tiistai 18. kesäkuuta 2013

noustaan siiville




Vietettiin jo perinteeksi muodostunutta peltopiknikkiä Helmin kanssa.
Niin kaunista.
Niin levollista.
Niin ihanaa.

Sekunti vain ja me päästään irti.
Kaikki on mahdollista.
Kaikki on kaunista.
Vain taivas rajana.

Keskellä peltoa ei ketään nää.
Oma rauha, oma tila, omat ajatukset.
Musiikki elävöittää ja luo.
Luo kaikelle tulevaisuutta ja elämää.



Märät kengät.
Sä sanot ettei päivälleen mitään ole sovittu.
Olen eri mieltä.
Viekää minut pois.
Osoittakaa minut taivaalle.
Mun on pakko päästä pois.

Hän on mitä vaan.
Hän on kotoisin mistä vaan.
Hän tulee olemaan mitä vaan.
Mitä vaan, niin kauan kuin se on minun.

Kun ajattelen...silmäni kostuvat.

Musta auto ajaa vierelläni pitkään.
En halua kyytiin.






Viidettä kertaa sama levy kirjastosta.
Saako vielä lainata?
Vastaus on myönteinen.
Se tarkoittaa aina samaa asiaa.
Samaa tunnetilaa.
En tiedä onko se hyvä vai huono juttu.
Se tuntuu aina samalta.
Tarvitsen sitä.
Haluan sitä.
Se työntää eteenpäin.
Epätoivoa, halua jatkaa vahvemmin.
Pakko.

Valahdan polvilleni kunnioituksessa.
...Hän antaakseen toisen polttaman ruusun.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)