa ja etsiä kadonneita sukkahousuja. Kun ystävä lähettää vanhoja kuvia ja mieli on ihan rauhassa ilman suunnatonta kiirettä. Kun saan haahuilla oman sisäisen äänen mukaan ja mietiskellä mahdottomuuksia.. En tiedä minkä takia, mutta niin hyvä olo, että naurattaa. Elän lyriikkaa, enkä tahdo tämän flown kulkeutuvan pois syystuulen mukana.

Take my soul away.



Pukeudun nätteihin ja laitan korot jalkaan. Varma olo.
Onnea jaellaan ja ystäviin, tuttuihin törmäillään.

For decades the obsession has inspired and provoked.

Se maailman kaunein hymy tässä universumissa laittaa pisteen iin päälle.
Ei voi muuta kuin itsekin hymyillä ja upota omaan maailmaansa.

I've seen it all in a dream.



Some things inside is always clear
so deep inside my mind I always see.


Kaupunki on kaunis. Fiilis olisi täydellinen kulkea näitä katuja koko yö. Käydä tärkeissä paikoissa ja kuunnella tarkkaan valittuja kappaleita. Kylmä tuuli ja tihkuva sade ajaa kuitenkin bussipysäkille. Tunnustelen ilmaa vielä kerran ja astun sisään.

Only the beauty live to tell.

On lämmin, ikkuna vuotaa. Edellinen liikunnanopettajani kävi kaupassa.
Tekisi mieli ottaa vielä yksi kierros.

Sit tuli vaan sellanen fiilis, että vittu rock'n'roll!

tiistai 12. marraskuuta 2013

puolikadotettu paratiisipuoli

Sytytäthän sä mut palamaan?
Niin lujaa, niin lujaa.

We'll burn it down, we'll lose control.

Kävelen ympäri pimeää salia. Hetki hetkeltä revin lonkat auki ja toivon etten nauttisi.
Kävelen taas hetken. En tiedä mitä odotan. Heitän seuraavan kortin pöytään.
Uskallanko? Musiikki päälle ja aivoissa naksahtaa. Pala palalta automaationa.
Muistan, mitä tässä kohtaa piti ajatella. Muistan sen ilmeen. Ja ne taikasanat.

Nautin niin perkeleesti.
Raaputan kaikki vanhat muistot raolleen.
Mutta kuten sanottua, raastaa niin paljon sanoa...

...Kaikki ei ole niin yksinkertaista.

Aina ei vaan voi saada mitä haluaa.
Mutta mitä minä haluan?



Vääriä kysymyksiä täytyy totta kai kysyä.
Silloin käännän pääni ikkunaan.
Mutta niitä tärkeitä kysymyksiä, ei.
Niitä ei sitten koskaan lausuta. Ei ikinä.

Kerron satuja, todellisia ja valheita.
Siinä on keltaista ja vihreää, se on suosikkini.
En ole Amerikan jeesus, tai mikään muukaan.

Ajattelin vain katsoa, mitä virta tänään tuo mukanaan.
Analyysi: Ei mitään päämäärää.
Mutta tämä on silti minun satuni.

Mutta nyt minun pitäis jo mennä nukkumaan.

lauantai 9. marraskuuta 2013

lyhin tie meksikoon?

Teen valinnan, koska voin.
Perjantain aloitus sängyllä makoillen Olgan kanssa.
Istutaan himassa, syödään sipsejä ja katsotaan The nightmare before christmas.

Miksei kukaan tuu? Miksei kukaan haluu meitä mukaan?
Juhlatunnelmissa, hetkellisesti yksin tukka pystyssä.



Illan bussilla keskustaan, miten maailma välillä pyörii hyvin yksinkertaisilla säännöillä.
Ei menty gospel-kahvilaan, vaan siirryttiin syvemmällä sykkeestä.
Kerrostalon kellarikäytävä on ihan kivaa vaihtelua.
Mukavaa, kaaduntaa ja laulantaa.
Keskellä pimeää kenttää, olipa mukavaa nähdä Peppiäkin.

Seikkailua läpi öisen Puksun.
Keskeltä neuvostoliittolaisten talojen.
Kyyti vaihtuu ostoskärryihin.

Kerrankin voi ihmetellä sitä, miten lähellä koti on.

Koti, ei sekään ole niin yksiselitteinen termi.



Lyön pääni bussin kattoon.
Kuski ei päästänyt raihnaista kyytiin.
Niin paljon tuttuja ihmisiä samassa rakennuksessa.
Kaikilla on kiire, minä etsin omaa paikkaani.

Voi tytöt, ette ehkä käsitä.
Miten saatte mut herkille.
Kädet tärisee, en tunne ja tunnen enemmän.
Vaikkei teitä alkuperäisiä enää montaa ole jäljellä.
Mutta silti.
Ootte ihania.

Tuuthan sä jo takaisin?

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

maalaa itsellesi kuva

Musiikin aiheuttamaa rakkautta ja puhdasta hyvää oloa.
Huomenna kirjoitan aineistopohjaisen aineen onnellisuudesta.
Sanoin tänään, etten ole koskaan katunut sitä mitä olen ollut.

Taas mietin , miten elämästään kuuluu tehdä sellaista kuin itse tahtoo.
Tehdä asioita, joita rakastaa ja joista nauttii.
Kaikilla tulisi olla oikeus siihen.



Jos nautit tupakoimisesta, tee sitä.
Jos haluat muuttaa maalle ja perustaa laamafarmin, tee se.
Jos haluat tehdä maailmanympärysmatkan, aloita rahankeruu jo tänään.
Jos et ole kuullut vanhasta ystävästäsi pitkään aikaan mitään, soita hänelle ja sovi tapaaminen.
Kuuntele juuri se kappale,  josta tulee aina hyvä olo.
Suunnittele lista asioista, jotka haluat tehdä seuraavalla lomalla.

On vain yksi elämä. Se on sinua varten.
Sille, että juuri sinä voit käyttää sen haluamallasi tavalla.
Avaa ovia, älä heitä avaimia jokeen.

Ne ovat sinun käsissäsi.

Mitä sinun tekee tällä hetkellä mieli tehdä eniten?
Toteuta se.

Jos jää miettimään niitä pienempiä ja isompia asioita, jotka ovat hyvin. Saattaa ne huonot asiat edes hetkeksi kadota seinän taakse...Ettei koko aikaa elämästään viettäisi vain surun ja ahdistuksen maailmassa.
Niinkin täytyy välillä kuitenkin olla.

Voiko tuntea rakkautta, jos ei koskaan tunne kipua?



Tällä viikolla keskiviikko-iltaan mennessä olen ollut iloinen ainakin seuraavista asioista:

sateessa käveleminen, lukeminen, itsensä ilmaisu, tee, bussissa istuminen, kesämekko, unelmoiminen, musiikkivideot, ystävät, Sixx: A.M., hyvät yöunet, kissa, kerääntyvät pullot, The Doors, kylmät väreet, suunnitelmat, stereoiden huudattaminen, suosikkituoksu & kauniit valot.

Haastan teidät kaikki tekemään saman listan.

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

she'll feel the bite

Taivas on nestemäinen ja yö hämmentävä.
Hesaria jakava mies on sydämellinen.
Tuijotan auringon ilmestymistä.



Nosturi on koti ja The 69 eyes on bändi.
Pyöristetysti tasan vuosi sitten.
Asetelma melkein sama, nyt saatavana myös parannetuilla korjauksilla.
Astetta täydellisemmäksi.

Laatikko kävi seikkailemassa, niskaan satoi soraa, istuttiin tyhmän kanssa kolossa, syötiin kirsikkatikkareita ja laulettiin duettona sitä kauneinta laulua.



Sisätiloissa paitoihin syventymistä ja toiveajattelua tajun menettämisestä.
Kaunis muotoilu ja värimaailma.

Tonight. Is the night of the vampire.

Viihdytettiin keikkakansaa rääkymällä lisää hienoja kappaleita.
Puhuttiin muista kappaleista...
Ja siitä, miten hienoa olisi, jos vielä joku päivä nähtäisiin se tietty elementti vuosien takaa.
...Ajattelimme, ettei niin kyllä tapahdu.



In this town, don't we love it now?
Everybody's waiting for the next surprise!
This is halloween!

Verho aukeaa, silmiini pistää kolme luurankoliiviä.
En voi uskoa silmiäni!

Käännetään päät. Tästä tulee jotain suurta. Freaking out.
Lämpimät valot haltio. Kuva verkkokalvolla tuntuu unelta.
Tuntuu kuin oltaisi menty menneeseen aikaan tulevaisuuden kanssa.
Matka aikakoneella saattaa alkaa.

Sä hyökkäät! Vampyyrilla on nälkä, hän iskee saaliinsa. Hullu voima, säteilyaalto, joka saa sinut valtaansa. Olet orja, tästä hetkestä lähtien ikuisuuteen. Liikkeesi, olet uskomaton.
Kukaan ei voi saada silmiään irti sinusta. 

Sarvia ja saatanallista hauskanpitoa. Sydän lähtee irti ja kyynel meinaa vierähtää silmälkulmaan aika monesti. Kuumuus nouse kattoon ja vaimoparvekkeella nauretaan. Absinttia iltahämärässä.


I've seen it all coming in my dreams.

Rakkauden vyöry, vanha biisi on jotain niin uutta. Jotain kokematonta, joka tekee siitä seitsemänmiljoonaa kertaa hienompaa. Koska musiikki on jotain niin hienoa ja käsittämätöntä. Maailmalla ei ole rajoja.
Frankenhooker. Olen onnellinen.

You suck!

Katsoo suoraan sieluun.
Kiitos.
Aina ei todellakaan voi sataa.

It's like poison through my veins.