maanantai 13. toukokuuta 2013

like every day is the last

Kaikki fiilistelee kesää. Blogimerkintöjä aamulla lueskellen päivä alkaa loistavasti. Kaikki tietää sen jo tulevan, lauantain aikana puhkesi puutkin kukkaan.

Sä oot aika säväyttävä.

Muuten lauantaina tuli turhasti pyörittyä Olgan kanssa Tikkurilassa. Ei mitään järkevää tekemistä. Ei sitten niin mitään. Ehkä me joskus opitaan käyttämään aivojamme. Kerran tuli jo liian kuuma, rotsi piti heittää pois.



Myöhemmin istuin yksin kuumalla kivellä ajatellen kaikkea. Autoon hyppäsin seuraksi Anniinan ja siitä sitten kurvailtiin eteenpäin.

Tämä on taas näitä "aina pitää yrittää" -tarinoita. Käytiin vähän kääntyilemässä, henkkarit oli jäänyt jonnekin... No mutta hienot naiset kävi kuitenkin syömässä. Chicos kutsui kaikkine antimineen. Niin mukavaa henkilökuntaa, että ihan pitää erikseen mainita.

Sulava kuin jänis.

Mitäs sitten? Näitä vakkarimestoja alkaa kertyä, laitetaan hattu päähän ja kahvia.

Take what's wrong...
...Make it go right


Haluan autoon kuuntelemaan Lordsia. Siinä se kesän tuntu. Musiikki täysillä, ikkunat auki, jalat heitettynä ilmaan. Ei kenkiä. Viereisellä penkillä käryää tupakka, savuaa ikkunasta ulos.

Vanha Soundi, oikein ketterä... Niin mikä oli?

The future here is...
...way too slowly coming
I have no time to wait that long...


Ehkä aika koittaa vielä minullekin.

Yöt eivät vielä ole kesäisiä. Taivaat ovat kauniita, mutta ilma petollinen. Onneksi pieni moshpit lyhtypylvään kanssa lämmittää.

Tanssitaan ruusuilla ja ollaan ykskolmekahdeksan.

Tämä vain naurattaa. Yö on parasta aikaa. Se koukuttaa, se houkuttaa.



Aamulla oli aikaa äidille. Tämän kerran taas, pitkästä aikaa.

En olisi kyllä jaksanut enää enempää tv-ohjelmia ja kakkua.

Lisää kesää. Aurinkoinen parkkipaikka, keulan edessä istutaan, ulkokuoren sisäpuolelta kuuluu Ratsia. Kädessä jäätelö. On kivaa maata asfaltilla, vaikka vielä se ei polta, eikä ole kesän paras päivä. Kiviä hiuksissa.


Matka jatkuu, aina vaan eteenpäin. On pysähdyksiä, välimatkoja, mutta koko ajan mennään eteenpäin. Tie jatkuu, välimatkat kasvavat ja lyhenevät. Missä pitää kääntyä? En tiedä. Kerro sinä! Ehkä en edes halua tietää. Jospa kuljen sinne, minne kohtalo johdattaa. Taajamat tuo luultavimmin yllätyksiä mukanaan. Haluan mennä, haluan kulkea. Poluista voi valita juuri sen parhaimman, jos vain jaksaa jatkaa matkaa...Ja minähän jaksan! Tuletko mukaan?

Haittaako se, jos on viidettä päivää samat vaatteet päällä? Haittaako se, että puhelimeni ei enää pirise iltaisin? NO EI! Hyvä, ettei haittaa, että saavun kouluiltoina seuraavan päivän puolella kotiin. Hyvä, että siitä ei ole edes mitään sanottavaa. Ei edes mitään valitettavaa? Näin kaikki toimii loistavasti.
Minä elän, sitä ei saa häiritä.

4 kommenttia :

  1. Ihana kakku :3 Ja sulla on ihanii vaatteit ja kaikki on ihanaa... :D

    VastaaPoista
  2. hymyilin tälle postaukselle. aika ihana

    VastaaPoista
  3. asfaltilla on mahtavaa maata ja kakku näyttää myös mahtavalta!

    VastaaPoista

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)