tiistai 27. elokuuta 2013

En toisin unta saa, päädyn huoneeseeni yksin tanssimaan

Nykyään kaikki postaukseni alkavat bussista ja bussissa.
Ihmettelen puhelua vanhalta ystävältä, jota en kuullut.
Olemme tunteneet kahdeksan vuotta, emmekä ole koskaan puhuneet puhelimessa.



Tykkään näistä bussimatkoista aika paljon.

Välillä on ihmisiä, joille jutella.
Välillä uppoudun musiikkiin.
Välillä olen onnellinen.
Välillä olen surullinen.
Välillä teen läksyjä.
Välillä vain tuijotan ulos ikkunasta ja koko pääkoppani tyhjenee.


...Toisinaan kirjoitan viisi sivua päiväkirjaan.
Hahmotelmia, joita ei välttämättä koskaan julkaista.
Kaikelle se ei ole tarkoituskaan.
Kuulumisia, tajunnanvirtaa ja lyriikoita.



I saw her on the stage
red hair, black leather boots


Olen rakastunut ylemmän lainauksen kappaleeseen.
Mutta se ei oikeastaan liity yhtään mihinkään.
Se tuottaa juuri nyt hienoja viboja.
Koko bändi on aivan helvetin ihana.
Yksinkertaisesti.



Tunnetilat tarttuvat.
Niin voimakkaasti...
...Etten ehkä koskaan kuvitellut.

Kun yksi kuppi kahvia ei riitä.
Ihme kyllä, minulla ei ole kylmä.
Vein muffinsseja.
Koulun jälkeen makoilua nurmikolla.
Nyt, vielä kerran pallo kirsikkaa.
Maailma on pieni, kohtasimme ehkä kesällä kirjastossa.
Nyt istun toisessa kirjastossa, enkä pääse työstämään kiireisiä asioita.



Espan lavalla kuuluu Katujen Äänet.

Katsokaa! Tiet edessämme aukeaa.

Saan sotkea varpaani vielä hiekkaan.
Arjesta pelastumista, tästä mä tykkään.
Uusi ennätys bussilinjalla 734.
Kotiin Helsingistä vain 27 minuuttia.
Hurjaa.

Aurinko kylmenee ilta illalta.

Se kaihoisan kaunis.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)