tiistai 27. elokuuta 2013

En toisin unta saa, päädyn huoneeseeni yksin tanssimaan

Nykyään kaikki postaukseni alkavat bussista ja bussissa.
Ihmettelen puhelua vanhalta ystävältä, jota en kuullut.
Olemme tunteneet kahdeksan vuotta, emmekä ole koskaan puhuneet puhelimessa.



Tykkään näistä bussimatkoista aika paljon.

Välillä on ihmisiä, joille jutella.
Välillä uppoudun musiikkiin.
Välillä olen onnellinen.
Välillä olen surullinen.
Välillä teen läksyjä.
Välillä vain tuijotan ulos ikkunasta ja koko pääkoppani tyhjenee.


...Toisinaan kirjoitan viisi sivua päiväkirjaan.
Hahmotelmia, joita ei välttämättä koskaan julkaista.
Kaikelle se ei ole tarkoituskaan.
Kuulumisia, tajunnanvirtaa ja lyriikoita.



I saw her on the stage
red hair, black leather boots


Olen rakastunut ylemmän lainauksen kappaleeseen.
Mutta se ei oikeastaan liity yhtään mihinkään.
Se tuottaa juuri nyt hienoja viboja.
Koko bändi on aivan helvetin ihana.
Yksinkertaisesti.



Tunnetilat tarttuvat.
Niin voimakkaasti...
...Etten ehkä koskaan kuvitellut.

Kun yksi kuppi kahvia ei riitä.
Ihme kyllä, minulla ei ole kylmä.
Vein muffinsseja.
Koulun jälkeen makoilua nurmikolla.
Nyt, vielä kerran pallo kirsikkaa.
Maailma on pieni, kohtasimme ehkä kesällä kirjastossa.
Nyt istun toisessa kirjastossa, enkä pääse työstämään kiireisiä asioita.



Espan lavalla kuuluu Katujen Äänet.

Katsokaa! Tiet edessämme aukeaa.

Saan sotkea varpaani vielä hiekkaan.
Arjesta pelastumista, tästä mä tykkään.
Uusi ennätys bussilinjalla 734.
Kotiin Helsingistä vain 27 minuuttia.
Hurjaa.

Aurinko kylmenee ilta illalta.

Se kaihoisan kaunis.

sunnuntai 25. elokuuta 2013

But we're as one chasing the stars

Oot paljon kujia kulkenut ja paljon Converseilla kävellyt. Aina sulla on määränpääsi, mutta nyt on taas aika juhlia syntymäpäivääsi. Välillä on ollut huonoa tuuria, mutta nyt toivotan sulle oikein paljon onnea!

Loma loppuu, mutta en mä lopettaa voi.
Ei mua paikallaan saa pysymään...
Tahdon mennä, nähdä, tuntea, tehdä tästä ikimuistoista.

This is what I believe in, this is what I do.

Minulle ei ole paluuta.
Sanoit, että olet valojen kaupunki.
Kissa istuu keskellä peltoa.


Aurinkoisia katuja Tampereella, vielä hetken.
Heba keittiössä, suklaata ja ananasmehua.
Hetken päästä kaikki on valmista.

Nyt juhlitaan, nyt juhlitaan, on kakku paistettu!
Nyt juhlitaan, nyt juhlitaan, on kaikki kutsuttu!


Timantit on ikuisia, toivottavasti myös tämä coverbändi.
Repeat, repeat, repeat...
Sormet pystyyn ja kaikki kuorossa:

AAAA!

Musiikkia, pinkki paita ja vuosisadan kusetus.



Pizzaa ja maailman hienoimpia roskapusseja.
Joraus ja iskelmää, jorausiskelmää.
Promokuvia pikkukalojen kanssa.
Päässä soiden kohti keskustaa.

Seuraavaksi matkakohteeksi valitaan Akraba.

perjantai 23. elokuuta 2013

We've gotta shock the system

Herää kello 5:45.
Keitä neljä kuppia kahvia.
Vedä rikkinäiset sukkikset jalkaan ja laula lempilauluas.
Istu bussiin, vaikka sen ollessa täynnä matkustuskokemus ei olekaan mieluisin.



Tykkään olla koulussa. Seinät ovat lämpöiset, vaikka kemia ja fysiikka ei todellakaan meinaa onnistua. En vain hahmota, kenties sitten osaa tai ymmärrä. Lupaan itselleni yrittää niin hyvin, kuin suinkin pystyn.

Hyppytunnilla urheilutalon kahvilaan. Helpotuksen tunne on suuri, kun saan ostettua kortilla energiajuoman ja riisifrutin. Käännämme päät pois, kun mummoilta meinaa uimapuvut tippua päältä.

Onneksi bussia takaisinpäin ei tarvitse odotella yksin.



Kotona itkettää, kun kaivan kesäkuvat esille.
Hoitosuihkeen sijasta suihkautan hiuslakkaa.
Piirrän sydämiä kalenteriin ja kulutan viikottaisen Spotify-annokseni.
Mennessäni nukkumaan en riisu sormuksiani.



Leikittiin koko päivä koulussa.
Leikittiin koko ilta kissojen kanssa.
Niin ihania ja ihanan vajaita.
Heittää volttia ja kiipeilee seinille.

Tunti aikaa...
Rakastan tätä kahvilaa.



Joulu on kerran vuodessa vaan!

Saan käteeni kankaalla päällystetyn laatikon.
Saan paljon halauksia.
Ikä on vain numero, niinhän sanotaan.
Se numero vierähtää kohdallani yhden pykälän eteenpäin.
16.

Nään videon, jolle nauran kippurassa.
Hyppelyä. Ei sussa oo mitään vialla, vaikka onkin vähän lepakoita vintillä.
Kuvia, joita en muistanut, tai tiennyt edes olevan.
Niistäkään ei silti ole kauaakaan aikaa.
Musiikki täyttää kokonaisuuden liian hyvin.
Hienoja kappaleita, mutta harva tietää niiden todellisen merkityksen.



Mustat seinät.
Mustaa kaikkialla.
Tähän mä ehkä olen luotu.
Toiminnan koodit ovat epäselkeitä.
Miten minä olen koskaan ansainnut kaiken tämän?
Täydellisimmin vietettyä päivää saa hakea.
Saan huokaista helpotuksesta syvään ja nauttia tästä kaikesta.
Onnellisuus vaan kuohuu.



Sain kauniin lahjan, jota en onneksi onnistunut rikkomaan.
Herkästi särkyvän esineen ja kauniilla paperilla kuorrutettuja syntejä.

Psykologinen olo.
Hienot ideat kehittyvät eteenpäin.
Kun oikeasti ajatuksiani tuetaan ja ne halutaan toteuttaa.
Ei sille ole mitään estettä.
Pääsen antamaan jotain takaisin.
Tunnen olevani niin paljon velkaa.
Luulen, että onnistun.



Yö taiteiden koittaa.
Ihmisten tavoittelua, kysymyksiä ja taikuri.

Mutta hän ei onnistunut hämäämään minua.



Istun Espan märälle nurmikolle.
Mietin syntyjä syviä kera pinkin.
Ihmisiä tulee ja menee, aika se pysyy...
...ehkä.

Katusoittaja näytti niin tutulta, en vain tiedä missä hänet olen aikaisemmin nähnyt.

Jälleen jännittäviä asioita tapahtuu.
Pieni päähänpisto sellainen.
Herra Jumalaa haastattelin.
...Tai ainakin yritin.

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Repäise mukaasi makuelämyksiä

Pakko sanoa, että en ole koskaan ennen käynyt vetolaukun kanssa ruokakaupassa.
...Ainakaan siinä tarkoituksessa, että itse vetolaukku toimii kauppakassina.



Mitäs olet tehnyt viikonloppuna?

Olen...
a) leiponut
b) juonut kahvia
c) nukkunut



Viikonlopun kolme kuuluisinta huudahdusta keittiössä:
1. Voi vittu!
2. Jumalauta!
3. Ei perkele!



Jauhoja lattialla, taikinaa naamassa ja kissa pöydällä. Väliin vähän teetä ja salkkareita.



Ravintolapäivänä meitsi ja Heba siis piti kahvilaa Sörnäisissä.
Neljä peltiä suolaisia piirakoita, muffinsseja, pullia, kakkuja ja keksejä.
Menestys oli huikea ja asiakkaat ryntäsivät näkymättömistä ikkunoista sisään jo ennen, kuin pöytä saatiin pystyyn. Tähän väliin mahtuu yleinen leiriytymisalue, kavereita, muovipusseja ja valikoiman hupeneminen. Kolmisen tuntia eteenpäin ja pöytä olikin jo tyhjä. Varmaankin viimeisen tunnin aikana oli saatavilla enää legokorviksia, Liimaa ja kirsikkapullia. Kaikki meni odotettua nopeammin, alunperin ajateltiin, että ei todellakaan tultaisi saamaan kaikkea kaupaksi.



Huimaa vauhtia koko viikonloppu kirmasi ohi. Kymmenen tuntia leipomista, yli kilo suklaata ja viiden kilon säkki jauhoja...Eikä siinä todellakaan vielä kaikki!

Ihan huippuhauskaa oli! Sattuipa vielä viikon sisään varmaan ainoa sateeton ja aurinkoinen päivä.

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Ja kun hän pyörittää pulloa uudelleen

Pitkä yö ja puhelinjumitus.
Eihän tämä ole reilun neljän vuoden taipaleemme loppu?



Ovessa lukee kirjainten keskellä hårdrock.
Kat Von D hymyilee mulle silmillään.
Onko tuolla sinihupparisella pojalla edes mitään merkitystä?

Hymyile!

...Et kyllä edes ole piilokamerassa.



Psyykkaan itseäni musiikilla, koska bussin ikkunasta näkyy vain harmaata.
Kun astun ulos, kastun automaattisesti.
Mistä lähtien koulujen alku on tarkoittanut päivälleen syksyn alkamista?

Seikkailua ympäri punatiilistä rakennusta.
Uusia ihmisiä ja paras ryhmänohjaaja.
Nyt se lukio sitten alkaa.



Ystävyksiä eri paikoissa vietetyn päivän jälkeen.
Kaikilla oli oma tarinansa.

Nainen tuli ottamaan torilla kuvia liian hyvällä kamerallaan.
Kannoin muovisäkillistä pahviastioita.
Nämä kaksi asiaa eivät kyllä mitenkään liittyneet toisiinsa.

Kierretäänkö yhdessä aivoni korkkiruuville?



Syksyn melankoliaa.
En tosiaankaan odottanut sen tulevan näin pian.

Heitän kupin kahvia naamaan.
Siinä on sama maku, kuin viime syksynä.

Astun bussiin.
Kävelen lastenvaunupaikan ohi.
Kolmas penkkirivi.
Vasen puoli.
Totuin siihen viime keväänä.
Siinä haluan istua, kun matkustan yksin.
Muuten tuntuu jotenkin väärältä.

maanantai 12. elokuuta 2013

Rumaa ruokaa rakkaudella goes ravintolapäivä


Tänä sunnuntaina räjähtää!
Nyt se on täällä!

Huomio kaikki kansa!
Rumaa ruokaa rakkaudella -ruokablogi järjestää ravintolapäivän kunniaksi oman kahvilansa.
Tämän mielenkiintoisimman pläjäyksen löytää Helsingin Sörnäisten metroaseman ulkopuolelta.
Siellä Heba ja minä viihdytetään luomuksillamme ihmisiä koko päivä.
Herkkuja löytyy vaikka minkälaista, nälkäiseksi ei ainakaan jää.

Kerätkää kaikenkarvaiset kaverinne ja lähtekää viettämään sunnuntaita seuraamme.
Hintataso tulee olemaan kaikkien budjeteille sopiva ja meininki koko päivän paras!

Facebook -tapahtumamme, johon voit käydä liittymässä, löydät täältä!

Kaikki ovat erittäin lämpimästi tervetulleita!

Lock up your daughter

Hardcore Superstar -paita, niittikorkkarit, punamustat leopardicreepersit, sisustuskrääsää, Salkkari dvd, Muumi dvd, muumimukeja, täydelliset farkut, jäätelökauha mekanismilla, hame sukkanauhoilla, essu&patakintaat, höyhenjuttuja, levyjä, hopeatussi, korvisrenkaita, kaasupoltin, kankaita, niittejä, lippis, Killer Lords, koruja, Ed Wood, Pitkä Kuuma Kesä, musta huppari, helvetin hieno vetolaukku, Jaffa kahvimukeja.

Ikuisuuslista.



Vietin kissan kanssa iltaa, ihan kahdestaan.
Katsottiin Simon kanssa elokuvia ja syötiin suklaata.



Star Of Fate
Muistan sen.
Marraskuu 2007.
Juna kohti Oulua, sieltä bussilla Haukiputaalle.
Vaunu täynnä pieniä tyttöjä menossa kohti joukkuevoimistelukisoja.
Sanoin Hetalle: "Kuuntele mun kanssa tää biisi."

-Tää on niin ihana!

Itkunaurua, kun kukaan ei ymmärrä.
Kukaan ei ymmärrä miten tosissaan olemme.



Aloin kuuntelemaan Crashdietin uusinta levyä.
Se vyörytti päälleni hetkiä.
Ne pimeät talvi-illat kotona.
Nautin vain äänistä ja kokonaisuuksista.
Niin intohimoista.
Se yksi talviyö Helsingin keskustassa.
Intoa ja odotusta täynnä.
Se oli hienoa.
Nukahdin lattialle.
Niin uupunut olin.
Mutta se kaikki oli sen arvoista ja ihanaa.

Talvinen intohimo.

Se jää varmasti ikuisiksi ajoiksi minuun.



Perjantaina matkasin kohti Myyrmäkeä.
Käväisin Olgan kanssa tsiigailemassa Carolinea.
Satu ja Lindakin osui paikalle, oli kivaa nähdä.

Kaikki tuntuu juuri nyt jotenkin oudolta.

Lauantaina näin Bailaa ensimmäistä kertaa koulujen päättymisen jälkeen.
Kesässä ehtii tapahtua paljon.
Niin paljon kerrottavaa.

Juuri nyt mikään ei inspaa.



Olisi paikka, jossa tanssitaan ja lauletaan.
Olisi niin hauskaa.
En vain jaksa lähteä.
Ehkä se on kesän loppumisen masennusta.
H.E.A.T teekupin ääressä. Kuuntelen vain.
Jos vain lähtisin...
-Ei.
Olet jo laittanut ruusunkin hiuksiisi...
-Ei.
Vittu.



Jalka läpi näyteikkunan
Saarenmaata huiviin, fuck yeah
Jonkun trendipellejätkän mahti-cv
Ei suhun vaikutusta tee

Aiheutamme pahennusta
Kusemme keskelle Manskua
Tervehdimme keskisormella
Kaikkia muita, paitsi Iggy Popia

Mä aion rakastua sinuun
Sillä sinä et näytä
Todellista pelkoasi
Eikä kukaan käytä
Noin mustaa meikkiä
On mahdotonta nähdä
Sieluusi silmistäsi


-Herra Ylppö & Ihmiset



Sunnuntaina kävelin kauppaan ja ostin kauneimman lahjan.
Toy Story -kortti ja levyllinen sitä kalleinta suklaata.
Junailin Keravalle Helmin rippijuhliin.
Kaikki hänelle sanotut kauniit sanat ovat niin totta.

Myöhemmin porukalla kotopuolessa.
Jasminilla oli synttärit.
Onko pakko taas todeta, miten illat viilenee?
Tää on ihan kuin Narniassa.
Teepussi sanoo: Kyllä minä tiedän!

lauantai 10. elokuuta 2013

We own the night

Huomaan kauneimman yön hetkeen.
Roikotan päätäni ulos ikkunasta ja imen itseeni yön tuoksua.
Yö on täynnä mahdollisuuksia.

Muistelen juhannusyötä.
Kalliolla istuen.
Helsingin valot hohtavat veden pinnasta.
Luovat toivoa.
Henki salpautuu uudelleen pelkästä ajatuksesta.

Maailma on tehty meitä varten.

Avaan ikkunaa isommalle.
Hengitän vielä vahvemmin.

Ja niin sinä ompelet sulan kerrallaanpieniin siipiin,
jotta lentäisit taas.

Yläpuolella nään tähtiä.

Deep in the night
We are young
We wanna live fast now
Deep in the night
We are strong
Tonight is gonna last now


Viileä ilma virtaa vartaloani pitkin lämpimään huoneeseen.
Liikutun kauneudesta.
Kylmät väreet syntyvät tuon ilman ja musiikin yhteisvaikutuksesta.

Joku voisi puhua johdatuksesta.

Haluasin juosta rappukäytävää alaspäin.
Juosta ja mennä makaamaan kostealle nurmikolle.
Tuijottaa ylöspäin ja tuntea tuoksun.
Istua hetkisen penkillä katulampun valossa ja kuunnella musiikkia.

Dream dream, dream my child.

Kuka kehtaa hukata tällaisen yön?
En halua missata siitä sekuntiakaan.
Ääni kulkee suoraan selkäytimeeni.
Sinne se on piikittynyt jo ajat sitten.

But we are what we believe in.

En tarvitse mitään muuta, kuin tämän hetken.
Tunteet, menneen, tulevan.
Uskon.

Follow the dream of my heart.

Unettomuus tuntuu huumeelta.
Mutta kyllä, sen voi koristaa kirsikalla.
Se, kun joku tuntuu niin hyvältä, että oksettaa.

I feel...I feel...So complete.

perjantai 9. elokuuta 2013

Olet nähnyt nimen kaupungin jokaikisessä seinässä

Muutama päivä Tampereella.
Koomausta.
Ravintolassa ruokailua.
Hyviä elokuvia.

Naurukohtauksen aiheuttamiseen ei tarvita kuin yksi sana.

Sivistyskierros ja kaunis kesäilta.
Vesi.



Musiikki virtaa suonissani.
Alan kiemurtelemaan junan penkillä.
Kuoriudun ja olen valmiina kohdistamaan suuntavaistoni siihen tiettyyn pisteeseen.
Olen liian malttamaton.
Ei, se ei ole mahdollista juuri nyt.
Yritän hillitä itseni, mutta en saa kiemurtelua ja sykkeen nousua tukahdutettua.



Pitkästä aikaa tällä porukalla.
Siitä on oikestaan melkein tasan kaksi kuukautta.
Silti mikään ei juurikaan ole muuttunut.
Kakkua kanssa ja miljoona pyrkimystä radioon.
Ella otti paljon ihania kuvia.
Kiitokset hänelle ylemmästä ja alemmasta kuvasta.
Kesäterveisiä kaikilta ja kaikille.

Prinsessalehtikorvakoruni irtosi sijoiltaan ja harmistuin.
Pimeällä on hankala nähdä aurinkolasit päässä.
Oksien katveessa pienessä ringissä.



Nyt sataa.
Ei aikaakaan...
Nyt ukkostaa...
Salamoi....
Tärisyttää tannerta.

Soitan musiikkia ja tunnelmoin.
Hetken pelkäsin kuolemaa, jos astuisin ulos katon alta.
Ei, ei tänä yönä.
Valo iskee taivaalta, ihan kuin olisi päivä.



Juoksen, juoksen niin kovaa läpi pihojen.
Taivas sataa päälleni.

Poliisit laittavat mukaani miehen, jonka mukaan en pyynnöistä huolimatta lähtenyt.

Kello on puoli kuusi aamulla, enkä millään malttaisi mennä nukkumaan.



Ensimmäisen jakson koulukirjat on hankittu.
Kaiken pitäisi olla valmiina?

Tunne vaati runsaasti levyjen lainaamista.

Melkein nauroin itselleni, kun tajusin kantavani kangaskassissa kahta kesäkurpitsaa yhdeltätoista illalla.



Kuuntelen Rasmuksen piiloutumista auringolta.
Olen jo valmiiksi sutannut silmäni mustalla.
En tiedä mitä odotan, mutta toivottavasti se palkitaan.

torstai 8. elokuuta 2013

Tässä temppelissä voin tuntea kaiken

Astun ulos junasta.
Pieni pelko valtaa.
Ensimmäinen asia, jonka kuulen, tuottaa hämmennystä.

Häläpätihämmää häpätihää, hämmää häpätihää!

Yöt pimenee päivä päivältä.
Käymme verestämässä hyytävän kylmiä, mutta ah niin rakkaita muistin pätkiä.
Se paikka saman kadun varrella.
Se näyttää yhtä hyvältä, kuin joulukuussakin.
Samat autot ajavat ympyrää, mutta se siitä tällä kertaa.



Aikaa ei vain osaa konkretisoida.
Yhtäkkiä se on heittäny meidät kaukaisille kalenterin sivuille, Poriin.

Ei ollutkaan mitään pelättävää...

Pimeys on kaunista, toisin kuin meidän laulumme.
Näitä hetkiä osaa arvostaa vielä myöhemminkin.
Yritän nostaa itseni pystyyn, mutta onneksi ei ole kiire.
Ihmiset ovat hereillä ja odottavaisia.
Sulkapäinen kansalainen tuo munkkeja ja päivä nousee.

Tässä on nyt keltainen ämpäri ja ympärillä kasa ihmisiä.
Roskapussi päähän ja menoks!



Jotain vihreää ja kaunista.

En enää edes ihmettele.

Nautin jälleen joka sekunnista.
Tämä tekee elämästäni oikeaa.
Muistan kaiken, ne pienimmätkin yksityiskohdat.
Parhaimmat ilmeet ja sen kaiken pyörivän.
Sen, mikä silmiini näyttää kauneimmalta.
Ne silmät ja kaikenmaailman osaset, jotka tekevät täydellisen.

...Joku on palannut hohtavampana, kuin hetkeen.



Me katsottiin Suicidal Tendencies.
Lisää ihmisiä ja nurmikko.
Ilta päättyy tanssilattialle.
Dj soittaa ja me vaan eletään musiikkia.
Lisää stroboja kiitos!
Jotenkin niin vapauttavaa.



Juna kulkee taas, kulkee.

Odotuksia ei ole asetettu.
Ihan vain askel pimeään.
Vaistot vievät eteenpäin.
Ne tuntuvat vievän aina vaan pienempiin paikkoihin, joissa metsistä ei ole pulaa.
Se alkaa veellä ja päättyy iihin.

Mä niin rakastan hotellielämää!



Piknikkiä ja tikanheittoa.
Yhteisöllinen, mukava, rentoutunut ja onnellinen tunnelma.
Suomalaisen luonnon ja suomalaisten kauneutta.
Ehkei me epäröidä, ei tässä tapauksessa.
Ei, ei todellakaan.

Pikkukaloja.



Oletko nyt ihan tosissasi?
Arvostanko tässä maailmassa mitään enempää?
Olenko minä olemassa?
Nipistäkää minua.
Tökätkää minua kepillä silmään.
Nykyään pystyn uskomaan kaikkeen epätodelliseen.
Mihinkään muuhun en edes taida enää luottaa.

Mikä tätä maailmaa vaivaa?
Unelmat, jotka on tarkoitettu todeksi?

Saanko luvan? Nyt tanssitaan!
Parvekebailut tämän kaiken kunniaksi.
Kaivan repusta pillejä ja juttelen ihmisille, jotka tuntuvat olevan kaukana maan pinnalla.



Se tuntui niin hyvältä sanoa.
Te...ja sinä teitte sen mahdolliseksi.
Se tuntui niin hyvältä, että itketti.
Onnellisuus...ja juuri se, siitä on nyt yli viisi vuotta.
Se tuntui siltä, etten ikinä voi kiittää tarpeeksi.

Ulkona kuuluisi olla kylmä, mutta ei...
...Ei tänä yönä.

Eikö kello jo tikitä?
Ei sinun kohdallasi.
Lämmittää.

Nollasta kymmeneentuhanteen.

Heräsin onnellisena ja päinvastaisena,
Aamupalalla oli yksi kappale hämmennystä ja ihanaa mysliä.
...Tai sitä se oli hetken niin.

En taas tiedä, mikä kaikki on unta ja mikä totta.
Mutta se kaikki, jonka varmasti tiedän olevan varmaa, on hienointa...
...Hienointa koko universumissa.

torstai 1. elokuuta 2013

Summertime suicide

Minkä vaatekappaleen olet ostanut tänä kesänä?


Ihanan paidan, joka ylläolevassa kuvassa näkyy. Tässä se näyttää tummanpunaiselta, mutta oikeasti se on sellainen violetinmustantummanjonkunvärinen. Violetti se minusta on. En oikein tiedä. Mutta sitä väriä on nyt joka paikassa. Tykästyin paitaan Hyvinkäällä seikkaillessani kaupassa nimeltään H&M. Oli pakko ostaa. Maksoi vissiin kolmisentoista euroa. Tykkään tuosta todella paljon.

Minkä kauneudenhoitoon liittyvän tuotteen olet ostanut tänä kesänä?
Isadora Big Bold Mascara - Super Volumizing



Ostin ripsarin Kampin Anttilasta yhdessä kajaalin kanssa. Oli tarjous, että molemmat saa yhteishintaan 15 euroa. Olen todennut tämän erittäin hyväksi meikiksi. Ei meinaa lähteä ripsistä, vaikka kuinka yrittää hankailla pois. Minun käyttötarkoituksissani se on erittäin hyvä juttu ja sitä volyymiäkin tällä saa aikaan. Harja tässä on vaan aika iso, niin itse onnistun aika lahjakkaasti tällä sotkemaan. Varsinkaan, kun tätä en ole käyttänyt niin kauaa, että olisin ehtinyt tottumaan. Isadoran meikkejä en ole aikaisemmin ostanut, tuppaa olemaan niin kallista...Mutta tämä kyllä toimii erinomaisesti ja huomaa taas, että laadusta kannattaisi maksaa. Mutta tosiaan kun kajaalin ja tämän sai viidellätoista eurolla, niin eihän tuotteille hintaa jää per kappale kuin 7,5 euroa. Se ei ole minusta paha näinkin hyvästä tuotteesta.

Mikä on kaukaisin paikka kotoasi, jossa olet kesän aikana ollut?
Rejmyre. Noin seitsemänsadan kilometrin päästä kotoani. Oli festivaali, Skogsröjet. Oli viileähkö yö, nukkumista terassilla, heinäsirkkoja, kauniita ihmisiä ja loistava meininki. Keikat olivat loistavia ja ilma täydellinen.

Yksi kesän aikana otettu kuva:


Paras nauttimasi ruoka tänä kesänä?
Yksinkertaisesti: pekoni-ananas-majoneesipizza, ravintola Da Max, Oulu.
Siitä hetkestä on video Valtterin puhelimessa, kun Heba ja minä maistetaan ensimmäistä kertaa tätä syntistä pizzaa. Voi voi...Niin hyvää!

Onko lämmönsietokykysi jo ylittynyt? Mikä on ihanteellinen kesäpäivän lämpötila?
Ei ole ylittynyt, vihaan kylmää. Lämmin on hyvä. Erittäin hyvä. Pois pois ruma ja kylmä talvi. Sellanen +23 on tosi jees, ei kuitenkaan sitten polta liikaa.

Ärsyttävin asia kesään liittyen...
...on kylmät ja sateiset päivät. Kesällä on loma, kesällä on festarit. Ei hyvä juttu ollenkaan, jos sää on vastoin näiden asioiden periaatetta, eli aurinkoa ja lämpöä=hyvää fiilistä. Ei sateessa ole kenelläkään enää hauskaa. Ainakaan, jos on ulkona ja kesällähän kaikki tehdään ulkona syömisestä ja nukkumisesta lähtien.

Miksi et ole käynyt uimassa ja ottamassa aurinkoa rannalla?
En ole uimari-ihmisiä. Vesi on kivaa, mutta en tykkää uida. Eikä ole tullut sellaista tilannetta, että olisi vain lähtenyt rannalle. Aurinkoa en ihan ottamalla tykkää ottaa, en haluaisi ruskettua. Väriä on kuitenkin sen verran saanut ihan huomaamatta, että kaikki siitä huomauttaa. Kahlailemassa olen käynyt kahdesti. Vaiko kolmesti? Nyt en mene vannomaan. Mutta siitä mä tykkään tosi paljon.