torstai 18. huhtikuuta 2013

mut tämä ei ole eka eikä vika kerta

Aamulla herätessäni ulkona paistoi aurinko. Niin täydellinen lenkkeilysää muuttui hetkessä, taivas taittui myrskyiseksi. Taas näitä iltoja, jotka vietän mielummin sisällä teekupponen kädessä.



Se on onnea, se että saat istua torstai-iltana ABC:lla. Silloin, kun pitäisi jo nukkua, mietitkin vielä suomen kielen mielenkiintoisimpia seikkoja. Ja juot paljon kahvia.

En enää muista, mille nauroin tänään koulussa. Nauroin kuitenkin paljon, tänään oli hyvä päivä. Koulumotivaatio laskee laskemistaan. En osaa olla aloillani, haluan muualle. Käytävät ovat kivoja paikkoja. Ystävät ovat liian ihania. Päivästä toiseen. Milloin matkustetaan kärryillä ympäri hevosenkenkää, milloin minua roikotetaan kaikista raajoista ja vedetään alas rappusia. Joskus saan arpia polviini, kun istun lattialla, joskus...Korjaan aina. Olgan laukku maistuu hyvälle kuitenkin. 44 päivää kesälomaan. Opettajat luulevat minusta liikaa. Usko pois, minulla ei ole silmiä selässä. Vaikka enhän sitä meinaa uskoa itsekään, täytyy niellä totuus.

Täällä valtaa johtaa viidakon kuningas. Suomenkieliset bändit jaksavat kiinnostaa minua juuri nyt, erittäin paljon. Keskityn sanoituksiin, etsin niistä merkityksiä, jotain omaa. Sanoitukset vaikuttavat minuun. Melodiat, tahdit, sykkivät syvälle itseeni. Taas se loputon tunne, loputtomuuden tunne. Tunne elämästä yksin, poissa mistä vaan. Ei tiettyä paikkaa, ei tietoa minne mennä, ei tietoa tulevasta. Vain hetki, jossa eletään. Sattuu asioita, hyviä ja painajaisia. Kaikki on kaiken arvoista.



Iron Fistini tulivat eilen. Ruff Rider on klassikko. Rakastan näitä. Tilasin Briteistä mekon päättäreihin kenkien kaveriksi. Hyvähän sitä on jotain päälleensäkin laittaa. Toivotaan, että koko natsaa ja mekko muutenkin.

Arkena on jees olla liian glamour.
Tänään sitten ruman sadepäivän kunniaksi päätin olla sisällä koko päivän. Iski kokkailufiilis. Eilisellä matikantunnilla iski päähäni yhdistelmästä tomaattikeitto+focaccia. Pakkohan se oli toteuttaa.





Tämä keitto. Oikeasti. Ihanaa! Ihan tajuttoman hyvää. Isken tänne vielä reseptin, odotelkaa rauhassa. Tässä nimittäin jotain niin helppoa valmistettavaa ja erittäin taivaallista vieläpä. Luulen, että tämä alkaa muodostua vakioksi bataattikeiton rinnalle. Se, jos mikä vaatii paljon.



Jälkkäriksi heitin tällaista vadelmarahkakeksisysteemi -trifleä. Aina hyvä, toimii.

The simafactory


Lopuksi suosittelen teitä vielä kuuntelemaan kaunista laulua. Tässä hyvä ystäväni Helmi. Tässä on tyttö, joka on tähti. Hänestä kuullaan vielä.

6 kommenttia :

  1. oo Tiinaa ihanat nuo korkkarit ja oot salee aika masterchef!! :--)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiks ookkin!!! ;)
      ...Sähän se tiiät millainen kokki olen. Mulla on magic hands, magic touch. :D

      Poista
    2. Olet aivan mahtava kokki! ainaki sun ruuastas porukka menee hulluks :----DDD

      Poista
    3. Tää on vieläkin niin mysteeri mulle...Mun ruoka on ekstaasia, kaikki menee kirjaimellisesti sekaisin. Joku vinksahtaa päässä...Ihmiskunnan uusi uhka. :D

      Poista
  2. Pakko sanoo et oon kattonu tän ostauksen useemmanki kerran koska toi kissa :33333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kisut on parhaita! Katsele vain niin paljon, kuin ikinä huvittaa. :D Pitää varmaan alkaa kuvailemaan lisää tuota mirriä. Lukijahoukutin: Laita blogiin mahdollisimman paljon kuvia kissoista. :D

      Poista

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)