sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

kaupunkien valot mulle huutaa

Lipuu lautta Merisatamasta Pihlajasaareen. Telttaretki alkakoon Suomen kauniissa kesässä.
Hyvään aikaan ei tarvita paljoakaan erilaisia tekijöitä. En valota mitään enempää, ei ole mitään tyhjentävää sanottavaa. Vain hetkiä, jotka ovat jääneet mieleeni. En kuitenkaan osaa koota mitään päässäni yhdeksi suureksi kokonaisuudeksi. Ihan loistava juhannus. Toivottavasti myös teillä.

Kalliolle kukkulalle.
Sinne minä telttani pystytän.
Liimataan kyltti jesarilla sen kylkeen.
Se houkuttelee ihmisiä.
Se aloittaa illan.



Juhannusyö, juhlayö.
Piirissä uusia ihmisiä, kaikki laulaa samoja lauluja.
Nää on näitä mitkä kaikki tietää.
Kaikki tietää sen rytmin ja sanat.
Kaikki on onnellisia.
Niin tuntemattomia toisilleen...
...Mutta silti kuin yhtä perhettä.
Suuri yhteisöllisyyden tunne.
Silti sano minun sanoneen, ryömimällä kaikki toimii parhaiten.

Leiristä löytyi eräs hauska veikko, joka jäi mieleeni.
Hän näytti piirteiltään Ismo Alangolta.
Kukaan ei kuulema ollut aikasemmin niin sanonut.

Kalliolta korkealta näkyy meri.
Niin kaunis.
Niin vitun kaunis.

Pimeä yö, Helsingin valot ovat kirkkaat...
...Ne heijastuvat veden pintaan.
Tuoksu, tuuli, näkymät.

Niin helvetin kaunista.


800 grammaa vaahtokarkkeja.
Piiriä on siirretty ja ihmiset vaihtuneet...
...Ainakin osittain.
Musiikki on ja pysyy.

Sanapeliä ainakin kolme tuntia.
Mummo-orja.
Orjamummo.

Kaikki vain tuodaan eteemme.
Mitään enempiä kyseenalaistamatta.
Tää on oikeus.



Kallion kautta kahlaamaan kivikkoon.
Nyt ollaan vieraalla maalla.
Vieraasta maasta tuodaan aina tuliasia mukaan.
Vai mitä?
Kotiin niin pehmoisaan.
Elämä on kivi.

Tänä yönä ei aurinko sammu ollenkaan.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)