maanantai 15. heinäkuuta 2013

amerikanrautoja ja rokkenrollia

"Hei! Miks me ei muuten olla menossa Viroon?!?!"

...Näin kuului puhelimeni sisästä kesäkuun ensimmäisenä sunnuntaina.
Tähän ei vastausta hetkeäkään  harkittu...

Nainen, tehdään se!

Edelleenkin eletään toivon, rakkauden ja elämyksien kesää. Tämänhetkisen elämäni pisin ulkomaanmatka...Kappas vain, Heban kanssa! Maailmanvalloituksemme siirtyy Itämereltä mantereelle.



Hypätään laivaan keskelle ihmisten tuntemattomien, tilataan kaikki puoliksi ja ollaan intoa täynnä.
Ollaanko me täällä oikeasti?
Me ollaan taas LAIVALLA!
Pari tuntia, hui hai!
Tallinnasta Haapsaluun Suomen suosituimmalla perhefarmarilla.







Viro - Ihan niin kuin Linnanmäellä.

Kaunis paikka meren rannalla, puisia taloja ja halpaa pastaa.
Kauppojen kiertelyä, anteliaita ihmisiä, vanha rautatie ja rantatie.

Mitä jos mentäisiin tänään fiilistelemään Hurriganesia?



Ex tempore idea kävi toteen, yhden sijasta nyt kaksi kaunista festaripäivää.
American Beauty Car Show vanhan linnan raunioissa.
Vallihauta, rikkinäiset portaat, merinäkymä ja aurinko.
Ei unohdeta koko kansan loistavaa fiilistä ja kauniita autoja.
Kerrankin kaikki tuntuu osuvan täydellisesti kohdalleen.
Niin paljon parempi meininki, kuin Suomen festareilla. Yksinkertaista.





Huomaan, että herään. Vai heräänkö?
Ulkona, varjo & aurinko.
Pieni punainen, unen ja valveen välitilaa.
Ei voi olla muuta, kuin goottipiknik-aamupala...
...Vanhan linnan porttien edessä kera musiikin, mustissa vaatteissa.

Oikein vietetty päivä auringon poltteessa.
Paljon suomalaisia ja muita avaruuden kansalaisia, kaikki hirmuisen mukavia ja hyvällä päällä, jälleen.
Ilo viettää aikaa tällaisessa ympäristössä. Ei ongelmia minkään suhteen, päin vastoin.
Unohdin jo, mihin päivä valui.
Muistan fiftaribändin ja Ozzy Osbournen.
Kesän missio saatiin toteutettua.

Kaksi palaa muovia lentää, toinen isompi, toinen pienenpi.
Ja mikään pakko niiden ei olisi.



The 69 eyes suoraan Tsekeistä.

Suurensuuria hymyjä, tästä se taas alkaa. Huomasimme pian jotain erikoista, myöhemmin se tunnustettiinkin taholta sun toiselta. Paljon hyvää, hieman jotain muutakin. Aina se on yhtä ihanaa, joka kerralla vielä enemmän. Tää on sitä jotain.

Naurua, hämmennystä ja kielillä puhumista.
Kyllä, kyllä me tiedetään.

Ei hymy lopu, eikä katse.

Oltiin malliesimerkkejä paikallisille.
Pienet goottityttösi eksyksissä pimeässä maailmassa.
Syntynyt olemaan villi.

Keikan jälkeinen euforia, rakkaus ja onnellisuus.
Tässä me vain ollaan.
Todistusta siitä, ettei festarijärjestäjiin kannata luottaa.
Me tiedetään paremmin.



Sä haluat kuulla tarinan, eikö niin?
Älä ole meistä huolissasi.
Ai sä mietit vai?
Totta kai me tullaan. Aina.

Sanat saa mut kuolemaan.
Teot saa mut kuolemaan.
Eleet saa mut kuolemaan.

Aitoa.
Rehellistä.
Kaikkea tarkoitetaan.



Pari askelta sivulle, eteen ja taakse.
Mehän sanottiin, me niin sanottiin!
Me ollaan ne muijat...
...Ihanuus on virallista.

Liskokuningas vauhdissa.
Liekö huuhkaja?

Ne on ne buutsit...
...Kohta ehkä valkoinen tupsu.

Hyvä tietää tämä kaikki.
Se helpoittaa ja rauhoittaa.
Aina silti yhtä rauhaton, odottamaton ja malttamaton.



Niin paljon kauniita sanoja pienelle ihmiselle.
En ehkä kestä.
Itkettää.
Elämä on ihanaa.
Unelmaa.
Haluan hakata päätäni seinään.
Merkitys suuri niin...
Niin isoa kiitosta ei voi lausua.
Sille ei saa tarpeeksi suurta painotusta.
Kiitos.

Rakastan.



Huomen on kaunis, kädet ehkä tärisee tietoisuudesta.
Näihin isoihin kahvikuppeihin on jo mieltymys.
Täytyy vain varoa, ettei sormet pala.

Lintutornilla.
Meidän kissaamme ei enää näkynyt.



Tallinnasta kaikkea kirsikkana.
Laivalta kahvikuponkeja.
Miten löysimme itsemme tästä tilanteesta?

Hei beibi, me ollaan täällä oikeasti.
Hei beibi, tää on nyt sitä.


Pitkästä aikaa Helsingissä, sekin tuntuu hyvältä.
Takaisin kotona.
Olen vaihtanut väriä ja suihkun vesi on mustaa.

Sydämeni hakkaa koko ajan lujempaa ja lujempaa.
Mä en sano enää mitään.
Mun ei tarvitse.

On maailman onnellisinta olla minä.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)