sunnuntai 27. lokakuuta 2013

me sateenkaarta kaduilla jahdataan

Monet luulee, että tähän ystävyyteen on saatu alku vuosia, tai ainakin enemmän aikaa sitten.
Kuulin siitä viimeksi tänään aamulla.

365 vuorokautta.

Nosturi.
Heban kanssa tavattiin ensimmäistä kertaa.
En tiennyt, mitä tulisi tapahtumaan.
En osannut katsoa tulevaan.
Jos olisin, en olisi uskonut näkemääni.



Voi vittu ihan oikeesti...
Mitä kaikkea tähän vuoteen on mahtunut. Hienoimpia asioita.
Kuvitellaan nyt yhdeksän vuotta taaksepäin...
Kaikki se, mistä henkilökohtaisesti silloin unelmoin, on suureksi osaksi tapahtunut näiden päivien sisään.
Suuresti Helmin ansiosta.

Sanon, että tämän kirjoittaminen on vaikeaa.
Taustalla soi meidän musiikkia.
Sekavuutta. Älkää antako sen häiritä.
En tiedä, mitä haluaisin sanoa.
Luin äsken tämän, nyt itkettää.



Asioita joita en tienny olevan olemassa.
Ollaan nähty maailmaa.

On asioita, joita ei kerrota.

Henkinen avioliitto oikeastaan ensimmäisestä hetkestä asti.
Kun olimme kaikki nämä vuodet eläneet samoja hetkiä ja osittain samaa elämää eri paikkakunnilla.
Ajatustenluku ei ole yliluonnollinen kyky.

Vasta vuosi. Tuntuu, että oltaisiin tunnettu aina.



Joka tapauksessa; En tiedä, tai osaa kuvitella, mitä elämäni olisi ilman tuota naista.
Tai, kaikki olisi niin toisin. Jos vaikka koskaan ei olisi tavattu.
Niin paljon maailman kauneimpia asioita olisi jäänyt tapahtumatta.
Mutta tämä oli kohtalo, kuten tapauksissamme aina.
Ja olen siitä niin onnellinen.

Minulla on paljon ystäviä, jotka olen tuntenut vuosia ja taas vuosia.
Mutta silti tämä vuosi Heban kanssa on ollut erityinen.

Me ollaan samanlaisia, mutta niin erilaisia.

Se on selvää, mutta en kenenkään kanssa ole tuntenut tällaista samankaltaista yhteyttä.
Monia kertoja oloni on tuntunut surkealta, koska kun sinuun sattuu, se tuntuu minussa.
Mutta se ei haittaa minua yhtään. Ei yhtään.

Hyvässä ja pahassa.
Aion aina olla mukana.
Oli tilanne mikä tahansa.
Aina en tiedä, miten olisin parhaaksi.
Silti aion joka kerta yrittää.



Me ollaan jäädytty, me ollaan jorailtu, kieritty Oulussa nurmikolla, hienoperseilty kynttilöiden valossa, seikkailtu, fiilistelty, syöty ananasta, laulettu karaokea, ajettu taksilla Ruotsin metsissä. Nähty toisiamme luultavasti enemmän, kuin ketään muita ihmisiä. Nautittu, ihmetelty, naurettu, leikitty rinkiä, tehty, koettu, nähty, sekoiltu. Ja kaikkea...

Mitä kukaan muu ei voi koskaan ymmärtää.


Me naurettiin tänään kaikille kuville, mitä on vuoden sisään otettu.
Niitä on paljon. Kaikki ikuistettuna. Rauma, laiva, kaikki!
Voi vitun upeaa.


Päässäni räjähtää, liian paljon asioita, joita en osaa pukea sanoiksi.
Haluasin kertoa tähän kaiken, mutta siinä menisi seuraava vuosi.
Sitä ei ole tuhlattavaksi, koska meillä on niin paljon tehtävää ja nähtävää.
Tiedät sen. Olet tyhmä ja haiset pahalta.
Olet minulle niin jumalattoman tärkeä. Lyhyesti:

Rakastan sinua.

6 kommenttia :

  1. ootte molemmat tosi ihanii.
    ps sun blogin ulkoasu on ihan superhieno!

    VastaaPoista
  2. Vastaukset
    1. Kiitän ja kumarran.
      Hauskaa viikkoa, Janika! ;)

      Poista
  3. Miks kukaan ei oo tullu kommentoimaan kuinka mahtava mä oon?!?!?!?!?!?!??! Paitsi Emilia liippas läheltä.

    VastaaPoista

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)