torstai 11. heinäkuuta 2013

feel my heartbeat

Kaksi tuntia...aikaa.
Ne ovat sinun käsissäsi. Sinä hallitset niitä. Aika on suhteellinen käsite, sinä olet sen herra päätösvaltainen.
Alle kaksi vuorokautta...sitten...Saavuin tähän huoneeseen. Nyt siitä poistun ja hyppään bussiin seuraavaan.

We feel free yeah-e-ee
and we feel free yeah-ye-e-ee.

Saatana pääsee irti jälleen.
Ensin epäilin ja epäröin viimeisillä hetkillä.

Mikä helvetin idea tässä oikein oli?
Lähde nyt sitten oikeastaan kokonaan tuntemattomalle paikkakunnalle, josta et tunne ketään, jonne ei ole tulossa kanssasi ketään. Sulla ei ole paikkaa mihin mennä yötä vasten...
...Mutta se ei haittaa. Seurallisena ihmisenä ihmettelen välillä itseäni itsekin.


Aseman mittari näyttää +21, en usko sitä. Katson kuvaani vasten lippukoppia.
Näytän siltä, että haluan elämää.
Näytän siltä, että ne viimeiset kaksi tuntia käytettyäni lisättynä kolmeen kuppiin kahvia aiheuttavat vapinaa.

Juttelin Hyvinkäälle saavuttuani tuntemattoman naisen kanssa niitä näitä ja kysyin tietä.
Mietin, olisipa minullakin varaa tuoksua yhtä hyvältä joka päivä.
Mietin elämäni punaisia asioita...

kynnet
huulet
kädessäni oleva kynä
...Punainen on intohimon väri.


Haluaisin uudet aurinkolasit, jättikokoiset ja kauniit, jotka peittävät koko naaman.
Haluaisin juuri sopivan kokoisen nahkaisen repun, johon voin kiinnittää kauniita koristeita.
Haluaisin uusia koruja ja kauniita vaatteita.
Haluaisin kahdet kengät, vaikka nekin onnistuisin varmaan rikkomaan.
Haluaisin uuden kajaalin, että voisin sutata silmäni mustalla.
Haluaisin ominaistuoksun, että tuoksuisin aina kirsikalta.
Haluaisin uuden matkalaukun. Sellaisen muovisen, johon voisin liimata kiinni tarroja paikoista, joissa olen vieraillut.
Haluaisin nähdä Helsingin yön mereltä käsin...
...Haluaisin sydämeni pakahtuvan uudelleen.
Haluaisin jäädä siihen hetkeen, kun kaikki on mahdollista.


Se on ihana tunne, kun tietää auttaneensa festivaalin onnistumisessa. Torin Rytmit, siinäpä vasta nimi. Somistusta, peilejä, punaisia kukkia, harraste-eläimet marketissa ja lauantain vip-passeja.
Sä olet kuin taideteos.

Vieressäni juodaan sokerilimuja ja soitetaan kitaraa. Minä itse tuijotan ilta-aurinkoon napit korvilla ja lasit päässä. Nostan pussista suuren punamustan pääkallon ja nauran kun pieni lapsi ajaa pyörällään päin seinää.

Ollaanko me sulle se paras lahja, se jota aina eniten odotetaan?
...En tiedä, mutta tahdomme antaa vielä enemmän.
...Koska se olet juuri sinä.
Nyt alkaa taas uusi tunnelma. Aurinko on sama, biisi muuttuu ja samalla aivoissa napsahtaa. Selkäni takana olevat kaupat sulkeutuvat ja ihmiset katoavat ympäriltäni. Miten kulutan tämän pienen ikuisuuden? Kolme tuntia tässä vielä, sitten annan itselleni luvan siirtyä eteenpäin.


En jaksa enää odottaa. Suuri tunne vetää minua eteenpäin puoleensa. Suuri pala sitä punaista intohimoa...karkaamiseen kauas pois, sinne minne sydän halajaa. Piirrän auringon ilolla elämään ja vaivun sokeaan virtaan.

Mä en aio päästää irti.
Paljonkohan kello on, voisinkohan jo lähteä?
Vielä yksi biisi, pakko ottaa varaslähtö.

TVssä vaihtelee Family Guy ja Jackass. Paljon pahoja katseita, aika siirtyä pizzeriaan numero kaksi. Tiskille tilaan tölkiä Coca-Cola Zeroa. Kohta eteeni ilmestyy kuitenkin pizza.

Kun aurinko nousee, on pakko liikkua.

Hyvää huomenta Hyvinkää, hyvin pyyhkii!
Olen ylpeä että löysin pois sieltä, minne olin vaeltanut.

Yritin kovasti etsiä tiettyä asiaa, sitä ei löytynyt.
Löytyi paljon muita kivoja asioita.
Ahdistusta, johon ei auta muu kuin shoppailu.

Kirjastossa saa kulutettua paljon aikaa.
Lehtiä, kauniita levyjä, tietokone, musiikkilehtiä, elämänkertoja.

Ystäväisiäni saapuu, siirrytään festivalisointialueelle.


En käsitä, miten upea Tomi Joutsen on. Jotenkin, en tiedä...hankala selittää...Erikoinen. Kiinnostavaa katseltavaa. Jokin hänessä kiehtoo ja on hienoa. Viimeksi Amorphis nähty Ankkarockissa vuosimallia 2007. Ehdottomasti mageeta nähdä niin pitkän ajan jälkeen. Ihan tykkäsin kyllä, ehdottomasti.


Rockstar, bändi, kuinka moni kuullut? Pakko tunnustaa etten ollut tutustunut kyseiseen bändiin ennen itse festaria. Olisi ehkä pitänyt, olisi voinut saada vielä enemmän irti keikasta. Bändissä siis soittaa jätkiä, jotka ovat musisoineet muunmuassa seuraavista bändeistä: Alice Cooper, Skid Row, Judas Priest, Guns N' Roses ja Ozzy Osbourne...Että ei mitään turhia jätkiä. Yksinkertaisesti, Keri Kelli on upeus. Ai herranjestas. Näin lievästi ja yksinkertaisesti sanottuna.


Monroes iskee kovempaa, kuin viime kerralla. Nälkä kasvaa syödessä?
Karpalo tuoksuu ympärillä ja hauskaa on.
Strobovalot hallitsee.
Festareiden tuoksu on se mitä rakastan.

2 kommenttia :

  1. mä yksinkertaisesti rakastan sun kirjoitustyyliä. tää on jotain niin ihanaa luettavaa, siihen jää koukkuun! :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ääääää kiitos niin paljon!! :) Olet ihana.

      Poista

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)