maanantai 17. kesäkuuta 2013

pieni festaripäiväkirja

Provinssirock 2013

Perjantai:
Majoituskoulu, patja lattialla. Siitä on hyvä aloittaa. Matka alkoi itseasiassa automatkalla Seinäjoelle, mutta festivalisointi alkoi työvuorojen vaihtelulla. Tällä kertaa juhlimisen lomassa keräilin roskia. Periaatteessa päivät etenivät vuorotellen töillä ja keikkojen katsomisella. Onneksi sain järjestettyä asiani niin, että pääsin tsiigaamaan kaikki bändit, mitä halusinkin.

Pää Kii oli yksinkertaisesti loistava! Ihan niin kovaan paineeseen eturivissä en kuitenkaan osannut varautua, se vähän yllätti, miten innoissaan ihmiset olivat. Se on hienoa se! S-kirjaimen muotoisessa asennossa oli bändin takia erittäin mukava katsoa keikkaa. En tiedä mikä siinä bändissä on, se iskee kaikkiin ja lujaa!
En voi hehkuttaa tarpeeksi.

Muut bändit ei perjantain puolella niin paljoa kiinnostaneet. Bad Religionia kuuntelin juttelemisen lomassa hieman kauenpana. Mutta ei siinä, onhan se hyvä. Oli hienoa kuulla livenä juuri ne hienoimmat biisit.

Kvelertakilta en tiedä vieläkään muita biisejä, kuin Mjød:in...Se sitten onkin loistava viisu, sitä tyydyin kuuntelemaan työvuoron lomassa, joka kestikin kahteen asti.
Siinä vaiheessa alkoi rankemman puoleinen sade ja matka kohti makuupussia.


Lauantai:
Minusta on hieno tunne kävellä tyhjällä festarialueella ennen ihmisten saapumista.
Nähdä, kun kaikki valmistuu.
Nähdä kaikki vähän erilaiselta kannalta.
Nähdä, kun bändit tekevät soundcheckiä.
Nähdä ruokapisteiden valmistelu.
Kaikki ennen muita. Siinä on huomattava ero siihen, kun festivaali alkaa oikeasti elämään.

Viikonlopun aikana tapasin paljon hienoja, tai ainakin uusia ihmisiä. Monilla oli tarinoita jaettavana, joillain oli
muuten vain hirveästi asiaa. Aina saa jutella, minä haluan kuunnella. Todistettua tuli useaan otteeseen taas, miten
Suomi on pieni maa ja miten kaikki tuntevat toisensa.

Alkupäivä meni töissä, Cheekin jouduin valitettavasti missaamaan.


Children Of Bodom oli omassa aikataulussani ensimmäisenä vuorossa. Olipa muuten aika tajunnanräjäyttävää!
Viimeksi olen Bodomit nähnyt Slipknotin lämppärinä 2008. Ihan yleissivistävää näin pitkästä aikaa.
Ihan vei jalat suusta.

Kirmailua eturiviin odottamaan elävien legendojen saapumista.
Danzig.
Mitä tähän voi edes sanoa?
Danzig.

Herää!!!!
Ihan uskomatonta millä energialla jätkät vetää.
Aika wow-experience.
Aikalailla ja aika kauan meni vaan tuijottaessa lavalle leuka tippuneena syvälle maan sisään.
Kaikesta huolimatta odotin eniten herraa nimeltä Doyle Wolfgang von Frankenstein ja Misfitsin biisejä.
Se mies ei ole ihminen. Se on jotain epätodellista. Se on kone.
Olemus, soitto, kaikki.
Voin kuolla onnellisena, kun olen saanut muodostettua häneen katsekontaktin.
Seuraavian Misfits -biisejä keikalla kuultiin:

Death Comes Ripping
Vampira
I Turned Into a Martian
Astro Zombies
Last Caress
Bullet
Night of the Living Dead
Die, Die My Darling

Ensimmäisen encoren viimeisenä biisinä kuultu Mother on taas niitä, mistä voin olla ylpeä todistaneeni ihan ihka
elävänä.

Keikan jälkeen huomasin olevani elossa ja basistin tuovan plekua käteeni.


Halauksia tuntemattomien kanssa.
Suoraan töihin. Ne kuulema näki mut screeniltä.
En vaikuttanut varmaan ihan terveeltä ja täyspäiseltä.
Mutta se ei haittaa.
Liihotin kerääjän kanssa ympäri nurmikkoa.

Puolilta öin aloitti Punkjuna.

Kivesveto Go-Go
Nyrkkitappelu
Sokea Piste
Terveet Kädet

Näistä kaksi ensimmäistä katsoin. Voin sanoa väsymyksen olevan aikamoinen, oli pakko lähteä nukkumaan.
Enää ei meinannut pysyä pystyssä, tai olla sitten meiningissä mukana.
Nyrkkitappelua olen liian vähän kuunnellut, se osoittautui mahtavaksi live-bändiksi.
Tyttöjen Farkut toimii, kuin myös koko bändi.
Teltassa oli oikein mainio meininki.


Sunnuntai:
Niin paljon kahvia.
Ennen oman vuoron alkamista toimin campingin järjestyksenvalvonnassa assistenttina.
Mukavaa puuhaa, kävellä ympäriinsä ja jutella ihmisille.

Provinssin kadonneet helmet oli kyllä hauska ilmiö.
Vuorossa kappaleita niiltä bändeiltä, jotka eivät syystä tai toisesta loppupeleissä Provinssiin päätyneetkään.
Solistina Otto Grundström.
Hyvältä se kuulosti kaikesta huolimatta.

Välissä työvuoro, jonka jälkeen lähdin palloilemaan ympäri aluetta.
Pertti Kurikan Nimipäivät näin livenä ensimmäistä kertaa, ihan loistava meininki. Kiva katsoa.
Turbonegro ei omaan silmään ainakaan ole mitään hirveän nättiä katseltavaa, mutta muutamia tosi hyviä biisejä
löytyy. Wasted Again.
Jos on varaa vain yhteen lakuun, on valinta vaikea. Hubba bubba oli oikein hyvä päätös.
Viimeisen työvuoron aikana alkoi satamaan, onneksi vasta silloin.

Automatkalla takaisin keskustelua Anniinan kanssa Salatuista Elämistä.
Kuka palaa takaisin?
Muistaako joku teistä, mitä kävi Saku Salinille?
...Minä en.

Teivon ABC oli varsin huvittunut. Väsymys alkoi kuulua aika lujaa. Pakko nauraa itsensä kyynelille.


Koko Provinssirock oli kyllä varsin positiivinen kokemus. Hyvin järjestetty, bändit soitti ajallaan. Alue on tosi
mukava, nätti ja muutenkin toimiva. Ja työntekijän näkökulmasta kaikki pelasi oikein loistavasti, olot oli tosi hyvät,
nälässä ei ainakaan tarvinnut elää. Eipä kai muuta, hauska reissu! Loistavat bändit ja kokonaisuudessaan tosi
hyvä fiilis jäi. Hyvää musaa, hyvää seuraa.

P.S. Yhteishaussa kävi oikein mukavasti, ykkösvalintaan pisteillä 19.67/20.00
Medialinja kutsuu!

6 kommenttia :

  1. No ajattelinkin että näin sut siellä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei hauska juttu, olisit tullut moikkaamaan! :)

      Poista
    2. Olis ehkä pitäny!

      Poista
    3. Seuraavalla kerralla sitten! ;)

      Poista
  2. oli taas ihana nähdä sinua. hihi koitetaan törmäillä vielä tänäkesänä jossain!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi niinpä!! Kuin myös, olen täysin samaa mieltä. Eiköhän me jossain varmasti törmäillä! :)

      Poista

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)