keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

sun täytyy kokee kaikkee ennen kuolemaa, eihän elämäs kai muuten mitään järkee oliskaan

Joskus vain voi lähteä ja jättää kengät kotiin.
Joskus vain voi kerätä kantapäihinsä lasinsirpaleita.
Joskus vain on hyvä sivistää ihmisiä elokuvalla Pitkä kuuma kesä.
Joskus vain on tarpeellista nukkua niin pitkät yöunet, ettei sängystä pääseminen tuota ongelmia.



Linnanmäki on kaunis paikka.
Huvipuiston äänet, tuoksut, fiilikset ja kauneus.
Joka paikka pursuaa kaikkea värikästä ja makeaa.
Ja kaikkea niin hämmentävää...
...Se yksi talokin on aina ihan kännissä.

Se tunne on mahtava.
Adrenaliinin virtaa.
Kokonaan pois tästä maailmasta.
Paine kasvoihin kasvaa niin, ettei meinaa henkeä saada.
Pyörin unessa pää alaspäin, sitä se on.
Minne olen matkalla?
Mitä minulle tapahtuu?
Tämä on kuin huumetta.
Olenko edes olemassa?



Kyllä se vain on niin, että mä rakastan Helsinkiä.
Se on niin kaunis.
Se tuntuu omalta.
...Yksinkertaisesti.


Katukivetyksellä istui nuori perhe.
Punatukkainen nainen, tyttölapsi, blondi mies.
Kaikki vierekkäin syömässä samaa jäätelöä.
Haluan vain mainita, että he näyttivät niin onnellisilta.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------
Istun tässä nyt ja juon ananaslasista.
Pysähdyn sitä hetkeksi tuijottamaan.

Might mean nothing much to you but it's everything to me.

Heehaa ja hullu maailma!
Tästä tulee jotain niin tuntematonta...
Jotain niin tuttua...
Jotain niin nautinnollista...

Ehkäpä jotain niin hienoa, etten kestä.

Laukut on nyt pakattu.
Ette tule kuulemaan minusta mitään...
...Sanotaanko nyt noin kolmeen viikkoon.
Minua voi bongailla ympäri Suomea jännittävä kiilto silmissäni.
Luvassa on festareita ja yllättäviä käänteitä.

Tarjotkaa pizzaa jos tavataan!

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

kaupunkien valot mulle huutaa

Lipuu lautta Merisatamasta Pihlajasaareen. Telttaretki alkakoon Suomen kauniissa kesässä.
Hyvään aikaan ei tarvita paljoakaan erilaisia tekijöitä. En valota mitään enempää, ei ole mitään tyhjentävää sanottavaa. Vain hetkiä, jotka ovat jääneet mieleeni. En kuitenkaan osaa koota mitään päässäni yhdeksi suureksi kokonaisuudeksi. Ihan loistava juhannus. Toivottavasti myös teillä.

Kalliolle kukkulalle.
Sinne minä telttani pystytän.
Liimataan kyltti jesarilla sen kylkeen.
Se houkuttelee ihmisiä.
Se aloittaa illan.



Juhannusyö, juhlayö.
Piirissä uusia ihmisiä, kaikki laulaa samoja lauluja.
Nää on näitä mitkä kaikki tietää.
Kaikki tietää sen rytmin ja sanat.
Kaikki on onnellisia.
Niin tuntemattomia toisilleen...
...Mutta silti kuin yhtä perhettä.
Suuri yhteisöllisyyden tunne.
Silti sano minun sanoneen, ryömimällä kaikki toimii parhaiten.

Leiristä löytyi eräs hauska veikko, joka jäi mieleeni.
Hän näytti piirteiltään Ismo Alangolta.
Kukaan ei kuulema ollut aikasemmin niin sanonut.

Kalliolta korkealta näkyy meri.
Niin kaunis.
Niin vitun kaunis.

Pimeä yö, Helsingin valot ovat kirkkaat...
...Ne heijastuvat veden pintaan.
Tuoksu, tuuli, näkymät.

Niin helvetin kaunista.


800 grammaa vaahtokarkkeja.
Piiriä on siirretty ja ihmiset vaihtuneet...
...Ainakin osittain.
Musiikki on ja pysyy.

Sanapeliä ainakin kolme tuntia.
Mummo-orja.
Orjamummo.

Kaikki vain tuodaan eteemme.
Mitään enempiä kyseenalaistamatta.
Tää on oikeus.



Kallion kautta kahlaamaan kivikkoon.
Nyt ollaan vieraalla maalla.
Vieraasta maasta tuodaan aina tuliasia mukaan.
Vai mitä?
Kotiin niin pehmoisaan.
Elämä on kivi.

Tänä yönä ei aurinko sammu ollenkaan.

torstai 20. kesäkuuta 2013

kirkkovene

No johan on päivä kummallinen.
Minulla jakku päällä, tukassa ei takun takkua.
Mies kiillottaa kynteni.
Toinen haluaa ennustaa...
Sä haluaisit halvempia sähkölaskuja.

Tehtävät asiat sekoittavat pääni.
Se on okei.
Siinä ei ole mitään vikaa.
Päin vastoin.
Siinä on kaikki juuri niin kuin pitääkin.
Tämä on kaikki suurempaa salaliittosuunnitelmaa...
...Josta kukaan ei tiedä mitään.
En edes minä.



Paikka, johon on aina yhtä mukava palata.
Se alkaa jo tuntua kodilta.
Niin tutulta.
Niin petollisen tutulta.

Lämmin katukivetys keskellä yötä ja kuumia mansikoita.



Olen maailman paras käymään kaupassa.
Hienointa on huomata jo kaupassa perillä, ettei ole lompakkoa mukana.
Ei kun takaisin.

Kävelen lähiöparatiisin katuja.
Pysähdyn.
Kuuntelen.
Jollakin on ikkuna auki toisessa kerroksessa.
Youth gone wild.
Tunnen itseni vahvaksi.



Olen valmiina juhannukseen. Kaikki muukin alkaa olla valmista.
Evästys, teltta, musat ja kaikki muu mitä ihminen tarvitsee.
Tästä tulee hauskaa.

Älkää hukuttautuko beibet!

tiistai 18. kesäkuuta 2013

noustaan siiville




Vietettiin jo perinteeksi muodostunutta peltopiknikkiä Helmin kanssa.
Niin kaunista.
Niin levollista.
Niin ihanaa.

Sekunti vain ja me päästään irti.
Kaikki on mahdollista.
Kaikki on kaunista.
Vain taivas rajana.

Keskellä peltoa ei ketään nää.
Oma rauha, oma tila, omat ajatukset.
Musiikki elävöittää ja luo.
Luo kaikelle tulevaisuutta ja elämää.



Märät kengät.
Sä sanot ettei päivälleen mitään ole sovittu.
Olen eri mieltä.
Viekää minut pois.
Osoittakaa minut taivaalle.
Mun on pakko päästä pois.

Hän on mitä vaan.
Hän on kotoisin mistä vaan.
Hän tulee olemaan mitä vaan.
Mitä vaan, niin kauan kuin se on minun.

Kun ajattelen...silmäni kostuvat.

Musta auto ajaa vierelläni pitkään.
En halua kyytiin.






Viidettä kertaa sama levy kirjastosta.
Saako vielä lainata?
Vastaus on myönteinen.
Se tarkoittaa aina samaa asiaa.
Samaa tunnetilaa.
En tiedä onko se hyvä vai huono juttu.
Se tuntuu aina samalta.
Tarvitsen sitä.
Haluan sitä.
Se työntää eteenpäin.
Epätoivoa, halua jatkaa vahvemmin.
Pakko.

Valahdan polvilleni kunnioituksessa.
...Hän antaakseen toisen polttaman ruusun.

maanantai 17. kesäkuuta 2013

pieni festaripäiväkirja

Provinssirock 2013

Perjantai:
Majoituskoulu, patja lattialla. Siitä on hyvä aloittaa. Matka alkoi itseasiassa automatkalla Seinäjoelle, mutta festivalisointi alkoi työvuorojen vaihtelulla. Tällä kertaa juhlimisen lomassa keräilin roskia. Periaatteessa päivät etenivät vuorotellen töillä ja keikkojen katsomisella. Onneksi sain järjestettyä asiani niin, että pääsin tsiigaamaan kaikki bändit, mitä halusinkin.

Pää Kii oli yksinkertaisesti loistava! Ihan niin kovaan paineeseen eturivissä en kuitenkaan osannut varautua, se vähän yllätti, miten innoissaan ihmiset olivat. Se on hienoa se! S-kirjaimen muotoisessa asennossa oli bändin takia erittäin mukava katsoa keikkaa. En tiedä mikä siinä bändissä on, se iskee kaikkiin ja lujaa!
En voi hehkuttaa tarpeeksi.

Muut bändit ei perjantain puolella niin paljoa kiinnostaneet. Bad Religionia kuuntelin juttelemisen lomassa hieman kauenpana. Mutta ei siinä, onhan se hyvä. Oli hienoa kuulla livenä juuri ne hienoimmat biisit.

Kvelertakilta en tiedä vieläkään muita biisejä, kuin Mjød:in...Se sitten onkin loistava viisu, sitä tyydyin kuuntelemaan työvuoron lomassa, joka kestikin kahteen asti.
Siinä vaiheessa alkoi rankemman puoleinen sade ja matka kohti makuupussia.


Lauantai:
Minusta on hieno tunne kävellä tyhjällä festarialueella ennen ihmisten saapumista.
Nähdä, kun kaikki valmistuu.
Nähdä kaikki vähän erilaiselta kannalta.
Nähdä, kun bändit tekevät soundcheckiä.
Nähdä ruokapisteiden valmistelu.
Kaikki ennen muita. Siinä on huomattava ero siihen, kun festivaali alkaa oikeasti elämään.

Viikonlopun aikana tapasin paljon hienoja, tai ainakin uusia ihmisiä. Monilla oli tarinoita jaettavana, joillain oli
muuten vain hirveästi asiaa. Aina saa jutella, minä haluan kuunnella. Todistettua tuli useaan otteeseen taas, miten
Suomi on pieni maa ja miten kaikki tuntevat toisensa.

Alkupäivä meni töissä, Cheekin jouduin valitettavasti missaamaan.


Children Of Bodom oli omassa aikataulussani ensimmäisenä vuorossa. Olipa muuten aika tajunnanräjäyttävää!
Viimeksi olen Bodomit nähnyt Slipknotin lämppärinä 2008. Ihan yleissivistävää näin pitkästä aikaa.
Ihan vei jalat suusta.

Kirmailua eturiviin odottamaan elävien legendojen saapumista.
Danzig.
Mitä tähän voi edes sanoa?
Danzig.

Herää!!!!
Ihan uskomatonta millä energialla jätkät vetää.
Aika wow-experience.
Aikalailla ja aika kauan meni vaan tuijottaessa lavalle leuka tippuneena syvälle maan sisään.
Kaikesta huolimatta odotin eniten herraa nimeltä Doyle Wolfgang von Frankenstein ja Misfitsin biisejä.
Se mies ei ole ihminen. Se on jotain epätodellista. Se on kone.
Olemus, soitto, kaikki.
Voin kuolla onnellisena, kun olen saanut muodostettua häneen katsekontaktin.
Seuraavian Misfits -biisejä keikalla kuultiin:

Death Comes Ripping
Vampira
I Turned Into a Martian
Astro Zombies
Last Caress
Bullet
Night of the Living Dead
Die, Die My Darling

Ensimmäisen encoren viimeisenä biisinä kuultu Mother on taas niitä, mistä voin olla ylpeä todistaneeni ihan ihka
elävänä.

Keikan jälkeen huomasin olevani elossa ja basistin tuovan plekua käteeni.


Halauksia tuntemattomien kanssa.
Suoraan töihin. Ne kuulema näki mut screeniltä.
En vaikuttanut varmaan ihan terveeltä ja täyspäiseltä.
Mutta se ei haittaa.
Liihotin kerääjän kanssa ympäri nurmikkoa.

Puolilta öin aloitti Punkjuna.

Kivesveto Go-Go
Nyrkkitappelu
Sokea Piste
Terveet Kädet

Näistä kaksi ensimmäistä katsoin. Voin sanoa väsymyksen olevan aikamoinen, oli pakko lähteä nukkumaan.
Enää ei meinannut pysyä pystyssä, tai olla sitten meiningissä mukana.
Nyrkkitappelua olen liian vähän kuunnellut, se osoittautui mahtavaksi live-bändiksi.
Tyttöjen Farkut toimii, kuin myös koko bändi.
Teltassa oli oikein mainio meininki.


Sunnuntai:
Niin paljon kahvia.
Ennen oman vuoron alkamista toimin campingin järjestyksenvalvonnassa assistenttina.
Mukavaa puuhaa, kävellä ympäriinsä ja jutella ihmisille.

Provinssin kadonneet helmet oli kyllä hauska ilmiö.
Vuorossa kappaleita niiltä bändeiltä, jotka eivät syystä tai toisesta loppupeleissä Provinssiin päätyneetkään.
Solistina Otto Grundström.
Hyvältä se kuulosti kaikesta huolimatta.

Välissä työvuoro, jonka jälkeen lähdin palloilemaan ympäri aluetta.
Pertti Kurikan Nimipäivät näin livenä ensimmäistä kertaa, ihan loistava meininki. Kiva katsoa.
Turbonegro ei omaan silmään ainakaan ole mitään hirveän nättiä katseltavaa, mutta muutamia tosi hyviä biisejä
löytyy. Wasted Again.
Jos on varaa vain yhteen lakuun, on valinta vaikea. Hubba bubba oli oikein hyvä päätös.
Viimeisen työvuoron aikana alkoi satamaan, onneksi vasta silloin.

Automatkalla takaisin keskustelua Anniinan kanssa Salatuista Elämistä.
Kuka palaa takaisin?
Muistaako joku teistä, mitä kävi Saku Salinille?
...Minä en.

Teivon ABC oli varsin huvittunut. Väsymys alkoi kuulua aika lujaa. Pakko nauraa itsensä kyynelille.


Koko Provinssirock oli kyllä varsin positiivinen kokemus. Hyvin järjestetty, bändit soitti ajallaan. Alue on tosi
mukava, nätti ja muutenkin toimiva. Ja työntekijän näkökulmasta kaikki pelasi oikein loistavasti, olot oli tosi hyvät,
nälässä ei ainakaan tarvinnut elää. Eipä kai muuta, hauska reissu! Loistavat bändit ja kokonaisuudessaan tosi
hyvä fiilis jäi. Hyvää musaa, hyvää seuraa.

P.S. Yhteishaussa kävi oikein mukavasti, ykkösvalintaan pisteillä 19.67/20.00
Medialinja kutsuu!

torstai 13. kesäkuuta 2013

elämä soi korvissa, tuoksuu tuulessa

Loma on alkanut kaikin puolin enemmän kuin hyvin.
Ihmisiä, hetkiä, musiikkia.
Perjantai oli hyvä päätös.
Yksinkertaisesti joo.
Ne kiinalaiset on parhaita.



Lauantaina...
Sain tekstiviestin, josta tulin onnelliseksi.
Muistin hetkeksi unohtuneen ikävän.
Aina voin toistaa samaa.

It's been so long ago.

Näitä sattumia aina satelee.
Ne on kohtalo.
Näin tämän pitää mennä.
Se on välillä hankalaa käsittää.
Sinäkin välität.
Sinäkin muistat.
Sinä tiedät.

terveisiä

...Saavuin Ruutanaan, jossa tulisin olemaan Heban riesana aikaa.



Sunnuntaina oli aika saunoa. Saavuin uljaan ratsun selässä Tampereelle ja miittasin Tuurin. Loikoilua auringossa ja paljon tuttuja. Ihan aika nopeasti kului ohi ja huomasin bailaavani Hardcore Superstarin tahtiin. Täydellistä, muuta en voi sanoa. Ihan täydellistä.

Katsot.
Olet.
Miksi teet noin?
Huono kysymys.
Rakastan sitä.

Pieni juoksukilpailu itseni kanssa.
Crashdiet olkoon vuorossa seuraavana.
Minun ei tarvitse tätäkään perustella muutoin, kuin sanomalla: Täydellistä!
En pysty kuvailla enempää. Täydellinen riittää.

Feelgood chemical.



Maanantaina makaan lattialla, josta siirryn juomaan kahvia ja kuuntelemaan radiota, kun Heba istuu ikkunassa leikkaamassa raparperia. Kesäelämää. Opin, että Saimaa ei ole Tampereella. Kengät on märät ja katselemme matkavideoita. Pelaamme korttipelejä ja jännitämme Salkkareita. Kengät on vielä enemmän märät ja vuohet ovat lammaseläimiä...Koska niillä on turkki.



Tiistai oli täydellinen päivä. Kohtalo. Se alkoi öisillä kokkailuilla, jotka onnistuivat liian hyvin. Herätä, syödä ja lähteä. Tarkoitus oli järjestää pieni kierros, jossa käydään kaupungin hienoimmat paikat. Sää oli kohtalo, joka johdatti meidät hakemaan vaniljakahvia mukaan ja astumaan bussiin kohti Ideaparkia. Kohtalo johdatti, löysimme itsemme pukukopista. Yksi pari kutakin mallia, täydelliset meille molemmille. Itkekää! Ei voi käsittää, miten vaatekappale voi tehdä sellaisen olon.
Onnelliset yhteishuoltajat.
Kaikki kulminoituu merirosvoravintolaan ja Pitkään Kuumaan Kesään. What is this?

Keskiviikkona kukaan ei tahtonut tulla kahville, vaikka kuinka yritettiin...Ihme, kun ei ilmainen ruoka kelpaa. Pakko kuitenkin oli saada herkut suurimmaksi osaksi tuhottua. Heräsin kissa jalkojeni välissä ja Frendit olivat kova sana. Eeei jaksa tehdä mitään. Ei tarvitse. Paitsi lähteä.
Illalla kaunista livemusiikkia.

Mutta sinä.
Tunnut niin epätodelliselta.
Oletko kuitenkin todellinen?
En osaa niin ajatella.
Soit levyllä.
Miten voit olla siinä?
Miten voit olla olemassa?
Oletko ihminen?
Olet.
...Ja se on hienoa.



Kesän loppuaika tuoksuu hyvältä.
Niin hyvältä.

"I'm alive
when the night falls
on the city lights
I'm so alive
I'm out of control
but it feels so right"

perjantai 7. kesäkuuta 2013

harmaat miehet vetävät sinut ulos takaovesta

Joskus sitä vain löytää itsensä istumasta keskellä katua ja laulamasta ääneen yksin keskiviikko-iltana.

meanwhile elsewhere
hetken päästä toisaalla



Pakko olla ninja.

Tältä minun pääni sisällä näyttää.
Jotain niin kaunista, että voisin itkeä.
Nyt sen olen saavuttanut.

Milloin viimeksi tällainen räjähdys on tapahtunut?
Odottakaa vuosi, katsokaa missä silloin olette.

Odottakaa kaksi vuotta, katsokaa missä minä silloin olen.

Olen ylpeä.
Ei ehkä pitäisi.
Mutta kun tämä on sitä.
Sitä itseään.
Mitä voisin.
Vaan...
ääh.

kiitokset kuvasta Ewwa
Kaikki tärkeä on niin helppo laiminlyödä.
Joku aina keskeyttää, kun olen katsomassa Pitkää Kuumaa Kesää.
Tulkaa vain meille!
Minä leivon, mennään piknikille.



Kävelen ilman kenkiä.
Fiilistelen.
Makaan nurmikolla.
Kahlaan.
Makaan hiekassa.
Hiuksissani on taas roskia.
Soittelen ihmisille.
Istun valkoisella sillalla ilta-auringossa.
Ei liian kuumaa, ei liian kylmää.
Ihmettelen elämää.

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

täällä joet ovat ottaneet kiinni tulen

Tupa täynnä taistelevia tallukoita.
Piha tyhjänä, missä kaikki ovat?

"Sä oot ollu joskus mun Facebook -kavereissa, halataan!"


Ei nyt kuulu olla hyvä sää.
Poikkeus maailmankirjoihin.
Ilta 5/5.

"LOOTUS-ASENTOON!"

Auringon ja varjon ero on huomattava.
Ovisireeni soi.

"Täältä voi löytyä mitä vaan."

...Me ollaan mitä vaan. Yleisiä kotiorjia, siivoojia tai tuholaistorjujia.

Ikinä en ole oppinut hahmottamaan rumpujen soittoa.
Ei vain hahmotus riitä edes peruskomppiin.
Ei se haittaa, voin tehdä sitä silti.

"Nyt musta lippu liehumaan, hulabaloobalai!"
Melkein pystyy jo olla yön pihalla ilman rotsia.

Bunueloja

Järjestelmällistä kaupassa käyntiä ja rikkinäisiä muovipusseja.
Meksikolainen illallinen parvekkeella.
Ilmasto-olosuhteet täysin verrattavissa kyseiseen maahan.
Ei edes sytytetty rasvapaloa.
Bunuelot on uusi rakkauteni.







Ranta, kesän ensimmäiset kahlaukset.
Vesi hivelöi.
Tennispallo, jota ei voi ikinä saada kiinni.

Inhoan yksin matkustamista.
Kesäinen Helsinki on parasta.
Muitakin kaupunkeja on suunnitteilla...
...Paljon.

OonaPeppi, meitsi, TuuriHeidiJenni
Tällä hetkellä ollaan kuitenkin vielä helsingissä.
Nähtiin muutamien rokkaribloggaajien kesken Hesperian puistossa.
Ei yhtään huonompi idea tämä.
Oikein kiva oli jutustella.

joutsen
Seura vaihtui Hebaan, Valtsuun ja mustiin jalanpohjiin.
Nurmikko ja ananaskorvis...
...Mutta missä on Marko?
Melkein sokkokokkailua, kauppareissu viimeisillä minuuteilla.
Sähläyksen tunnelmaa.
Jotkut tekee rumaa ja hyvää ruokaa, toiset tekee kaunista ja siltikin hyvää ruokaa.
Miten se on mahdollista?
Maailman isoin leipä ja kirsikkanutella-lettuja Italialaiselta desing -pöydältä.

Viilennytään keinussa.
Milloin olet viimeksi istunut tällaisessa?

Oikeanlainen liukumäki, old school.
Ei turvamäki ollenkaan...
...Vaan sellainen, joka aurinkoisella säällä polttaa perseesi.


Se tunne, kun aamulla herää auringonpaisteeseen ja lintujen lauluun.
...Kun saa kuunnella radiosta aamulla rockin Korporaatiota.
Silloin ajattelee kesää.
Kokkailua vaimon kanssa aamuohjelman kuuluessa kännissä olevasta kelloradiosta.

Shhh...Nyt se alkaa.

tiistai 4. kesäkuuta 2013

mitä mitä pistit minun kahvikuppiin?

Viimeinen koulupäivä.
Boolitilaisuus ja tanssiaisia. Opettajat tulivat kättelemään.
Ei me sitä uskottu, nää on meidän potkiaiset. Kaksi aiempaa vuotta seurasimme sitä fiilistä sivusta, nyt olimme siinä mukana. Kun Poistuisitko mun elämästäni ja Hit the road jack alkoivat soimaan, oli tunne mieletön. Soittoa, Harlem shake, laulua, potkiaisvideo. Lähtölaskenta. Tässä esittäytyy vuoden väripaletti.





Mimmien kanssa lähdettiin porukalla pizzailemaan Virgin Oiliin ja istumaan espan puistoon.
Kukaan ei käsittänyt sitä, että huomisen jälkeen tiemme eroaa.



Pian olikin jo kolmannen vuoden viimeinen päivä.
Kauniita mekkoja, korkeita korkoja.
Pidin puheeni ja sain ihmisiä itkemään.
25-vuotis juhlavuoden stipendi tarttui myös mukaan.
Tuli arvokas olo, niin hieno stipendi se oli.
Sain kuulla niin paljon kauniita asioita...
...Näinkö minusta ajatellaan?
Koulun kolmanneksi korkein keskiarvo, 9.6.
Voin sanoa olevani enemmän kuin tyytyväinen.

"Mitäs olet aina tollanen?!?!"

Niin paljon tsemppauksia, halauksia ja kiitoksia...
...Kaikkia puolin ja toisin.
Minä en itkenyt.
Ysävät itkivät.
Opettajat itkivät.

"Sä teit sen taas!"

ihana Ida
Milloin kurvailtiin vahtimestari-Merjan kärryillä ympäri hevosenkenkää ja milloin sitten oltiin köytettyinä ruukkukasveihin. Ihmettelin välillä, miten aulassa pystyi kulkemaan, kun lattia oli peitetty lojuvilla ysiluokkalaisilla.

Monet asiat riippuvat yksinään tuurista. Monet sattumat saattavat tehdä elämällesi jotain, mitä et koskaan unohda. Jotain, mitä olet aina halunnut, jotain mitä rakastat. Sattumat lopulta yhdistyvät, sulkevat kehän. Silloin huomaat olevasi onnellisempi kuin koskaan.

Ottakaa tekin oikeanlainen asenne elämään. Ajatelkaa mielissänne: Minä tiedän, mihin pystyn. Minä tiedän, mitä haluan. Otan sen. Minä ainakin aion elää unelmaani ja teen sitä juuri tälläkin hetkellä. Älkää luovuttako. Tehkää elämästänne juuri sellaista kuin itse haluatte, niin ei ainakaan tarvitse katua myöhemmin. Tuntekaa sormissanne elämän syke ja nauttikaa. Tavoitelkaa unelmianne. Jos olette valmiita tekemään töitä unelmienne eteen, uskon, että ne tulevat käymään toteen.

Älkää murehtiko, älkää katuko, eläkää täysillä, nauttikaa ja tehkää unelmistanne totta!


"Heitä päättötodistukses vittuun vaan
Et sä tolla lapulla tee vittuukaan
Sä päädyt huoraamaan tai perseitä nuolemaan
Tai katuojaan narkkaamaan ja kuolemaan"

^Että tsemii vaan kaikille! Kaikella ystävällisyydellä ja huumorintajulla.
Tämä on omistettu teille.