maanantai 23. syyskuuta 2013

Kuunteletko minua?

Pääsin yhdeltä koulusta, tuntui kuin olisin palannut yhdeksän vuotta taaksepäin.
Tunne oli hieman outo, utuinen, hämmentävä, täyttävä, haikea, mutta positiiviskannalta onnellinen. Rappukäytävässä tuoksui lapsuuden shampoo.

...Mutta kyllä se silti kirveli.


Nancie, Ärppä ja äkkilähtö Ruoholahden Karibialle.
Andy McCoyn taideteoksia, ihan mielettömän upeita sellaisia. Niin paljon värejä, kimallusta ja yksityiskohtia. Olihan tuo kyseinen herra hienoa päästä todistamaan ihan elävänä ainakin nyt kerran tässä elämässä.

En ole koskaan käynyt Hakaniemen metroasemalla.


Niin kauniita uutisia, että sydäntä lämmittää.
Kohtalo johdattaa part.3500.

Ilmassa tuoksuu mango, kantautuu kaulahuivista.
Vihkojen kannet kimaltaa.

Joku huutaa mulle kadulla: Siouxie And The Banshees!



Syksyneule, villasukat ja säärystimet rullalla. Rokki soimaan. Tänään ruokalistalla tomaattikeittoa, sämpylöitä ja suklaakeksi. Yksikössä.
 
Ida on ihana. Illastettiin. Pitkästä aikaa. Tämä on hyvä.



Kävin Anniinan kanssa Starbucksissa.
Isoon frappucinooni oli piirretty hymynaama.
Hienoja keskusteluja ihmisistä, hyvistä ihmisistä, kaduista, musiikin merkityksestä ja vapaudesta.
...Siitä että minun pitäisi ostaa heijastin.

Aikaisemmin kuuntelin kasettia, nyt kävelen hartiat korvissa kotiin.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)