torstai 30. toukokuuta 2013

sinä uskot anarkiaan, minä uskon joulupukkiin

Nukutaan pommarissa aamu pois.
Liian monet kouluun viedyt termosmukit kertovat ajan olevan täällä.

Tämä on kuin valmista kirjallisuutta.
Sulla on pehmeä ääni.
Omistaudut.
Tuli ihan kylmät väreet.


Koivukylä big city vaihtuu usein erittäin helposti Helsinkiin.
Pullo ja kulho, tämä on kaunista.

Hei älä nyt heittele tässä kassalla niitä subutexeja!

Kuulen ääniä, tunnen heinänkorren huulillani.
Ne sanoo "rento meininki".
Tää on lopun alkua.



Istun inkkarina nurmikolla ja kaadun selälleni.
Näen taivaan ja puita.
Tässä taas kolmatta kertaa katsomassa pesäpalloa.
Ei muistella haikeudella; muistellaan ilolla, muistoilla ja rakkaudella.



Tässä paikassa arominvahventeina toimivat pizza ja kalja vuorokauden jokaisena tuntina,
 seitsemänä päivää viikossa.



Kiivetään kalliolle.
Jäädään tähän ikuisiksi ajoiksi.
Aurinko paahtaa vasten nahkatakkia.
Tähän haluan nukahtaa.


Puhumista pöntössä.
Olen innoissani loppuviikosta.

Harjoittelimme tanssiaisia.
Eräs ystäväinen juoksi yli penkkirivien, itkien.

Sä oot niin ihana.
Halasin niin lujaa, kuin vain pystyin.

Tulevista vihreistä kuvista kaikki krediitit Amandalle.





Miksi nämä ovat kummut, kun täällä on vain yksi kumpu?
Hei, hei kaikki on ihan hyvin.
Aurinko taivaalla ja maailma on meidän.
Nää leidit on upeita.
Ruohoa suussa, kärrynpyörillä alaspäin.
En muistanut miten ihanaa on hyppiä...
..Oikeasti liitää.





Käsistäni valuva vesi on elämän likaamaa.
Aurinkoisen päivän jälkeen löysin jaloistani pitsikuviota.
Punaista sellaista.



Suomenlinna, kylmä ja tuulinen.
Ei sen kuulu olla tällainen...
...Tervetuloa sitten myöhemmin uudelleen.



Hyvä saa palkkansa, minä suklaata.
Kolmatta päivää makoilua auringossa.
Paikka vaihtuu yhtenään.
Joskus olen täällä, joskus toisaalla.
Koskaan ei voi tietää mistä minut löytää.
Saatan olla takanasi...
...Juuri nyt.

Harjoittelin hienona olemista.
12 senttiä ja kultaa.
Hiukseni tuoksuvat ehkä liiankin puhtailta.


Jos kiinnostaa, minua vihdoin opetettiin käyttämään tällaista palvelinta, kuin Tumblr.

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

tassu tiikerin raapaisee

Istuin bussiin puolen yön jälkeen.
Nainen soitti puhelimestaan Kotiteollisuutta ja alkoi laulamaan.
Kuski raivostui ja pysäytti koko linjurin.
Hän heitti naisen alkoholijuoman pois ja uhkasi heittää hänetkin ulos, jos ei tuki turpaansa.

Kohta oltiin jo juoksemassa Heban kanssa takaisin bussiin.
Hienoin lahja ikinä.
Yöpalaa ja pepsiä.

Kannattaisi ehkä nukkua.
...Edes vähän.

Samaa yöpalaa myös aamupalaksi.
Sipsit 5/5 maistuu paska.
Mummonkerääjäpullot vauhdissa jälleen.



Performanssitaidetta ja keltaista currya Kallion sydämessä.
Käytiin kylässä ja ahdistumassa maailmassa.


Lasit, lippu ja limudrinkkejä.
Koko kauppakeskus muuttui yökerhoksi.

Kirsikkamehua, kirsikkakeksejä ja kirsikkajäätelöä.
Rakastan tuota ilmettä.

Hienoperseilyä.
Olitko huolissasi meistä?
Tuntui varmaan kivalta kätellä tahmeita käsiä.

Tää on meidän koti, meidän lattia ja katto.
#YOLO #avaruus

Väsyttääkö?
Tekiskö mieli tulla käymään?
Miksi ei?

Nämä mitä kuuluut ovat tämän kirsikan punainen väri ja mehukkuus.
Mystinen reppu, salkku väärällä ihmisellä.
Lisätään yhtälöön rantakassi.



Rakas ananasprinssini alkoi muuttumaan Paula Koivuniemeksi.
Tämä ei hyvä.
Ihmepillereitä.
Ei toimi.

PUNKKAREITA!
Junassa. Tästä tulee pitkät puoli tuntia.
Hän esitteli itsensä eräänkin tehoisan sekoittimen kosketinsoittajaksi.

Hyvät perseet, nam nam!
...Nyt ollaan siis kotopuolessa.
EI VITTU, SUOMALAISIA PUNKKAREITA!

Mustikkamuffinssin makuista teetä ja hunajaa.
Saatanan kosto.

Miten voi olla näin tallattu olo?
Mitä me ollaan tehty?





Viikonloppu täyttä mitävittua.
Tästä tää lähti #livingthedream kesä 2013.
Nyt laskeudun polvilleni rukoilemaan lisää.

perjantai 24. toukokuuta 2013

historiaa tehdään öisin

Lähdin juoksemaan metsäpolkua yli kivien ja juurien.
Maa kumisi jalkojeni alla.
Hui hai hiisi.
Taivaan jumalat maalaavat taivaan vihalla ja surulla.
Henget huutaa ja puut katkeaa.

Kaksi kaverusta kävi vähän sotkemassa paikkoja ja syömässä kakkua.
Hyvä näin.
Sain arvokkaita tyylivinkkejä.

Kävi pieni onnettomuus.
Alkouneni, voih...
Luulin kuoppaan astuneeni, mutta se olikin sen koron loppu.
Suutaria nyt kaivattaisiin...
...Mahdollisimman pian.





Kappas, saavuimme näköjään suomalaisen punk -musiikin hautajaisiin.
Eikä kukaan jää kaipaamaan.
Tyhjille saleille soittaminen sai uuden käsitteen.
Jotain dokumenttielokuvaakin siellä kuvattiin.
Olga, Anniina, minä ja korkeintaan kymmenen muuta.
Katujen Äänet
Karanteeni
Vandaalit
Kahden naisen pitissäkin voi kaatua ja saada paikat mustelmille.
...Jos oikein kovaa iskee...



Se tunne, kun sängystä ei jaksa nousta ylös.
Koulupäivät täyttä turhuutta.
Makoillaan penkeillä ja perutaan tunnit.

Kiva kuulla, että pääset tekemään juuri sitä, mitä eniten tahdot.
...Se on oikein.
Tiedän, että tarvitset tätä.
Olet tarpeeksi hyvä...
...Olet aivan saatanan hyvä, taitotasoltasi erinomainen.
Tulen näkemään sinut kimaltavan tähtitaivaalla kirkkaimpana.
Tiedät, että sinulla on mahdollisuus.
Sinulla on motivaatio ja kaikki tarvittava.
Toivotan onnea.

Väri on varmasti nyt kahden ja puolen tunnin jälkeen tarpeeksi intensiivinen.

Kuva: Amanda  

Parasta on saada joku meille syömään.
Toisille kokkaaminen on parasta.
Broileripiirakkaa soveltaen periaatteella "mitä kaapista löytyy"...
Paistettuja banaaneja ja jääkahvia.
Rumaa ruokaa.
Vaniljalla.

Pakokaasut tukahduttavat keuhkoni.
Nuorien bändi soittaa kirjaston pihassa, laulu kuuluu ympäri kaupungin.
Kylätunnelmaa.
Joku huikkaa jotain liikkuvasta autosta.
En saanut selvää mitä.



"Kiva nähdä pitkästä aikaa!"
Aito hymy on parasta, mitä ihminen voi saada.
Niin samanlaisia, mutta niin erilaisia...
...Sitä me olemme.

Jos vain seisoskelisin keskellä Keravaa vartinkin verran, tulisi monta tuttua siinä ajassa jo vastaan. Liikkuessa niitä kohtaa vielä enemmän.
Tuhansia tarinoita, huhut liikkuvat ja ihmiset muuttuvat...
Samalla pysyvät niin samanlaisina.

torstai 23. toukokuuta 2013

mikäs täällä tuoksuu?

Kaivakaa taskujenne pohjilta viimeisetkin kolikkonne...
...Nimittäin Liima on täällä taas!

Kertauksena kaikille uusille ja vanhoillekin lukijoille, Liima Zine on paras omakustannelehti päällä maan. Koko idea elää intohimosta ja rakkaudesta musiikkia kohtaan, mitä tästä lehdestä et löydä, sitä et tarvitse.
Vähän erikoislaatuisempaa tietoa ainutlaatuisessa lehdessä. Bändejä, joita ei todellakaan ihan jokaisessa lehdessä tule vastaan.



Tuoreimmassa numerossa on juttua Lamasta itse Rane Raitsikan sanoin, rokkilegendojen muodostamasta Tango Piratesista ja tooga-asuisista Kansan Suosikeista. Toimitus käväisi myöskin No Control -bileissä Nosturissa...Eikä tässä vielä kaikki! Löytyypi arvostelua Madnessin uudesta levystä ja vaikka mistä!



Tässä lehdessä seikkailee sitten iki-ihana kitarasankari Dregen. Kiinnostaako, mitä hänellä tuli mieleen sanasta kottikärryt?
Löytyy kuulkaas Vibratorsinkin haastattelua, sekä muunmuassa Pää Kiin ep-arvostelua.
Lutakkokin leimahti liekkeihin.



Liima-klassikko. Ihka ensimmäistä numeroakin on vielä saatavilla!
Kansikin jo kertoo, että legendoilta ei tässäkään numerossa vältytä. Jos et tiedä, kuka on Marky Ramone, voit häipyä än-yy-tee-NYT!
Kakkahätä -77 ei myöskään ole varmasti tuntematon kovin monille ainakaan, toivottavasti. Keikka- ja levyarvosteluja löytyy tietenkin!

Toimi näin, niin saat maailman tyjyintä Liimaa suoraan kotiovellesi:
1.Laita kirjekuoren sisälle...
-Nimesi ja osoitetietosi
-Postimerkki
-Tieto selkeästi merkattuna siitä, minkä/mitkä numerot haluat ja kuinka monta kappaletta kutakin
-Rahaa 2€/lehti...Eli jos tilaat kaksi lehteä, hintaa kertyy 4€ jne.

2.Lähetä kirjekuori osoitteeseen...
Anni Hanttu, Poste Restante, 15240 Lahti

3. Tilaus lähetetään takaisin sinulle päin mitä pikimmiten.

Liimaa tosiaan liikkuu muutenkin ympäri Suomea, missä ikinä toimitus sattuukaan liikkumaan. Voit saada lehdet ihan käteenkin tuotuna, jos liikut oikeaan aikaan oikeissa paikoissa. Kysele ihmeessä lisää Liiman Facebook -sivulta eri toimitusmahdollisuuksista ja muista asioista, mitkä mieleen pälkähtävät.

Minä ainakin tässä pääkaupunkiseudulla pyörin, että minun kauttakin Liimoja saa täälläpäin erittäin helposti. Jos kiinnostaa, niin viestiä saa laittaa tänne blogiin, tai ottaa yhteyttä Facebookin kautta.

Haluat sitä, tarvitset sitä...
Pysy kartalla kuumimmista ilmiöistä, lue Liimaa!

tiistai 21. toukokuuta 2013

kynsissäni elää universumi

Pihassani tuoksuu bensa ja vastaleikattu nurmikko.

Kieriskellessäni koulun lattialla, musiikinopettaja oli etsinyt minua.
Hän tahtoi minut pitämään puhetta kevätjuhlaan.
Suostuin.



Hypätään tuntemattomaan bussiin, jonka kuljettaja päällemme melkein ajoi. Ajoimme kohteen ohi, Viikin kautta jälleen väärään paikkaan. Päädyimme Olgan kanssa lopulta urheilemaan ympäri Ikeaa. Maailman kauneimpia laseja. Yksi meni rikki, ehkä...Mitään en myönnä. Eurolla kahvia ja pullaa.

Tarjoustalo on paras talo. Melkein ostin vaaleanpunaisen, kalan muotoisen lämpömittarin koristeeksi nahkatakkiin.

Ilman bussikuskien lakkoa olisimme olleet kotona kymmenessä minuutissa. Se vaihtui kahteen ja puoleen tuntiin. Uusia maisemia, kotiseutumatkailua. Niinhän sitä sanotaan, matkailu avartaa.

Helsingin päässä katuja tallaillen. Kelaa, miltä täällä tuntuu kuukauden päästä.

Elämä on pelkkää säästöä. Mikään ostos ei ylittänyt euron hintaa.



Pelkäsin Muumien Mörköä ja joulupukkia. Jälkimmäistä niin paljon, että hänen saapuessaan juoksin pöydän alle itkemään.

Pelot pitävät ihmisen todellisuudentajun kohdallaan.

Nainen, kuuntele itseäsi!

"Tekstisi on koskettavaa ja virtaa sujuvasti eteenpäin."


Käytiin luokkaretkellä käräjäoikeudessa.
Toinen oli vähän varastellut sieltä täältä ja väärentänyt lääkereseptin.
Vähintään kolme kuukautta ehdotonta, ehkä yhdyskuntapalvelua sen sijaan.
En oikein tiennyt mitä pitäisi ajatella.
Jollain tapaa säälitti.
Hän vain nauroi.



Mustaseinäisessä huoneessa alkaa olla kuuma.

HIM-Tears On Tape.
Sain sen lainaan.
Se vaatii lisää kuuntelua.
Haluan päästä sen sisälle.
Haluan tietää, mitä se ajattelee.

Huomenna sataa vettä, siispä mutakakku täytyy syödä jo tänään.

Alasti ja nahkarotsi.

Nyt alkaisi vaikuttamaan siltä, että tämä lukuvuosi näyttää päättyvän sensaatiomaisesti, kun minut päästetään puhujan pönttöön. Antakaa minulle mankka, niin päästään asiaan. Älä tule tänne! Se on yllätys.

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

when it's all redone and twisted

Tunnen olevani menossa oikeaan suuntaan. Sydämmessäni palaa tuli, eikä kukaan saa sitä sammumaan. Puolen vuoden sisään olen oppinut tuntemaan aluetta, jolla tulen viettämään paljon aikaa hetken kuluttua. En tiedä, onko se ylimielistä, että olen koko ajan tiennyt, mihin kouluun tulen pääsemään ensi syksynä. Ei ole mitään muita vaihtoehtoja. Olen ollut siitä varma, nyt sen viimeistään paikkani varmistin. Haastattelu sen varmisti. Tai en tiedä, miksikä sitä olisi voinut kutsua. Jauhettiin paskaa, opettajat tuntui enemmänkin kavereilta. Olin varautunut enempään, mitä oikeasti tarvitsin.

"-Sä vaikutat tosi tekevältä ihmiseltä.
-Me ollaan todella vakuuttuneita.
-Tää on niin oikea paikka sulle!
-Tuu sit Provinssiin bilettää tulevan maikkas kanssa!"

...Kyllä, lupaan että pidän mielettömän kesän. Pyörin mudassa festareilla ja ryyppään puskissa. Kun käsky käy, minähän tottelen!



Suurta hymyä. Uusi boosti. Nyt todella olen oikeassa paikassa. Pääsen tekemään sitä, mitä tahdon, missä haluan ja kenen kanssa haluan. Tunnen itseni vapautuneeksi, mutta ennen paholaisen päivää pieni pelko on silti aina olemassa.

Tuurin kanssa ihailtiin luonnonmaisemaa, puhuttiin kesästä ja unelmista. Unelmat saa toteen, jos vain tarpeeksi haluaa, jos vain päättää tehdä asioille jotain. Monet asiat ovat sattumien kauppaa, ikinä ei voi tietää, mihin seuraavaksi ehkä päädytkään. Pitää olla jotain, mitä tavoitella. Jotain mistä haaveilla, jotain minkä tietää voivansa toteuttaa, vaikka se tuntuukin mahdottomalta. Minä elän unelmille, niiden kautta elän unelmaa. Pienet asiat suurentuvat koko ajan isommiksi, muuttavat muotoaan ja lopulta sulkevat kehän.

Oli pakko pysähtyä pihaan.
Kuuntelin.
Kuuntelin vielä toisenkin kerran.
Mitä tämä on?
Koivut, ne havisevat.

etsi kisu
Näitä ihania tyttöjä on nähty liian vähän, vai mitä? Johonkin aika vain valui. Sille ei aina voi mitään. Ostetaan kesällä sitten iso purkki maitoa ja paketillinen suklaatyynyjä. Muut on töissä ja me makoillaan nurmikolla. Paikalliset on hauskaa seurattavaa. Lähiökliseet. Toinen kävelee suoraan, toinen ei. Kolmannella on kukkakimppu kädessä. Nuoret ovat epätoivoisia, uppoutuvat omiin maailmoihinsa. Yrittävät löytää elämästään edes jotain positiivista ja lämmintä. Pihlajapuista tuleekin palmuja ja oliivipuita. Toiveajattelua.



Tekemättömyys alkaa ahdistamaan. Ketään ei missään, sinä yksin vain, seuraa vailla. Pakko keksiä jotain. Aurinko meni pilveen, sadekuuroja. Se melkein ahdistaa, aina ei vain jaksa tehdä asialle mitään, vaikka haluaisikin. Tarvitsen seuraa. Mä en haluu olla yksin.

Tervetuloa maailman parhaaseen ruokablogiin. Rumaa ruokaa rakkaudella on nyt avattu! Aina Heban kanssa lyödään fiksut päämme yhteen, syntyy loistavia ideoita. Rumaa ruokaa, rumia naamoja, hyvää ruokaa, ananasta ja kirsikoita. Saa nähdä, löytyykö ananaskirsikoita? Keikkaevästä asenteella, vähän erilainen ruokablogi. Muutamme koko Suomen ruokailutottumukset. Me tykätään ulkoruokailusta ja korvien kaivamisesta. Tiedän, juuri sinä olet potentiaalinen lukija.

Kissani huutaa kuin kuoleva paviaani.



Niin lämmin parkkihalli. Jokin huutaa riemun kutsua. Meno kohdallaan. Pitkä päivä, pitkä ilta, pitkä yö. Niin kauniita kenkiä ikkunassa. Hintaa vain 428 euroa. Pullojen keräys aloitetaan tästä. Puisto täynnä  hipstereitä ja laulua. Nyt on stadin paras pizzeria löydetty.



Eri pizzeria, samat ihmiset, sama parkkihalli ja sama puisto.

Puhelimeeni satelee onnellisia tekstiviestejä.
Ne tarttuvat minuun, elän niiden mukana.
Rullaillaan eteenpäin, katsotaan mitä kaikesta tulee.



Tunnen sormissani elämän sykkeen.

Antaudu sinäkin suosiolla, taikka anna meidän olla.

torstai 16. toukokuuta 2013

close your eyes and hold your breath


Univelat tarkoittavat sitä, että on ollut jotain parempaakin tekemistä, kuin nukkua.

Makoilemme välitunnit aurinkoisella amfiteatterilla. Pää jonkun sylissä, hiukseni pysyvät kuulema hyvin solmussa. Yritetään organiseerata likkojen päättärimeininkiä, jos ihan syömään päästäisiin suuremmalla porukalla.

Kesäpäivä. Festarimekko, verkkosukkikset, Converset ja paljon käsikoruja.


 
Oman huoneensa vankina, kuten Tähkäpää. Se kyllä on ihan oma valinta tällä kertaa. Tästä tornista onneksi pääsee pois.


"I've got skin thight jeans and high heel shoes
a leather jacket and nothing to lose"

...Mutta minullapa onkin miesten L-koon bändipaita, huppu päässä, kissashortsit jalassa ja maiharit kruunaamassa kokonaisuutta.


Etsiessäni materiaalia vietäväksi tulevan lukioni medialinjan haastatteluun, törmäsin ihan mielenkiintoisiin asioihin. Ala-asteella tein ystäväni kanssa Vaippa Lehteä...Ei mitään käsitystä, mistä idea juuri tähän lähti, mutta käsin aina väkerrettiin samaa numeroa kaksi kappaletta. Vietiin luokkalaisille luettavaksi ja lainaan.


Tämä kansio, omin käsin tämäkin väkerrelty. Kasiluokan keväällä "omat jutut" -kurssi. Sisältää kaikkea maasta taivaisiin, sielunmaisemaani.

Tämän kansion sisuksista löysin työn, "Mun päivä". Piti kirjoittaa puhekielellä omasta päivästään. Näin vuoden jälkeen luettuna, oli jotenkin hassua palata tähän. Ajattelin tästä teille siivun avata, ei koko tekstiä, mutta parhaimpia paloja. Lopputoteamana päädyin siihen, miten idioottimaiselta pelkkä puhekieli tuntuu kirjoitettuna...Mutta jotkut asiat ei ole muuttunut vuodentakaisesta. Tämä ei kerro kaikkea, antaa vain ajateltavaa.
...
Mun päivä

Heräsin viittä vaille kuus, niinku joka aamu. Nukuin yöllä tosi huonosti, varmaan sen takii, ku kelloja oltii käännetty sitä enne. Kävin pesemäs hampaat ja tein aamupalaa. Soseutettuja mansikoita ja näkkäriä. Nam! Samalla, ku söin, katoin boksilta Rokkarille Morsianta. Se on tosi koukuttava sarja, vaik ne ihmiset on siin ihan daijuja.

Sen jälkeen kelasin lähtee sauvakävelee elämäni ekaa kertaa. Pihal oli tosi nasta sää, aamuaurinko. En oikeen osannu käyttää niit sauvoi, mut se oli aika kivaa HCSS:än pauhates taustal. Kävelin joelta ja koulun ohi. Kenen idea oikeesti oli sauvakävellä koulun ohi puol kaheksan aikaan maanantaiaamuna? Tietenkin sitte meijän matikanmaikka pyöräilee töihin toisella puolella tietä...Kun pääsin takas himaan, tein pari sarjaa vatsoi ja selkii plus kävin tietty suihkussa.

Mulla oli paljon aikaa laittautua, koska oli kympin aamu. Kuuntelin siinä radioo ja meikkailin. Laitoin päälle uudet kledjut, jotka olin ostanu lauantain. Kerrani jaksoin panostaa vaatteisiin ja koruihi. Yleensä en normiaamuina jaksa. Kelasin, et tältä haluisin näyttää joka päivä.

...

Viistoita vaille kymmenen lähin kohti koulua. Siel sit jutskasin muitten luokkalaisten kanssa ennen tuntia.

En tiiä, mite mun pitäs osaa kokeessa, ku ei me tunneilla pysähdytä kunnolla asioihin. Eikä mitää juttui painoteta, et mitkä olis tärkeit ja mitkä ei.

...

Meijät päästettiin himaan viis minsaa myöhäs, mut ei se mitää. Olin onnelline, ku pääsin himaan. Laitoin kahvin tippumaan. Söin porkkanaraastetta raejuustolla ja näkkäriä, tietty myös sitä kahvia. Selasin samalla posteja ja mun tilaama levy oli vihdoin tullu. Enhän mä veidannukkaa sitä ku kaks kuukautta.

...

Peppi ja sen faija tuli hakee mua varttia vailla neljä, ku mentiin niitten kyydil treeneihin. Jaanal oli synttärit ja olin kyhänny sille lahjaks mustan joutsenen pelastuspaketin. Se oli ihan pähkinöissään siitä: "Voi ei, tää on mun eka lahja tänään! Mikä tää on? Ibumaxia...Ja keksejä!!! KIITOS!" Mä vastasin: "Mä aattelen vaan sun parasta." Sit me vaan naurettiin.

No ekana laitettiin matot ja lämpättiin itekseen. Sitte, ku Emma, eli meijän valkku, oli väsyny. Se ei jaksanu alkaa tekee ohjelmaa, nii me tasapainoiltiin hernepusseilla. Sitte meil oli hernepussinheittokisa. Sen jälkeen meijän piti yksitellen heittää se pussi niin kovaa ku pystytään ja huutaa. Jos ei huutanu tarpeeks kovaa, joutu uudestaan. Sen jälkeen Emma selitti meille heittäytymisestä ja ohjelman ilmentämisestä.

Keskityttiin koko treenit ilmentämiseen ja käsiin. Tehtii ohjelmaa pätkis ja lopus muutama kokis. Sitte tietty loppureeni ja himaan.

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

paljon onnea vaan!

Hyvää syntymäpäivää Mustajoutsen!

Eilen 14.5.2013 blogini täytti vuoden.

En käsitä, miten nopeasti tämäkin aika on mennyt. Mustanjoutsenen parissa on ollut niin ihanaa. Upeaa on ollut saada kirjoitella ja saada teiltä, hyvät lukijani, erittäin positiivista palautetta.

13515 katselua.

82 lukijaa.

135 postausta.

Mikä tärkeintä, tähän vuoteen on mahtunut niin paljon upeutta. Asioita, jotka tulevat vaikuttamaan minuun aina ja ikuisesti. Aina vaan mennään parempaa kohti. En tiedä, miltä elämäni teidän silmissänne näyttää, mutta itselläni ei ole mitään valitettavaa.

Olen saanut paljon rakkaita ihmisiä elämääni, kokenut paljon, käynyt keikoilla. Tehnyt kaikkea hienoa, etten melkein itsekään voi uskoa kaikkea.

Kiitän teitä paljon, toivottavasti diggaatte jatkossakin turinoistani. Tietty jos jotain kaipaa, niin aina saa ideoita heitellä! Jos haluatte vuoden kunniaksi jotain jännää?

Tässä hieman muisteloita, okei...Muutamia yksittäisiä ja satunnaisia kuvia, jotka ei kerro mitään, mutta kuitenkin...
Vuoden virroilta... Ja varsilta.

Milloin pidetään kakkukahvit?

toukokuu 2012
JV SM 2012
kesäkuu 2012
Kesäkuussa 2012 w/ Dregen
Oltiin Tuurin kanssa Korkeasaaressa
Ruisrock 2012
Syyskuussa 2012
Ihanat syksyn ekoissa kisoissa, lokakuu 2012.
Halloween 2012


Raumalla joulukuussa, young money cash money
Balettitunnin jälkeen
Vierailtiin Kalliossa joulukuussa
Sininen Lintu, helmikuussa 2013
YOLO bitches! Ananasprinssit laivalla. maaliskuussa 2013.
Meikäpoika viimekuussa
tänään
Tästä ikuisuuteen beibi.