maanantai 8. heinäkuuta 2013

young and wild, in the sun playing like a child

Tätä me silloin viime talvena suunniteltiin. Kuviteltiin sen olevan jotain niin hienoa. Nyt se on muka totta. Tämä on sitä, mikä vielä hetki sitten oli vain meidän ajatuksissamme. Tämä on todellista kuvitelmaa. 
Vielä parempaa, kuin silloin ajattelimme.

Voisinpa kertoa teille kaiken.
Mutta en ehkä osaa tai pysty kuvailla...
...Tai edes halua.
Voisinpa saada teidät kaikki rakastumaan ja rakastamaan.
Voisinpa hakata teidän päihinne elämän sanomaa.
Tehkää kaikki mitä haluatte.
Tehkää kaikki, mistä unelmoitte kuollaksenne.
Se on neuvoni.
Silloin ei voi muuta kuin onnistua.

Seikkailua, täynnä elämää, täyttä unelmaa.



Se alkoi hiosteisena päivänä Riihimäeltä. Tarkemmin Riihimäki Rockin talkoolaisinfosta. Sieltä raahasin rikkinäisen matkalaukkuni Emmin luo. Kuumuus tappoi ja eläimiä löytyi silmistä ja korvista.



Kohta oli päivä uusi ja enemmän tai vähemmän työntäyteinen. Viihdytin ystäviä ja kävin tekemässä työvuoron, kuljettamassa roskiksia ja viemässä vip-alueelle kukkia.

Festareissa on se kesän fiilis, ihan ihanaa. Paljon ystäviä, tuttuja ja kuuma metalli. Haloo Helsingin Elli teki minuun suuren vaikutuksen. Sillä mimmillä on selkeä intohimo, hän nauttii. Sitä oli ihanaa katsoa, kylmät väreet menee, kun joku niitä välittää.



Alkuperäisten aikataulujen muutosten takia pyhitin tämän festivaalin lähinnä hengailulle. Apulantaa hetken seurattua oli aika kohteen seuraavan.

Yöjuna, ette ehkä arvaa määränpäätä.
Sanon, se on Raahe.



Tämän festarin porteista parin metrin päästä sijaitsee maailmanpyörä, siellä on tivoli. Kaksitoista tuntia aikaa itselle. Juttelin fiksun alkoholistin kanssa, jotenkin arvostin hänen sanomiaan asioita. Joku soitti poliisitkin perääni. Makoilin nurmikolla jalat heitettyinä matkalaukun päälle, kuuntelin musiikkia aurinkolasit päässä ja fiilistelin. Viereen kurvaa maija ja sisäpuolelta kysytään; Onko kaikki ok? Jonkun mielestä olin kuulema sammunut nainen. Olin tässä tapauksessa eri mieltä... Tai no ehkä humaltunut ilosta ja rakkaudesta. Jännityksestä ja puhtaasta hyvän olon tunteesta.

Kaikkea hassua tapahtui. Eini lauloi huoneesta sataviis, Danny lauloi että kesäkatu polttaa miestä, Nykäsen Matti ehkä otti, ehkä ei. Mutta mitä väliä sen, kunhan vain siivet nää kantaa.



Ei ehkä ikinä olla oltu Heban kanssa niin mielenkiintoisessa mielentilassa ennen 69 eyesin keikkaa, kuin tuona lauantai-päivänä. Ää, se tunne ei lupaa mitään muuta kuin hyviä asioita. Se hullu fiilis pitkästä aikaa.



Sydän pomppaa, kun intro alkaa, bileet alkaa ja kaikki muu unohtuu.
Täydellisyyttä ensisilmäyksellä.
Tule, tule ja irvistä. Sulla on valkoset buutsit ja se on tärkeintä.
Lost Boys osataan edelleen, vielä paremmin kuin aikasemmin.
Hymy niin suuri, tätä kaavaa rakastan.
Se toistuu joka kerta.
Ääää...



Keikan jälkeen onnistuttiin hankkimaan yöpaikka ihmiseltä, jonka nimeä emme edes tiedä.
Emme ole varmoja muistiko hän aamulla meidän olevan siellä.
Vielä kerran pitää yrittää sisäistää sitä, että tää on parempaa mitä kuviteltiin...
...Todellista.
#yolo #livingthedream

Liftattiin Ouluun joukkuevoimistelijaksi paljastuneen nuoren naisen kyydissä.
Mentiin Emilian luokse yhdeksi yöksi. Kaikkien väsyneet mielet tiivistyivät Hynyseen. Parhaita juttuja pitkään aikaan. Ollaan me tosi hauskoja... Ihan oikeasti! Pakko ehkä julkaista tännekin Heban sanalliset aarteet.



Kaunis aamuinen Hynysruno

Maailma lentää perseelleen,
työntää Hynynen pään pensaaseen.
Pois sen ottaa sieltä vasta,
kun Paula lakkaa laulamasta.
Hynynen toi meille auringon,
sillä Hynynen jumala on.

...Ja jatkoa seuraa...

Ei pyöri maa ympärillä auringon,
nyt sillä täysin uusi kiintopiste on.
Parte ja hame, mitä muuta tarvitaan?
Sitä mieti älä kauempaa, vaan yhdy kanssamme Hynystä palvomaan!



Oulussa dyykattiin paljon poppareita Finnkinolla ja käytiin Pannukakkutalossa. Pyörittiin kirpputorilla ja kauppatorilla. Ihmeteltiin asioita, nähtiin kavereita ja käytiin leffassa. Majoituttiin ihanan Marin luona kolme yötä, jonka löysimme Couchsurfingin avulla. Pidettiin leffailta, käytiin kirjastossa ja tutustuttiin kaupunkiin. Pakko mainita Oululaisten paras keksintö ikinä, majoneesia pizzan päällä. Kuulostaa epäilyttävä, mutta ai saatana kun on hyvää!



Viimeisenä iltana Oulu näytti parhaat puolensa auringonpaisteella. Istuttiin rannassa, ihailtiin taivasta, kuunneltiin Tehosekoitinta, kierittiin nurmikolla, hypittiin rantakivillä ja oltiin onnellisia.

Vie mut maailman reunaan, kaukaisimmalle rannalle.

Viimeisen yön jälkeen pöytä tyhjentyi joka-aamuisesta ruisleivästä ja tilalle jäi punainen kortti, jossa oli kissoja.



Suunnitellun liftauksen avulla päädyimme Kokkolaan seuraavia festivaaleja varten erittäin aikataulussa. Joku oli lukenut ajatuksemme ja yhdistänyt Coca Cola Zeroon kirsikan maun. Ensin tuli paha mieli, myöhemmin pienten vaikeuksien kautta tuli kuitenkin erittäin hyvä mieli. Ja kaiken lisäksi tehtiin ennätys.

Mietittiin, että ollaan eletty samaa elämää jo aika kauan. Vaikka eihän me olla edes tunnettu vuottakaan. Kaikki tapahtui niin nopeasti silloin. Ei en mä käsitä tällaista. Tää on niin hienoa, en tiedä onko kukaan muu koskaan tuntenut mua näin hyvin. Ei varmaankaan. Ei varmasti.

Yhteiset hallusinaatiot nähdään, on niin ihanaa.

Radiosta soi musiikki yli yön, meille tarjottiin kahvikyytiä Kalajoelle. Ei suostuttu.
Mistä lähtien bajamajat ovat tuoksuneet vihreälle omenalle?

Manifest on festivaalin nimi, aika lensi ja lipputäti-Nanciekin saapui paikalle. Porttien sisäpuolella ihmeteltiin alkuilta ja kello oli yllättävän nopeasti yhdeksän.



Kuusi päivää edellisestä kuudenkymmenenyhdeksän silmän keikasta. Tässä sitä ollaan taas, samassa pisteessä. Oltiin autettu ajan kanssa, meidät voisi laittaa palkkalistoille, jos saataisiin oma peräkärry vaikkapa. Saatiin terveisiä ja nähtiin kuva päidemme sisällä. Se hymy ja nauru on korvaamaton kombo.

You shake your hips baby I could die.

Katse voi tappaa, tai ainakin tainnuttaa...
...Jonnekin niin syvyyksiin.
Sadekuuro, niin ihana ja petollinen.

Te näytätte kauniilta siinä sateessa!

Hetkeä myöhemmin huomamme kaavan toistuneen, sen minkä me kaikki tiedämme. Se ei ole salaisuus kenellekään. Te tiedätte tämän tarinan ja miten tämä menee, se on parasta. Minä, sinä, hän, te, he; Kaikki tuntevat samaa.

Nythän uutta sinkkua lupaillaan, minua vähän pelottaa. Odotan innolla, kauhulla, jännityksellä ja ihan kaikella.  En tiedä miten suhtaudun, olen häkeltynyt. Niin hämmentynyt.



Tässä aivohalvauksessa on mukava elää, pakko yrittää koomata kaiken loistavuuden jälkeen eteenpäin. Nancien kanssa käytiin saattamassa Heba bussiasemalle tämän jatkaessa kohti Ruisrockia...Me jatkoimme kahden ja puolen tunnin istumisella ja silmät auki nukkumisella yöpizzeriassa. Siirryttäköön siitä pihalle grillikatokseen nukkumaan. Ärppä etsi meitä puoli tuntia, vaikka oli juuri kävellyt ohitsemme. Willunkin saavuttua joskus oli suuntauksen kohde jälleen festarialue. Väsymys niin suuri, uni tuntui todelta ja toisin päin. Ihan varma en vieläkään ole , mikä kaikki on totta ja mikä ei.



Vähän energiaa naamariin ja menoks. Kuuma päivä ja kuumat esiintyjät.
Hauskanpitoa tuomionpäivään asti ja kiinnostavia ihmisiä.
Yritän olla yksinkertainen;

God Given Ass - Loistava 5/5
Pää Kii - Loistava 5/5

Monroes oli tosi nastaa nähdä oikeastaan melkein vuoden jälkeen. Bändi toimii, kuulostaa ja näyttää hyvältä edelleen, mutta odotin kuitenkin jotenkin suurempaa wow-elämystä näin pitkän ajan jälkeen.



Kohta huomattiin olevamme samassa junassa nukkumassa lemmikkivaunun lattialla puoli kolmelta yöllä, kaikki neljä matkalla kohti eri määränpäitä. Jossain vaiheessa huomasin avaavani silmäni ja olin näköjään siirtynyt nukkumaan poikittain penkille ja jonkun miehen nukkuvan tavaroideni päällä. Suljin silmäni ja jatkoin nukkumista.

Seuraavan junan ja bussin jälkeen olin kymmeneltä aamulla kotona ja jatkoin nukkumista.
Kävelin ilman kenkiä paikkaan, jossa join aamukahvin kello seitsemän illalla ja söin aamupalaksi jäätelöä.

Selvillä on jo seikkailu seuraava.
Kohta lähden jatkamaan tätä matkaa.
Pysähdy hetkeksi, kohta olet jossain aivan toisaalla.
Tämä on sitä, mitä oikeasti haluan.

6 kommenttia :

  1. Mää taisiin ehkä nähä siut manifestissa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska juttu! :D Ääää, olisit tullu moikkaamaan! :) Mutta joo, erittäin mahdollista tuo, kun molemmat päivät siellä jorailin.

      Poista
    2. Noku tajusi sen vasta jäkikätee et se olit sie. Ku näin tän blogitekstin :DD

      Poista
    3. Niin joo, no mutta ens kerralla sitten! :D

      Poista
  2. Et osaa ottaa enää taiteellisia kuvia. Pöh.Ryöstin sun kuvahaastees. Mulla on äärettömän tylsää. Kerro terveisiä! Joutsen on mun taustakuva. Ja pöytä on sotkune. Taidan mennä pois. Moimoi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai mitä taiteellisia? Oonko mä joskus osannu? ...Niin no se on sitä, ettei pitäis keskittyy kuvaamiseen ollenkaan...pitää seuraavalla keikalla yrittää heilua päämäärättömästi kameran kanssa. :D Josta tulikin mieleeni, että pitää käydä ostamassa pattereita. Joutsen on aina hyvä! Kelle kerron terveisiä? :D Kiva että purat tylsyyttäs mun blogiin kommentoimiseen.
      Hei hei, kiitos käynnistä & tervetuloa uudelleen!

      Poista

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)