perjantai 26. huhtikuuta 2013

ei kukaan huomaa, et kaikki on selvää...jos vain osaa katsoa

Jokin menee pieleen, se antaa minulle mahdollisuuden. Kävelen. Seikkailen ympäri Töölöä. Tennarit jalassa tallailen auringonpaisteessa. En halua lopettaa koskaan. Taloja, monia niin erilaisia, mutta kuitenkin niin samanlaisia. Tuttuja paikkoja tutuilla paikoilla, uusia paikkoja tuntemattomilla paikoilla. Osa niistä on korvattu jollain täysin muulla. Ajatukseni harhailevat ympäriinsä, aikaa ajatella kaikkea, aikaa haaveilla. Ei kiire minnekään. Meri-ilma valtaa keuhkoni. Tämä on ihanaa. Saan kulutettua kahdenkymmenen minuutin matkaan puolitoista tuntia. Sivukaduilla ei juuri ihmisiä näy. Voisin kävellä loputtomiin. Lopulta päädyn Narinkkatorille.

"Saisinko kysyä muutaman kysymyksen hedelmäsmoothieista?"

Tällä hetkellä saan mielikuvan smoothiesta kädessäni, kun istun auringossa. Ihailen kaikkea ikkunoiden läpi. Käyn kahvipaahtimossa pyörähtämässä nopeasti. Katson hintoja ja lähden äkkiä pois, ennen kuin myyjä ehtii sanoa mitään. Kävelen rautatieasemalle, seison kymmenen minuuttia tuijottamassa kenkiä kaupan ulkopuolella. Kun hyppään junaan ja saavun kotopuoleen, mietin miksi en jäänyt pidemmäksi aikaa.


Anna tuulen puhdistaa. Jokainen askel jatkaa omaa matkaa, kertoen hiljaisesti tarinaa. Päässä ei liiku mitään, kuolio, ajattelemattomuus. Se rauhoittaa.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)