sunnuntai 19. toukokuuta 2013

when it's all redone and twisted

Tunnen olevani menossa oikeaan suuntaan. Sydämmessäni palaa tuli, eikä kukaan saa sitä sammumaan. Puolen vuoden sisään olen oppinut tuntemaan aluetta, jolla tulen viettämään paljon aikaa hetken kuluttua. En tiedä, onko se ylimielistä, että olen koko ajan tiennyt, mihin kouluun tulen pääsemään ensi syksynä. Ei ole mitään muita vaihtoehtoja. Olen ollut siitä varma, nyt sen viimeistään paikkani varmistin. Haastattelu sen varmisti. Tai en tiedä, miksikä sitä olisi voinut kutsua. Jauhettiin paskaa, opettajat tuntui enemmänkin kavereilta. Olin varautunut enempään, mitä oikeasti tarvitsin.

"-Sä vaikutat tosi tekevältä ihmiseltä.
-Me ollaan todella vakuuttuneita.
-Tää on niin oikea paikka sulle!
-Tuu sit Provinssiin bilettää tulevan maikkas kanssa!"

...Kyllä, lupaan että pidän mielettömän kesän. Pyörin mudassa festareilla ja ryyppään puskissa. Kun käsky käy, minähän tottelen!



Suurta hymyä. Uusi boosti. Nyt todella olen oikeassa paikassa. Pääsen tekemään sitä, mitä tahdon, missä haluan ja kenen kanssa haluan. Tunnen itseni vapautuneeksi, mutta ennen paholaisen päivää pieni pelko on silti aina olemassa.

Tuurin kanssa ihailtiin luonnonmaisemaa, puhuttiin kesästä ja unelmista. Unelmat saa toteen, jos vain tarpeeksi haluaa, jos vain päättää tehdä asioille jotain. Monet asiat ovat sattumien kauppaa, ikinä ei voi tietää, mihin seuraavaksi ehkä päädytkään. Pitää olla jotain, mitä tavoitella. Jotain mistä haaveilla, jotain minkä tietää voivansa toteuttaa, vaikka se tuntuukin mahdottomalta. Minä elän unelmille, niiden kautta elän unelmaa. Pienet asiat suurentuvat koko ajan isommiksi, muuttavat muotoaan ja lopulta sulkevat kehän.

Oli pakko pysähtyä pihaan.
Kuuntelin.
Kuuntelin vielä toisenkin kerran.
Mitä tämä on?
Koivut, ne havisevat.

etsi kisu
Näitä ihania tyttöjä on nähty liian vähän, vai mitä? Johonkin aika vain valui. Sille ei aina voi mitään. Ostetaan kesällä sitten iso purkki maitoa ja paketillinen suklaatyynyjä. Muut on töissä ja me makoillaan nurmikolla. Paikalliset on hauskaa seurattavaa. Lähiökliseet. Toinen kävelee suoraan, toinen ei. Kolmannella on kukkakimppu kädessä. Nuoret ovat epätoivoisia, uppoutuvat omiin maailmoihinsa. Yrittävät löytää elämästään edes jotain positiivista ja lämmintä. Pihlajapuista tuleekin palmuja ja oliivipuita. Toiveajattelua.



Tekemättömyys alkaa ahdistamaan. Ketään ei missään, sinä yksin vain, seuraa vailla. Pakko keksiä jotain. Aurinko meni pilveen, sadekuuroja. Se melkein ahdistaa, aina ei vain jaksa tehdä asialle mitään, vaikka haluaisikin. Tarvitsen seuraa. Mä en haluu olla yksin.

Tervetuloa maailman parhaaseen ruokablogiin. Rumaa ruokaa rakkaudella on nyt avattu! Aina Heban kanssa lyödään fiksut päämme yhteen, syntyy loistavia ideoita. Rumaa ruokaa, rumia naamoja, hyvää ruokaa, ananasta ja kirsikoita. Saa nähdä, löytyykö ananaskirsikoita? Keikkaevästä asenteella, vähän erilainen ruokablogi. Muutamme koko Suomen ruokailutottumukset. Me tykätään ulkoruokailusta ja korvien kaivamisesta. Tiedän, juuri sinä olet potentiaalinen lukija.

Kissani huutaa kuin kuoleva paviaani.



Niin lämmin parkkihalli. Jokin huutaa riemun kutsua. Meno kohdallaan. Pitkä päivä, pitkä ilta, pitkä yö. Niin kauniita kenkiä ikkunassa. Hintaa vain 428 euroa. Pullojen keräys aloitetaan tästä. Puisto täynnä  hipstereitä ja laulua. Nyt on stadin paras pizzeria löydetty.



Eri pizzeria, samat ihmiset, sama parkkihalli ja sama puisto.

Puhelimeeni satelee onnellisia tekstiviestejä.
Ne tarttuvat minuun, elän niiden mukana.
Rullaillaan eteenpäin, katsotaan mitä kaikesta tulee.



Tunnen sormissani elämän sykkeen.

Antaudu sinäkin suosiolla, taikka anna meidän olla.

3 kommenttia :

  1. Vastaukset
    1. Vaskivuoreen, lukioon medialinjalle. Ainakin erittäin syvästi toivon niin. Olen oikeastaan niin varma siitä, kuin voi ihminen olla. :)

      Poista

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)