perjantai 23. elokuuta 2013

We've gotta shock the system

Herää kello 5:45.
Keitä neljä kuppia kahvia.
Vedä rikkinäiset sukkikset jalkaan ja laula lempilauluas.
Istu bussiin, vaikka sen ollessa täynnä matkustuskokemus ei olekaan mieluisin.



Tykkään olla koulussa. Seinät ovat lämpöiset, vaikka kemia ja fysiikka ei todellakaan meinaa onnistua. En vain hahmota, kenties sitten osaa tai ymmärrä. Lupaan itselleni yrittää niin hyvin, kuin suinkin pystyn.

Hyppytunnilla urheilutalon kahvilaan. Helpotuksen tunne on suuri, kun saan ostettua kortilla energiajuoman ja riisifrutin. Käännämme päät pois, kun mummoilta meinaa uimapuvut tippua päältä.

Onneksi bussia takaisinpäin ei tarvitse odotella yksin.



Kotona itkettää, kun kaivan kesäkuvat esille.
Hoitosuihkeen sijasta suihkautan hiuslakkaa.
Piirrän sydämiä kalenteriin ja kulutan viikottaisen Spotify-annokseni.
Mennessäni nukkumaan en riisu sormuksiani.



Leikittiin koko päivä koulussa.
Leikittiin koko ilta kissojen kanssa.
Niin ihania ja ihanan vajaita.
Heittää volttia ja kiipeilee seinille.

Tunti aikaa...
Rakastan tätä kahvilaa.



Joulu on kerran vuodessa vaan!

Saan käteeni kankaalla päällystetyn laatikon.
Saan paljon halauksia.
Ikä on vain numero, niinhän sanotaan.
Se numero vierähtää kohdallani yhden pykälän eteenpäin.
16.

Nään videon, jolle nauran kippurassa.
Hyppelyä. Ei sussa oo mitään vialla, vaikka onkin vähän lepakoita vintillä.
Kuvia, joita en muistanut, tai tiennyt edes olevan.
Niistäkään ei silti ole kauaakaan aikaa.
Musiikki täyttää kokonaisuuden liian hyvin.
Hienoja kappaleita, mutta harva tietää niiden todellisen merkityksen.



Mustat seinät.
Mustaa kaikkialla.
Tähän mä ehkä olen luotu.
Toiminnan koodit ovat epäselkeitä.
Miten minä olen koskaan ansainnut kaiken tämän?
Täydellisimmin vietettyä päivää saa hakea.
Saan huokaista helpotuksesta syvään ja nauttia tästä kaikesta.
Onnellisuus vaan kuohuu.



Sain kauniin lahjan, jota en onneksi onnistunut rikkomaan.
Herkästi särkyvän esineen ja kauniilla paperilla kuorrutettuja syntejä.

Psykologinen olo.
Hienot ideat kehittyvät eteenpäin.
Kun oikeasti ajatuksiani tuetaan ja ne halutaan toteuttaa.
Ei sille ole mitään estettä.
Pääsen antamaan jotain takaisin.
Tunnen olevani niin paljon velkaa.
Luulen, että onnistun.



Yö taiteiden koittaa.
Ihmisten tavoittelua, kysymyksiä ja taikuri.

Mutta hän ei onnistunut hämäämään minua.



Istun Espan märälle nurmikolle.
Mietin syntyjä syviä kera pinkin.
Ihmisiä tulee ja menee, aika se pysyy...
...ehkä.

Katusoittaja näytti niin tutulta, en vain tiedä missä hänet olen aikaisemmin nähnyt.

Jälleen jännittäviä asioita tapahtuu.
Pieni päähänpisto sellainen.
Herra Jumalaa haastattelin.
...Tai ainakin yritin.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)