torstai 31. lokakuuta 2013

say when




Tämä viikko on ollut olevainen. Maanantaina väsytti todella paljon, maailma näkyi kahtena. Olemista ja tekemistä. Ei mitään hirveän kummallista, näinkin voisi sanoa. Koulujuttuja ja itkevä ananas. Käytiin keilaamassa. Vatsalihastreeniä nauramalla ja makoilua lattialla. Olen järjestellyt ja suunnitellut asioita.  Juoksennellut käytävällä. Työntänyt sormen kynttilään. Lainasin kirjastosta levyjä. Joka ilta olen polttanut kynttilöitä. Olen mietiskellyt ja pohtinut. Ollut ainakin kolmesti tasan samassa bussissa.



Mira hyppäsi illalla samaan linja-autoon kanssani. Olimme samalla luokalla ala-asteella. Oli hirmuisen mukavaa. Keskustelimme yllättävän vakavista asioista ja ulkomaista. Muistan kun vahingossa kaadoin Miran karttakirjan päälle joskus sitä violettia Fantaa, kun katsoimme Alladinia. Leikimme ekaluokalla kissaa ja oravaa. Se oli parasta. Mimi ja Lutu.

Kävin mutsilla kahvilla ja ostettiin mulle ihania kynttilänjalkoja.

Synkistelkää ihmiset!

Tänään puin korvaani hämähäkinseitin, pian olen valmis.
Tässä hetkessä kaikki näyttää kauniilta.

Kohta on taas aika lähteä.

Happy halloween!

tiistai 29. lokakuuta 2013

glittersade

Nopea ilta, joka nopeasti yöksi kääntyi. Kahvia ja outo tunne.
Paljon sanoja, joita kenenkään ei kuulukaan ymmärtää.
Maailman turhin bussilinja.

Prinsessa mustissa vaatteissa.

Zombeja ja ihmisiä=?
Vai miksi heitä kuuluisi kutsua?

Joku ehkä siltikin luki ajatuksistani musiikin.
Pää täyteen lettejä.

Ei mitään hätää.
 Halataan tosi lujaa.

Lonkat mustelmilla lattialla nukkumisesta.
Hiivitään hiljaa, etteivät leijonat herää.
Laitetaan ovi kiinni ja nauretaan.



Energia ei vain riitä.

Kuuntele sitä musiikkia, joka sukeltaa syvälle.
Tuo kehoon lämmön ja uskon.
Pakkaa tavarat ja lähde.


Yön selkään, päämääränä Hanko.
Juicen matka Suomeen soi auton soittimesta.
Sade hakkaa ikkunaan ja värivalot ovat kauniita.

Maanpäällinen Antarktis.



Kaupunki on kuollut.
Merituuli ja mukulakiviä.
Kivijalkaputiikkeja ja kaunis kirkko.
Aika rauhoittavaa. Pimeää, , tyhjä kaupunki.
Omat askeleet.

Monen mielestä paras.



Raptori soi.
Melkein paniikki ajettaessa ihmisten ohi.
Salossa on seuraava stoppi.

Backyard Babies ja kohti Forssaa.
Yö on nautinnollista.
Käännetään kelloja takaisin kolmeen.



Joku ehkä nuokkuu, peurakyltit pelottavat.
Ylöjärvellä on aika kaatua ja levätä pari hassua tuntia.

Seikkailua Ruutanaan piristämään sairasta.
Tampereelle tsiigaamaan Tuurin uusi lukaali.
Lempäälän kautta eteenpäin.



Moottoritie on pimeä, sumu laskeutuu valoihin.
Lords of the New Church ja kaatosade.
Nostan jalat penkille, syön joulusuklaata ja laulan hiljaa...

Let's live for today.

Kaksikymmentäkaksi tuntia eteenpäin lähdöstä pieni roadtrip päättyy.
Kaunista ja ihanaa. Tien päällä on hyvä olla.
Yössä valtaa musiikki ja unelmat.
Tuijottaminen pimeään ja kaikki se.

Silmissä heittää, voisin nukkua.

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

me sateenkaarta kaduilla jahdataan

Monet luulee, että tähän ystävyyteen on saatu alku vuosia, tai ainakin enemmän aikaa sitten.
Kuulin siitä viimeksi tänään aamulla.

365 vuorokautta.

Nosturi.
Heban kanssa tavattiin ensimmäistä kertaa.
En tiennyt, mitä tulisi tapahtumaan.
En osannut katsoa tulevaan.
Jos olisin, en olisi uskonut näkemääni.



Voi vittu ihan oikeesti...
Mitä kaikkea tähän vuoteen on mahtunut. Hienoimpia asioita.
Kuvitellaan nyt yhdeksän vuotta taaksepäin...
Kaikki se, mistä henkilökohtaisesti silloin unelmoin, on suureksi osaksi tapahtunut näiden päivien sisään.
Suuresti Helmin ansiosta.

Sanon, että tämän kirjoittaminen on vaikeaa.
Taustalla soi meidän musiikkia.
Sekavuutta. Älkää antako sen häiritä.
En tiedä, mitä haluaisin sanoa.
Luin äsken tämän, nyt itkettää.



Asioita joita en tienny olevan olemassa.
Ollaan nähty maailmaa.

On asioita, joita ei kerrota.

Henkinen avioliitto oikeastaan ensimmäisestä hetkestä asti.
Kun olimme kaikki nämä vuodet eläneet samoja hetkiä ja osittain samaa elämää eri paikkakunnilla.
Ajatustenluku ei ole yliluonnollinen kyky.

Vasta vuosi. Tuntuu, että oltaisiin tunnettu aina.



Joka tapauksessa; En tiedä, tai osaa kuvitella, mitä elämäni olisi ilman tuota naista.
Tai, kaikki olisi niin toisin. Jos vaikka koskaan ei olisi tavattu.
Niin paljon maailman kauneimpia asioita olisi jäänyt tapahtumatta.
Mutta tämä oli kohtalo, kuten tapauksissamme aina.
Ja olen siitä niin onnellinen.

Minulla on paljon ystäviä, jotka olen tuntenut vuosia ja taas vuosia.
Mutta silti tämä vuosi Heban kanssa on ollut erityinen.

Me ollaan samanlaisia, mutta niin erilaisia.

Se on selvää, mutta en kenenkään kanssa ole tuntenut tällaista samankaltaista yhteyttä.
Monia kertoja oloni on tuntunut surkealta, koska kun sinuun sattuu, se tuntuu minussa.
Mutta se ei haittaa minua yhtään. Ei yhtään.

Hyvässä ja pahassa.
Aion aina olla mukana.
Oli tilanne mikä tahansa.
Aina en tiedä, miten olisin parhaaksi.
Silti aion joka kerta yrittää.



Me ollaan jäädytty, me ollaan jorailtu, kieritty Oulussa nurmikolla, hienoperseilty kynttilöiden valossa, seikkailtu, fiilistelty, syöty ananasta, laulettu karaokea, ajettu taksilla Ruotsin metsissä. Nähty toisiamme luultavasti enemmän, kuin ketään muita ihmisiä. Nautittu, ihmetelty, naurettu, leikitty rinkiä, tehty, koettu, nähty, sekoiltu. Ja kaikkea...

Mitä kukaan muu ei voi koskaan ymmärtää.


Me naurettiin tänään kaikille kuville, mitä on vuoden sisään otettu.
Niitä on paljon. Kaikki ikuistettuna. Rauma, laiva, kaikki!
Voi vitun upeaa.


Päässäni räjähtää, liian paljon asioita, joita en osaa pukea sanoiksi.
Haluasin kertoa tähän kaiken, mutta siinä menisi seuraava vuosi.
Sitä ei ole tuhlattavaksi, koska meillä on niin paljon tehtävää ja nähtävää.
Tiedät sen. Olet tyhmä ja haiset pahalta.
Olet minulle niin jumalattoman tärkeä. Lyhyesti:

Rakastan sinua.

lauantai 26. lokakuuta 2013

suoraan kylmältä lattialta

Kun matto repäistään jalkojesi alta....
...Niin lujaa, että kaadut....
...Ja pääsi hakkaa lattiaan.

So put your hands in the air like you don't care.



Te naiset olette kauniita.
Olette kasvaneet.
Tuotte minuun muistoja, jotka saa silmäni kostumaan.
Kun nään kasvoistanne ne tunteet, joita joskus raivolla kaivettiin.
Joita edelleen itsekin rakastan.

Pikkuinen säikähti hieman, vaikkei minua tarvitse pelätä.

Katsot minua silmiin.
Kysyt, en voi mitään. En, vaikka haluaisin.
Hymyilet, silmistäsi huokuu lämpö, sanoja helpottamaan.
Sielu kullasta veistetty,
Voisin ylistää sinut taivaisiin, olet niin hieno ihminen.
Kiitos.

So close your eyes and try to count to seven.



Pöydällä puoliksi juotu teekuppi, nyt jo kuudetta tuntia.
Kaulassa koru, jonka sain neljä vuotta sitten ystävältä joululahjaksi.
Ensimmäistäkään kulumaa ei vieläkään näy.



Aamu pimeä, lämmin, tuulinen.
Sumu sataa kasvoille.

Odotan Halloween-kaupungin saapumista.

tiistai 22. lokakuuta 2013

kohti kristallimetsää ja sen yli

Ajelen aamuauringossa bussilla päämäärättömästi.
Koska se on hauskaa ja voin tehdä niin.
Loma alkoi kanssa chai latten.

Raitiovaunulinja numero kuusi tuo mieleen niin paljon hyviä muistoja viime syksyltä.
Voisin ajella sitä koko päivän.
Vielä joskus aion tehdä niin.

Ja joululomalla tahdon viimeinkin mennä kakkugalleriaan.

Bisneslounas ilman jakkuja.
Ei hänellä sentään jaloissaan ole mattoja.



Illalla saan viestin, että minulle on jotain.
Joku juttu...

 ...jonka kantamiseen ei tarvita peräkärryä.





Kukkaisteetä ja asteittainen liukuvärjäysvälietappi.
Ensimmäistä kertaa elämässäni blondaus päässä.
Jiaah, diggaan aika mielettömästi mun lepardista.



Kävin ensimmäistä kertaa elämässäni Malmilla.
Sain lahjan, josta olen iloinen.
Juhlat. Tai miten se nyt sanotaan?
Voin kuvailla ja antaa sanan mielenkiintoinen.



NAAAAAAAAU!

Heban kanssa seikkailtiin pimeässä.
Etukäteisjuhlistettiin ehkä vähän.
Ananasprinssien pyhiinvaellus ja kynttilämeri.
Aika rauhallinen ja hyvä olo.



Pizzaa, kauppakeskuksen avajaiset yhtä helvettiä, Leijonasydän, fondueilta, kadonneet pojat, Seppo & vanhat salkkarivideot, väsymyksen palanen, tajuaminen, kauppakassivideot ja erittäin monta julkista liikennettä.

Viisi lomapäivää haihtui niin sanotusti savuna ilmaan.
Luulen silti, että se savu oli kaunista.

tiistai 15. lokakuuta 2013

sanoja saatanasta



Ei vois sunnuntai olla enempää sunnuntai.

Kun ei poistuta koko päivänä sängystä.
Kun nauretaan arvostele mun illalliselle.
Kun juodaan teetä kissan kanssa.
Kun ei ole mitään sanottavaa.

Sleeping my day away.



Tyyni ja rauhallinen,
Tänään olet erilainen.
Tunnen sinut ikkunasta.
Tänään olet purevan kylmä.
Salakavala.
Tänään pudotat viimeisetkin lehdet asfalttiin.
Kylmenet vuorokausi vuorokaudelta.
Et sinä minua onnistu huijaamaan. 
Tunnen sinut liian hyvin.
Rakastan sinua silti.



Se tarkoitti unien poissaoloa.
Väsymistä, joka muuntuu ylipirteydeksi.
Tulostettuja puolipäitä ja juoksentelemista auringossa.
Väärinpäin olemista ja arvosanoista yllättymistä.
Muffinsseja maanantain takia.
Uuden soittolistan avaamista ja loman odotusta.



Tajusin, kuinka mukavan jalkojen pidikkeen repusta saa bussimatkoja ajatellen.
Tiistain suoraan silmiin puhumista ja hienoja heittoja.
Vuodatettiin Hetan kanssa puolen vuoden edestä asioita, kuten aina puolen vuoden välein teemme.
Potkin suojatiellä lehtiä tielleni.

Viime viikonloppuna tapasin muuten ihmisen, jonka olen nähnyt viimeksi yksitoista vuotta sitten.

Halasimme aika lujaa.

maanantai 14. lokakuuta 2013

ja mulla on tukka takussa

 

nyt kun ei nukkumattia näy
odotan huomista
että suureen huiviin voisin
nautinnolla itseni kietaista
heittää tyhjän kahvipannun
suoraan tiskialtaaseen
väsyttää, kyllä
silti aion pitää hymyni yllä
kävellä suoraan syksyyn
ja olla onnellinen
näin mun elämäni menee
se mutkikkailla raiteillaan etenee
kaipaan jännitystä
en jumittua saata
niin ei tapahdu
koska täällä määrään minä
kyselen kuulumiset
koska haluan tietää
se ei ole yksi ja sama
ei todellakaan
jos joku on päin vittua
voin yrittää auttaa sen korjaamaan
en siinä aina kovin hyvä ole
älkää antako sen pettää
mä olen vaan
haluan vaan
ettei kellään ystävistäni
olisi niin paha olla
ehkä se on syksy
kirjaan kalenteriin asioita
uppoan huiviini joka toivottavasti 
toivottavasti vielä ylihuomennakin
tuoksuu suosikiltani

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

strange eyes fill strange rooms

Päivättömiä päiviä.
Öisiä öitä.
Maailmassa värejä.
Sinistä ja punaista.

Ja silmät valvoneet.



Siirtyilin nykyteknologian maailmaan. iPhone 4S, nyt kelpaa...
Sivupalkkiin pistin linkin jo.
Niin tosiaan, mua saa stalkkailla Instagramissa.
Ja kertokaa miten löydän teidät!

hasselpähkinävalkosuklaamocha


Keltaisia lehtiä ilmestyy päivä päivältä enemmän.
Ulkona ja sisällä.
Perjantai oli hauskaa.
Täynnä nimettömiä ihmisiä.

Laulaa lauluansa hän.



Parasta herätä puolilta päivin uupuneena, mutta onnellisena.
Rakastan edelleen sitä, kun hiuksissani tuoksuu tupakka.
Ajattelen, että jokainen auringonpaiste saattaa olla viimeinen.



Kaikki se keltaisuus on lämpimämpää ja niin ihanaa lasien läpi.
En ehkä koskaan enää halua käydä hulluilla päivillä.
Ratikkaseikkailua ympäri Helsingin.



Pimeä Linnanmäki, valojen karnevaali.
Seison tuijottaen keskelle lavaa.
Laitan lasit päähän uudelleen...
...Samassa kaikki näyttää taas hieman psykedeelisemmältä.

Pyörin kaupungin yläpuolella.
Totean ääneen sen kauneuden.
Irtokarkkeja bussimatkalla.



Astun ulos, hengitän syvään.
Jalat huutaa hoosiannaa ja minä metallia.
Kuppi teetä ykkösellä alas.

Soitan suuren kappaleen pitkästä aikaa.
Kylmiä väreitä & oksennusrefleksejä
...Ihan kohta taas.

Haluan sille niin sanotulle autokorjaamolle takaisin.

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

vattentornet

Nyt juuri istun auringossa rautatientorilla bussipysäkin vieressä.

Muistin auenneen kantapään liian myöhään.

Tuntuu kivalta, kun on vähän uusia vaatteita.
Minulla on maailman mukavimmat ja ihanimmat mustat farkut.
En ikinä olisi uskonut sanovani näin.



Minulla on jättimäinen kaulahuivi, jonne voisi piilottaa vaikka seitsemän kuollutta vauvaa.
Minulla on uudet lapaset, koska joka talven jälkeen onnistun kadottamaan toisen parin.
Minulla on pipo...Koska noh...Erityistapauksia varten. Pipot näyttää tyhmältä päässäni.
Minulla on maailman hienoin ananashame, koska ananaspurkki.

 Ja liivi, jonka avulla voin leikkiä kaksosta kissani kanssa.



Kaakaota ABClla aina vain useammin.
Useimmiten yöaikaan.
Se on tosi mukavaa.
Sellaista aivotonta.
Hetki poissa kaikkialta muualta.

Mä en oo ikinä ennen nähnyt sulla housuja jalassa!



Puolijuoksin pilkkopimeän metsän läpi kohti valon ystäviä.
Yksi säteistä juoksi syliini ja varmaan halkaisi leukaluuni.
Myllyn valoisilla portailla ehkä puolitoista tuntia.
Rauhallinen olo, syviä hetkiä ja mukavia muistoja.



Olin innoissani, kun sain psykologian kokeesta puolta pistettä vaille täydet.
Piirsin kuvataiteen tunnilla kansioon ananaksen ja sitä kehuttiin.
...Päiväkirjan väärinpäinrististäkin tuli ihan hieno.

Elämäni aakkoset inspiroi kovasti.



Ensimmäinen aamu, jolloin on yhtä pimeää, kuin illalla.
Sateenvarjot eivät vieläkään kuulu tapoihini.
Jonossa sieluni valuu silmistäni ulos.

Muumipappa ja meri on ihanan tunnelmallinen kirja.

maanantai 7. lokakuuta 2013

saturday night

Tuuli ennustaa myrskyä suljettujen markkinatelttojen meressä.
Bensan tuoksu yössä ja pimentyneet liikennevalot.

Te tytöt ette ehkä ymmärrä miten paljon nautin teidän hymyistänne.
Siitä, että kerrotte mitä teille kuuluu.
Ne kaikki uusimmat jutut.
Kun pidätte mut ajan tasalla.

Etkö sä pelkää mitään?

Voi tytöt, älkää olko minusta huolissaan.
Napit korville ja yön selkään.
Sitä mä rakastan.
Tyhjät kadut katulamppujen valossa.
Niin hyvä hengittää.
Yö tekee kaikesta mahdottomasta mahdollista.
Olen luottavainen ja nautin.

Kulta, älä minusta huoli.

Otin katuojasta käteeni syksyn ruskaamia lehtiä.
Lähdin kävelemään ja puristin ne lujaa nyrkkini sisään...
...Pirstaleet merkkasivat tieni.



Venlan kanssa niin ihania keskusteluja. Kello on 4:13.
Tehosekoitin tuo tunnelmaa.
Roikun ikkunan kahvassa niin lujaa. Henkosia suoraan sisuksiin.
 Hyvä olla, hyvä olo.
Mut se on erittäin okei, ei mitään väärää.

Yö kauniimmaksi sut saa, kuin milloinkaan.

Avaan parvekkeen oven.
Katson märkää asfalttia.
Asetan itseni kahden lasin väliin ja imen itseeni lisäää elinvoimaa.
Sataa vettä, en tahdo jäädä tähän makaamaan.

On pakko liikkuu, nähdä lisää maailmaa.

lauantai 5. lokakuuta 2013

mä katsoin taivaanrantaan ja loisteen siellä näin

Tuuli hakkaa kylkiin.

Kuljettiin Lauran kanssa kynttilänsytytin taskussa.

Naisellisesti sohvalla pizzalaatikon kanssa.
Lattialla muovisäkissä alumiinia.
Rokkia. Sanoja jokaiseen aiheeseen.

Jaamme tarinan jos toisenkin.
Kun oppii pikkuhiljaa tuntemaan uutta ihmistä.
Niitä piirteitä, arvoja ja arvostuksia.
Niitä elämän pieniä ja suuria käännekohtia.
Niitä rakkauksia ja uskomattomuuksia.
Pikakelaus läpi kaikesta.

Katulamppujen valot heijastavat taivaalle.
Bussipysäkillä sai istua rauhassa.
Olin aina halunnut tietää, mitä lähikaupan roskiksista löytyy.

Tämä oli hyvä idea.



Keitän päivää ja ripsiin tulee taivuttimista paakkuja.
Pystyn sanomaan, että kaaduin eilen kaksi kertaa.
Laitan suttuiset meikit, koska mieli tekee.

Veri vetää eteenpäin.





Viikon sisään niin paljon naurua punaisilla sohvilla ja niiden ulkopuolella. Köyhiä syntisiä ja muita musikantteja. Kauneutta kaikessa moninaisuudessaan. Idan kanssa "kahvilla", Willun kanssa Helsingissä. Lyriikoiden korostamia kokonaisuuksia. Ananaksia. Kolme sanaa caps lockilla huutomerkin kera pelastivat aika monta päivää. Vanhojen ja tulevien ajatusten ajatteleminen on ihanaa.

Feel so special.

tiistai 1. lokakuuta 2013

sydän sanoo mee

Kuuntelin aamuradiota pitkästä aikaa.
Se aiheutti suurta mielihyvää.

Haluan tanssimaan sellaiseen baariin, jossa soi Ratsia ja Pelle Miljoona...
...Ihan kuten Pitkässä Kuumassa Kesässä.



Bileet jatkuu käytävällä.
Pakko saada kaakaota ennen koetta.
...Siitä on tullut vuosien varrella jonkunlainen pakonomainen ele.

Nauran itseni pöydän alle.

Päin vittua ja sillä lailla!

Fysiikka ei tosiaan ole mun juttu.



Ilta, jolloin nauroin yksin ääneen.
Hämmentävä yö.

Minulla on niin sanoinkuvailemattoman kova ikävä.

Kaikki ne odotukset ja kuiviin imetyt lupaukset.



Aamulla herään päiväkirja vatsan alla...
...Viimeistä sivua myöten täynnä.


Bussikuski kääntyi väärästä risteyksestä.
Laite soitti vääränlaista musiikkia.
Näin kenkäkaupassa ihanat glitterkengät.
 Ponchomies soitti nokkahuilua raitin varrella tunti toisensa jälkeen.

älä hyvästele, älä mene
älä menetä unelmia


Haluaisin toteuttaa pitkästä aikaa jotain vähän erilaisia, teemallisia, ideallisia postauksia.
Pitkästä aikaa.
Saa ehdottaa, jos joku tietty juttu kiinnostaisi!