torstai 13. kesäkuuta 2013

elämä soi korvissa, tuoksuu tuulessa

Loma on alkanut kaikin puolin enemmän kuin hyvin.
Ihmisiä, hetkiä, musiikkia.
Perjantai oli hyvä päätös.
Yksinkertaisesti joo.
Ne kiinalaiset on parhaita.



Lauantaina...
Sain tekstiviestin, josta tulin onnelliseksi.
Muistin hetkeksi unohtuneen ikävän.
Aina voin toistaa samaa.

It's been so long ago.

Näitä sattumia aina satelee.
Ne on kohtalo.
Näin tämän pitää mennä.
Se on välillä hankalaa käsittää.
Sinäkin välität.
Sinäkin muistat.
Sinä tiedät.

terveisiä

...Saavuin Ruutanaan, jossa tulisin olemaan Heban riesana aikaa.



Sunnuntaina oli aika saunoa. Saavuin uljaan ratsun selässä Tampereelle ja miittasin Tuurin. Loikoilua auringossa ja paljon tuttuja. Ihan aika nopeasti kului ohi ja huomasin bailaavani Hardcore Superstarin tahtiin. Täydellistä, muuta en voi sanoa. Ihan täydellistä.

Katsot.
Olet.
Miksi teet noin?
Huono kysymys.
Rakastan sitä.

Pieni juoksukilpailu itseni kanssa.
Crashdiet olkoon vuorossa seuraavana.
Minun ei tarvitse tätäkään perustella muutoin, kuin sanomalla: Täydellistä!
En pysty kuvailla enempää. Täydellinen riittää.

Feelgood chemical.



Maanantaina makaan lattialla, josta siirryn juomaan kahvia ja kuuntelemaan radiota, kun Heba istuu ikkunassa leikkaamassa raparperia. Kesäelämää. Opin, että Saimaa ei ole Tampereella. Kengät on märät ja katselemme matkavideoita. Pelaamme korttipelejä ja jännitämme Salkkareita. Kengät on vielä enemmän märät ja vuohet ovat lammaseläimiä...Koska niillä on turkki.



Tiistai oli täydellinen päivä. Kohtalo. Se alkoi öisillä kokkailuilla, jotka onnistuivat liian hyvin. Herätä, syödä ja lähteä. Tarkoitus oli järjestää pieni kierros, jossa käydään kaupungin hienoimmat paikat. Sää oli kohtalo, joka johdatti meidät hakemaan vaniljakahvia mukaan ja astumaan bussiin kohti Ideaparkia. Kohtalo johdatti, löysimme itsemme pukukopista. Yksi pari kutakin mallia, täydelliset meille molemmille. Itkekää! Ei voi käsittää, miten vaatekappale voi tehdä sellaisen olon.
Onnelliset yhteishuoltajat.
Kaikki kulminoituu merirosvoravintolaan ja Pitkään Kuumaan Kesään. What is this?

Keskiviikkona kukaan ei tahtonut tulla kahville, vaikka kuinka yritettiin...Ihme, kun ei ilmainen ruoka kelpaa. Pakko kuitenkin oli saada herkut suurimmaksi osaksi tuhottua. Heräsin kissa jalkojeni välissä ja Frendit olivat kova sana. Eeei jaksa tehdä mitään. Ei tarvitse. Paitsi lähteä.
Illalla kaunista livemusiikkia.

Mutta sinä.
Tunnut niin epätodelliselta.
Oletko kuitenkin todellinen?
En osaa niin ajatella.
Soit levyllä.
Miten voit olla siinä?
Miten voit olla olemassa?
Oletko ihminen?
Olet.
...Ja se on hienoa.



Kesän loppuaika tuoksuu hyvältä.
Niin hyvältä.

"I'm alive
when the night falls
on the city lights
I'm so alive
I'm out of control
but it feels so right"

2 kommenttia :

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)