sunnuntai 1. syyskuuta 2013

These are the moments I'm living for

Korso, valkosuklaamutakakku, Salkkarit, kissa & kotikampaamo.

Viedään tämä pätkä päätökseen.
Mennään vielä kerran.
Tehdään se kunnolla.



Kesän viimeinen terassi.
Se tietty moodi päällä.
Sinne ja takaisin.
Musiikki kuulema vaikuttaa samalla tavalla, kuin kokaiini.

Jotain niin kaunista, että voisin itkeä.

Joka kerta saan muistutuksen siitä, miksi teen tätä.
Mikään ei vaan ole hienompaa.
Ne kaksi sanaa sulattaa sydämen joka kerta.

Palataan sinne, mistä kesä alkoi.
Kehä sulkeutuu.
Saatanan Kukon yläkerrassa seuraava etappi.
Tämä on hyvä, tähän se oli paras jättää...
...Piste ii:n päälle.



Enemmän junassa vietettyjä tunteja, kuin koskaan aikaisemmin.
Öitä ulkona.
Öitä ihmisten luona, joita en enää koskaan tapaa.
Ihmisten hyvyyttä.
Aurinkoisia iltoja.

Ei tietoa tulevasta.

Hetkestä nauttiminen.
Hetkessä eläminen.
Käytäviä.
Lauluja, elämästä ja elämälle.

This is the moment I love to feel.

Ylellisyyttä.
Nautintoa.
Seikkailua.

Uskomattomia asioita.

Rikkinäisiä asioita.
Kirsikkajäätelöä.
Lapsen iloa.
Rokkia.
Kallioita.
Yhdeksän festaria.

Take a sip from a broken glass
for the best days I've ever had.

Voisin juosta meren yläpuoliselle kalliolle, repiä sydämeni irti ja antaa sen huutaa.
Huutaa koko helvetin maailmalle, miten hyvältä minusta tuntuu.



Sen yhden naisen kanssa on tullut vietettyä koko kesä.
Niin kliseiseltä, kuin se kuulostaakin...Ei mikään olis ollut samaa ilman sua.
Niin hienoja hetkiä, etten käsitä.
Miten tässä tapahtuikaan näin?
...Sitähän me aina ihmetellään.
Sielun syvää ystävyyttä.
Hei vaimo, susta mä oikeesti välitän.
Enkä ikimaailmassa tahtoisi sulle mitään pahaa.
...Tiedät, että mä tarkoitan joka sanaa.



Muistan, kuinka sydämensyke tunnetaan.

Kun kirjoitan, tunnen silmissäni onnenkyyneleet.
Miten paljon voikaan yhdessä kesässä kokea, nähdä ja tuntea...?
Käteni tärisee.



Kaikki alkoi tästä kappaleesta. Sitä tunnetta en voi kuvailla. Lavalla seisten väripaletti kädessä, puhe rakkaiden ihmisten edessä ja todistus kouraan. Jo ensimmäinen lomaviikko oli niin toiminnantäyteinen. Kemujen jälkeen Lahteen, Helsinkiin ja kohta Tampereelle. Muistan Raahen, ensikohtaamiset ja spontaaniuden. Muistan viimeisen illan Oulussa meren äärellä, kun oltiin onnellisia kaikesta pienestä. Muistan, miten Kokkola meidät vastaanotti ja antoi mukavan asfaltin. Muistan Haapsalun vallihaudat ja kauniit kadut. Muistan hullun matkan Rejmyreen, sen metsän ja hienot ihmiset. Muistan kun nukuimme yhdessä makuupussissa Porin yössä ja teimme kaiken mahdolliseksi Viitasaaressa



Se viileä pätkä yöstä, jonka aloittaa Bring Me To Life.
Se, missä lämmitys ei ole ollenkaan ongelma.
Uskottelemme muille sen olevan totta, koska tiedämme sen olevan.
En muistele sen äkillistä loppumista, vaan kaikkea mitä ehti tapahtua.
Puhetta suoraan sydämestä.
Seuraavana aamuna kissaa ei ollutkaan ollut olemassa.



...Nyt olen tässä. Aloitin juuri lukion ja kohtaan uusia ihmisiä. Saan uusia kavereita, kenties ystäviä. Kuljen joka aamu samalla bussilla samojen ihmisten kanssa. Tämä on ihan kivaa ja tiedän, että kesä alkaa nyt virallisesti olemaan ohi. Se ei kuitenkaan haittaa, koska pääsin elämään sen. En ohittanut sitä, elin koko sydämestäni. Elin jokaisen hetken jokaista soluani myöten. Teit meistä kauniin. Koko kesä oli niin helvetin kaunis, etten kestä.

Me tehtiin se.
Tämä se oli.
Se, mistä oli näky vuosi sitten pään sisällä.
Tässä oli kaikki se hulluus.
Kaikki se uskomaton
Me vittu tehtiin se.

Onneksi tämä rakkaus ei juokse pois...Mutta mikä tärkeintä...Jo viime syksynä...Vaikka se onkin vähän kakspiippuista, halusin päästä sanomaan tämän... Ja nyt sen sanon...

I know what you did last summer.

5 kommenttia :

  1. diippii shittii bro

    VastaaPoista
  2. shittii ainaki bro
    #yolo
    #livingthedream

    VastaaPoista
  3. lasse näyttää niin kovin onnelliselta alimmassa kuvassa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lasse <3 Siinä on mies, joka osaa nauttia elämästä.

      Poista

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)