sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

everybody put up your hands, say i don't wanna be in love


Perjantaista tykkään. Ja kolmen tunnin koulupäivistä. Löhöillä kannattaa juuri silloin, kun jotain tärkekääkin pitäisi olla tekemässä. Good Charlotte valtaa pääni pitkästä aikaa. Meinasin jo ahdistuksissani kieriä sikiöasennossa rautatieasemalta Forumiin. JB-poskiset tytöt olivat todella karmivaa kohdattavaa. Treffasin Tuurin ja lähdettiin kävelemään kurasateessa Levykauppa Äxälle. Siellä soitti Santa Cruz, mutta enemmän kiinnosti tutut henkilöt. Elina, Inka, Olga, Satu ja muut pörriäiset. Valoissa vastassa Milja, Peppi ja Kiituri. Mäkkärissä Ella, Amanda, Dansku ja Marjo. Niin paljon tuntemattomien nimien luettelua, kukaan ei ymmärrä yhtään mitään. Karkkikaupan kautta kotiin.


Miten aina Keravan sittarissa on irtokarkit alennuksessa, kun nään Helmin? Kahvia kauniissa kuppilassa ja konkreettisin uskonnollinen herätys tähän mennessä. Meidät siunattiin ja viereisen kahvilan ihmiset nauravan täyttä kurkkua näytellessään meille peukkua lasin läpi. Kävin vierailevana tähtenä Helmin kanssa tanssitunnilla. Oli ihana päästä tanssimaan, vaikka tunnin tempo ja rakenne oli mielestäni hiukka pielessä. En niin paljoa saanut irti, kuin olisin loppupeleissä tahtonut. Oli kuitenkin imartelevaa, kun eräs tyttö tuli luokseni: "Ootko sä tanssinut ennen? Sä olet ihan sairaan hyvä!"

Tunnin jälkeen näin Anniinaa kera kahvin. Kahvilan keikkajuliste sanoi "lauantaina 26.4". Sano sitten siinä, että kumpana päivänä keikka on, kun perjantaihan se 26.4 oli. Extermpore -reissu Helsinkiin, turhaan tällä kertaa. Aina kannattaa yrittää. "Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä."

Pinaattilettuja ja fetajuustoa. Aurinko paistaa, mutta ei se kesä vielä ole. Vaahtokarkkikaakao toimii ja savulohipatonki. Äikän koe huomenna, ensimmäistäkään sivua en ole lukenut.
Maailman kielet sekoittaa mun pään.

perjantai 26. huhtikuuta 2013

ei kukaan huomaa, et kaikki on selvää...jos vain osaa katsoa

Jokin menee pieleen, se antaa minulle mahdollisuuden. Kävelen. Seikkailen ympäri Töölöä. Tennarit jalassa tallailen auringonpaisteessa. En halua lopettaa koskaan. Taloja, monia niin erilaisia, mutta kuitenkin niin samanlaisia. Tuttuja paikkoja tutuilla paikoilla, uusia paikkoja tuntemattomilla paikoilla. Osa niistä on korvattu jollain täysin muulla. Ajatukseni harhailevat ympäriinsä, aikaa ajatella kaikkea, aikaa haaveilla. Ei kiire minnekään. Meri-ilma valtaa keuhkoni. Tämä on ihanaa. Saan kulutettua kahdenkymmenen minuutin matkaan puolitoista tuntia. Sivukaduilla ei juuri ihmisiä näy. Voisin kävellä loputtomiin. Lopulta päädyn Narinkkatorille.

"Saisinko kysyä muutaman kysymyksen hedelmäsmoothieista?"

Tällä hetkellä saan mielikuvan smoothiesta kädessäni, kun istun auringossa. Ihailen kaikkea ikkunoiden läpi. Käyn kahvipaahtimossa pyörähtämässä nopeasti. Katson hintoja ja lähden äkkiä pois, ennen kuin myyjä ehtii sanoa mitään. Kävelen rautatieasemalle, seison kymmenen minuuttia tuijottamassa kenkiä kaupan ulkopuolella. Kun hyppään junaan ja saavun kotopuoleen, mietin miksi en jäänyt pidemmäksi aikaa.


Anna tuulen puhdistaa. Jokainen askel jatkaa omaa matkaa, kertoen hiljaisesti tarinaa. Päässä ei liiku mitään, kuolio, ajattelemattomuus. Se rauhoittaa.

torstai 25. huhtikuuta 2013

ja veit mut maailmaan muistojen

Maanantaina olin kävelyllä. Tiistaina kävin jogurttiostoksilla ja leivoin herkkukeksejä. Kuin mutakakkua keksimuodossa, mielenkiintoista sanon minä. Olen tutkinut savannah-kissojen rodunjalostusta. Oli keskiviikko, kävin juoksemassa, se teki hyvää. Onnistuin leikkelemään uuden paitani päin helvettiä. Pieni virhe leviää laajalle. Väsyneestä pääkopasta kärsii koko vaatekaappi. 

Pieni sneak peek
Mekkoni tuli tällä viikolla myös, upeutta kerrakseen. Tänään kävin Hetan kanssa kahvilla. Ollaan tunnettu 7 vuotta. Ala-asteella jokaikinen välitunti kiersimme jättimäistä puskaa ja juttelimme milloin mistäki aiheesta. Vuosia olemme kuitenkin olleet eri kouluissa, on ihanaa, että kontaktimme on pysynyt. Harmittavan usein käy niin, että ihmiset vain unohtuvat ja jäävät taakse, pois elämästä. Vaikka niin ei tahtoisikaan. Chai-latte maistui ja kirjaston levyhyllyt. Miten on mahdollista, että laitoin levyn soittimeen, viiden minuutin päästä en enää löydä kyseisen levyn kansia. Tiina taas onnistuu, ei mitään käsitystä, mihin sen jo ehdin heittää. Seppälässä oli kaikki "ota kolme, maksa kaksi". Ajatteletko samaa kuin minä? Kyllä, kolme pulloa Proffsia kahden hinnalla.


Peppi tässä ihan haastoi minut, joten tässä hieman kysymyksiä...Vastausten kera vieläpä!

Kirppareille vai ostoskeskukseen?
-Molemmat kelpaa, sopii eri tilanteisiin. Jos tiedän jonkun tietyn asian, minkä tarvitsen, suuntaan ostoskeskukseen. Ja kyllähän niissä muutenkin kiertelee ja shoppailee. Kirpparit on ihania, niille menen kiertelemään myöskin ja vähän arpapelillä katselemaan mitä löytyy. Löydöt on parhaita! Tuunaamalla kirppiskamasta saa vielä mageempaa.

Nukutko pimeässä vai jonkin valo päällä?
-Niin pimeässä, kuin mahdollista. Mutta ei valoisuuskaan este nukkumiselle yleensä ole.

Syötkö punaista lihaa? Jos syöt, voisitko ryhtyä kasvissyöjäksi?
-Syön, mutta se on jäänyt vähemmälle, vaikka en sitä ole juuri ajatellut. Sianlihasta en juurikaan pidä itseasiassa. Kanaa kuluu eniten lihasta. Voisin ryhtyä kasvissyöjäksi, mutta en ainakaan tällä hetkellä koe tarvetta siihen. Kasvisruoka on hyvää, mutta ei lihansyömisessäkään itselleni mitään ongelmaa ilmene. Aikalailla kaikki kelpaa. 
 

Rakkain- tai lempivaatteesi, jos on pakko sanoa yksi?
-Tämä on oikeasti vaikea. Ne vaihtelee kausittain. Rakkain vaatteeni on 69 eyes -huppari, jonka sain joululahjaksi 2007. Käytän sitä vieläkin, samaa hupparia, kuin nelosluokalla. Hihansuut ovat rikki ja rispaantuneet, mutta se ei haittaa. Yksi lempivaatekappaleista vaan on verkkosukkikset, en pystyisi elää ilman.

Paras paikka maailmassa?
-Hetket. Hetket tekee sen. Jollain tietyllä hetkellä tuntee olevansa siellä, missä tahtoo olla loppuelämänsä. Joskus se vaihtuu, tulee uusi hetki ja uusi paikka. Se on siellä, missä kaikki tuntuu oikealta...Ja Muumimaailma.

Mistä osasta pidät itsessäsi eniten?
-Päästäni. Kaikesta, mitä siellä tapahtuu.
Luetko paljon kirjoja?
-Tällä hetkellä tulee luettua vaan kaikki koulun pakolliset, mutta lukeminen on kyllä kivaa puuhaa. Joskus tulee sellaisia jaksoja, että lukee enemmänkin, mutta lähiaikoina se on kyllä jäänyt.
Koulussa oli raitapäivä.
Oletko saanut hyviä kavereita netin kautta?
-Aloin ihan miettimään, että useimmat kaverit, joiden kanssa suurimmaksi osaksi vain netissä kommunikoin, on sellaisia, jotka olen alunperin tavannut jossain muualla. Ei nyt hirveästi tule mieleen ihmisiä, joihin olisin ensin netin kautta tutustunut. Muutamia löytyy, tuttuja he oikeastaan vain ovat.

Mihin haluaisit matkustaa?
-Jo aikaisemmin mainitsemaani Muumimaailmaan. Sekä muihin maailmoihin, lähelle, kauas, joka puolelle. En tosiaan ole koskaan ollut lentokoneessa. Virossa ja Ruotsissa olen käynyt. Pisin matkani oli ollessani kahdeksan; yö laivalla-yö Tukholmassa-yö laivalla. Erityisesti kiinnostaa suuret kaupungit, en ole rantalomien perään. Los Angeles, Tokio, Lontoo, Pariisi. Meksikossa olisi siistiä päästä käymään.

Mikä soi nyt?
-Tehosekoitin, Tänä yönä sä kuulut mulle.


Paras muisto joltain keikalta jolla olet ollut?
-Mitä sopivin viimeiseksi ja piinaavimmaksi kysymykseksi. Enkö saa sanoa koko viime syksy kiertäen Sixtareita? Siinä on yhtä muistoa kerrakseen. Niitä reissuja, voi luoja! Tietty voisin sanoa, että 27.10.2012 Nosturilla. The 69 eyes, halloween keikka. Jonossa tapasin Heban. Koko syksy olisi ollut täysin eri ilman tätä salaattirasiaa...Ja kaikki edessä tuleva. Kaikki tarinat olisivat eri tavalla kirjoitettuja, tarinat eivät olisi niin kauniita ja onnistuneita. Henkinen avioliitto.
P.S. Kannattaa olla ruma.

tiistai 23. huhtikuuta 2013

all they want to do is rock

Istuin puisella penkillä ja katselin eteenpäin. Niin ysäri kahvila, baari, ravintola, kaikkea sitä. Kaiuttimista soi ysäripoppi, ikkunassa oli jäätelömainoksia. Paikka vaikutti niin mukavalta, jotenkin kotoisalta. Olisin tahtonut astua sisään, mutta paikka menisi kiinni viiden minuutin sisään. Loppupeleissä kävi toisin, paikka olisi ollut auki vielä tunninkin päästä.

"Tää alkaa näyttää samalta, kuin mun tietokoneen ruudulla."
Ananasperhe leirinuotiolla
Kiertelimme Heban kanssa etsien oikeaa paikkaa. Lopulta löysimme kotoisen nurkan. Valokeilat ja kaikki. Voisin sanoa kaiken olleen täydellistä, se oli nimittäin. Nukahdimme vesilintujen ääniin. Jotain mielenkiintoista tapahtui ja huomasimme olevamme juomassa kahvia ja syömässä toisten keksejä. Betoni oli mitä pehmoisin.

On aika heittää espressoshotit naamaan ja kömpiä ulos säkistä. Aurinko lähestyy koko ajan, lopulta se saavuttaa. Paras ja kaunein aamupala ikinä. Makoilua ja naaman polttamista.


Ihmiset, kevät on saapunut kaupunkiin!

Mukavaa palvelua, kallista kahvia ja hipin tarjoamia herkkuja. Kyllä, mainitsin jo, ettei mikään olisi voinut toimia paremmin. Tässä vaiheessa voisin mainita seikkailun sijoittuvan Hämeenlinnaan Verkatehtaalle, häppening nro.666: The 69 eyes Vanajasalissa.

"Ei vittu, kahvia!!!"
Hienosto wc. Minne kaikki aika vain valui? Missä vaiheessa pullonkerääjämummoista tulikin mummonkerääjäpulloja? Jännitys on niin kamalaa, mutta niin ihanaa.


Oli aika astua saliin. Sama soittolista soi tunnin aikana läpi ainakin kolmesti.

Meidät yritettiin tappaa ainakin kolmesti.
Sokaiskaa.
Hakatkaa.
Potkikaa.
Nautimme niistä kaikista.


Olen niin onnellinen, miten loistava keikka oli. Jokin oli muuttunut, tai oikeastaan mennyt vielä parempaan suuntaan. Show oli kaksinkertaistunut viime kerroista, se oli ihanaa huomata. Jätkillä menee nyt lujaa, boosti päällä ihan tosissaan. Wasting the dawn, niin pitkästä aikaa. Tähän kuului jotain parasta, Dressmann -kävely.

Ikinä ei voi hehkuttaa, miten hieno biisi I know what you did last summer onkaan. Ihan totta, tämä keikka oli mieletön! Yleisö aika lame osittain, mutta bändi ihan l-i-e-k-e-i-s-s-ä!

Keikan jälkeen oli shoppailun aika. Victims aren't we all.

´
Lyönti selkään ja kuulumisia. Pasi, Artsi ja myöhemmin myös Timo tulivat hengailemaan paitamyynnille.

"Täällähän näkyy tuttuja!"

Kuinka mukavaa kaikkea. Ja ananaspurkki.


On kivaa, että maailmassa on vielä loistavia ihmisiä jäljellä. Kiitos eräälle pariskunnalle, hehe, mitä luultavimmin tullaan näkemään tulevaisuudessa. Käytiin syömässä. First time in Hesburger together. Niin romanttista. Saimme tietää olevamme julkkiksia.

Istuimme autossa moottoritiellä, ulkona pimeää, keskiyö, Sixtarit soi. Ei helvetti, tämä on unelmaa.

Jäimme kyydistä Tampereella. Vuorokautta aiemmin luulin olevani sillä samalla hetkellä aivan jossain muualla. Ruutana Big City, Salkkarit ja rankkaa analyysiä. Kisut on ihania ja nukkuminen.

Mene!
Aloitimme erittäin loistavan projektin, josta seuraa informaatiota hetkenä minä hyvänsä.

Sää oli jälleen mitä kaunein, istuin nurmikolla ja ilmassa kaikui mahtava musiikki.

...Polttaa, asfaltti polttaa...
...It's maybe cold outside but in you the fire is burning...
...Elämä soi korvissa, tuoksuu tuulessa...
...When love and death embrace...

Olin katsomassa elämäni ensimmäisen kunnollisen jalkapallo-ottelun. Se oli oikeasti ihan mielenkiintoista. Samalla sain soiton etelämmästä eräästä toisesta kaupungista, mun kullat voitti kilpasarjojen SM-kultaa joukkuevoimistelussa. Ihan itketti, olen niin iloinen kaikkien puolesta.


"Onksul meikkipussi silmässä?"

Käytiin kahvilla vielä, sitten oli aika lähteä.

Junassa sain matkaseuraa. Eräs mies alkoi juttelemaan. Hänellä on ehkä maailman hienoin liikeidea, toivon todella, että se onnistuu ja uskon niin. Hänellä on loistava konsepti ja elämänasenne. Osittain todella paljon samanlaisia ajatuksia, kuin minulla. Hänellä on intohimoa rakastamaansa asiaa kohtaan. Hänen jäätyä pois aloin kelaamaan asioita ja tätä viikonloppua päässäni. Niin hienoa ollakseen totta.

"The world is not enough."

torstai 18. huhtikuuta 2013

mut tämä ei ole eka eikä vika kerta

Aamulla herätessäni ulkona paistoi aurinko. Niin täydellinen lenkkeilysää muuttui hetkessä, taivas taittui myrskyiseksi. Taas näitä iltoja, jotka vietän mielummin sisällä teekupponen kädessä.



Se on onnea, se että saat istua torstai-iltana ABC:lla. Silloin, kun pitäisi jo nukkua, mietitkin vielä suomen kielen mielenkiintoisimpia seikkoja. Ja juot paljon kahvia.

En enää muista, mille nauroin tänään koulussa. Nauroin kuitenkin paljon, tänään oli hyvä päivä. Koulumotivaatio laskee laskemistaan. En osaa olla aloillani, haluan muualle. Käytävät ovat kivoja paikkoja. Ystävät ovat liian ihania. Päivästä toiseen. Milloin matkustetaan kärryillä ympäri hevosenkenkää, milloin minua roikotetaan kaikista raajoista ja vedetään alas rappusia. Joskus saan arpia polviini, kun istun lattialla, joskus...Korjaan aina. Olgan laukku maistuu hyvälle kuitenkin. 44 päivää kesälomaan. Opettajat luulevat minusta liikaa. Usko pois, minulla ei ole silmiä selässä. Vaikka enhän sitä meinaa uskoa itsekään, täytyy niellä totuus.

Täällä valtaa johtaa viidakon kuningas. Suomenkieliset bändit jaksavat kiinnostaa minua juuri nyt, erittäin paljon. Keskityn sanoituksiin, etsin niistä merkityksiä, jotain omaa. Sanoitukset vaikuttavat minuun. Melodiat, tahdit, sykkivät syvälle itseeni. Taas se loputon tunne, loputtomuuden tunne. Tunne elämästä yksin, poissa mistä vaan. Ei tiettyä paikkaa, ei tietoa minne mennä, ei tietoa tulevasta. Vain hetki, jossa eletään. Sattuu asioita, hyviä ja painajaisia. Kaikki on kaiken arvoista.



Iron Fistini tulivat eilen. Ruff Rider on klassikko. Rakastan näitä. Tilasin Briteistä mekon päättäreihin kenkien kaveriksi. Hyvähän sitä on jotain päälleensäkin laittaa. Toivotaan, että koko natsaa ja mekko muutenkin.

Arkena on jees olla liian glamour.
Tänään sitten ruman sadepäivän kunniaksi päätin olla sisällä koko päivän. Iski kokkailufiilis. Eilisellä matikantunnilla iski päähäni yhdistelmästä tomaattikeitto+focaccia. Pakkohan se oli toteuttaa.





Tämä keitto. Oikeasti. Ihanaa! Ihan tajuttoman hyvää. Isken tänne vielä reseptin, odotelkaa rauhassa. Tässä nimittäin jotain niin helppoa valmistettavaa ja erittäin taivaallista vieläpä. Luulen, että tämä alkaa muodostua vakioksi bataattikeiton rinnalle. Se, jos mikä vaatii paljon.



Jälkkäriksi heitin tällaista vadelmarahkakeksisysteemi -trifleä. Aina hyvä, toimii.

The simafactory


Lopuksi suosittelen teitä vielä kuuntelemaan kaunista laulua. Tässä hyvä ystäväni Helmi. Tässä on tyttö, joka on tähti. Hänestä kuullaan vielä.

maanantai 15. huhtikuuta 2013

totuuden henki johda sinä meitä

Kaikkea ihanaa tapahtuu, kun vain tekee mitä haluaa, mistä todella tykkää, mitä rakastaa.
Kaikki on asenteesta kiinni.


Perjantaina hauskinta oli, kun junassa miehet tulivat tarjoamaan suolakurkkuja. Helsingin rautatieasemalla mies tuli pyytämään röökiä, samaan jätkään törmäsin myös lauantaina. Tämä on viikko on ollut yhtä jälleenkohtaamista täysin tuntemattomien ihmisten kanssa.


Nosturissa oli siis Lama. Vihdoin! Ensimmäistä kertaa elämässäni todistin kyseisen yhtyeen. Pakko, ainakin kerran elämästä. Lämppärit oli tosi jees, Lama räjäytti koko rakennuksen. Mikä show! Alkuosa keikasta sujui mukavasti eturivissä, mutta sitten tunsin kutsun riehumisen ja siirryin etäämmälle. Vieläkään en kyllä pidä paidattomien ihmisten hikisistä selistä. Oli hienoa! Yksinkertaisesti.

Syksyisessä ilmassa yöjunalla kotiin. Muutama tunti unta, kunnes sain soiton. Raahauduin suihkuun ja meikkasin bussissa.

Heban majaillessa Helsingissä kävimme kaupassa ja ananasteltiin. Rumaa ruokaa rakkaudella ja hyvää musiikkia. Naiset keittiössä ja kaikki onnistuu. Minusta käsite "kofeiiniton pikakahvi" on aika hauska.

Illemmalla olin vähän siellä sun täällä ja tuolla. Hoitelin vähän asioita ja pidin hauskaa.
Sain kivoja tuliaisia Italiasta.
Kolmen tunnin yöunien jälkeen heräilin lähteäkseni Kotkaan. Oli ihana nähdä Dodoja, tällä kertaa joukkuevoimistelun Etelä-Suomen aluekisojen merkeissä. Mun suosikit. Hauska päivä, snadi väsymys, puhelimella tilattuja virvokkeita. "Tervetuloa uudelleen."


Ensi kertaa näin molempien ohjelmat kisakuosissa. Oli puvut ja meikit, kisafiilis. Molempien ohjelmat on jotain niin tajuttoman mahtavaa. Suurta tunnetta, vielä suurempaa edessä!
Ysiseiskat sai hopeaa, Ysikasit viidennellä sijalla. Loistavaa tytöt, vielä viimeinen pinnistys mestiksissä! Haluan vain kertoa, kuinka loistava tyyppi Tiusis on. Kaiken lisäksi, sillä on himassa cappucino-kone. Heitin jalat sen syliin ja suunniteltiin kesäillallinen.


Illalla päästyäni kotiin olin kuolemanväsynyt, hyvät yöunet ja kunnon aamukahvi teki terää.

Tänään heräsin hieman flunssaisena, kurkku kipeänä. Koulussa olin ja liikkatunnilla kävelin ympäri Tikkurilaa muiden uidessa. Uimahallin kabinetissa pysähdyin hetkeksi ajattelemaan elämää, radiosta alkoi soimaan Moottoritie on kuuma. Se biisi on taas niitä asioita, mitä ei voi selittää. Se kuvaa niin paljon asioita itselleni, siinä biisissä voisi elää. Äh, en pysty selittämään. Mieleeni tuli kohtaus elokuvasta Pitkä kuuma kesä...



Tämä on tehnyt minuun niin suuren vaikutuksen. Joka kerta sydän alkaa hakkaamaan tuhatta ja sataa, kuin joku merkki. Se on merkki elämälle. Siinä on kaikki, tiivistettynä. En tiedä. Se on mysteeri.

Minut yritettiin herättää...
"Jeesus on paras kaverini ja tietysti raamattu."
Olen onnellinen, löysin punaisen leopardineuleeni. Se on ihana. Korostan vielä, miten kivaa on käydä ruokakaupassa. Sain vihdoin ostettua uuden shampoon ja hoitoaineen sekä hakaneuloja. Niitä ei ikinä ole tarpeeksi.

Autoin mummoa oikean kokoisen maustepurkin valinnassa. Pienessä pussissa ostettuna basilikan kilohinta on siinä about 140 euron tienoilla, isossa kanisterissa 30 euroa. Parhautta, ostin paljon kahvia ja teetä.

Kotiintulomatkalla kaaduin liukkaassa alamäessä. Housut kastui ja polvi aukesi. Nyt siinä on hiekkaa, mutta se ei haittaa.
Ananas olisi ollut alennuksesta, mutta se jäi hyllyyn.

...Toistaiseksi.

torstai 11. huhtikuuta 2013

can you see that fire burning deep inside?

Elämän pieniä iloja. Koulun aulasta löytyi tänään kärry, suuri laatta pyörien päällä. Istuttiin Olgan kanssa kyytiin ja leikittiin vuoristorataa. Saatiin kyyti hevosenkengän ympäri ja takaisin aulaan...Vaksi jo kaipaili siellä kärryään. Kaikkien ilmeet jaksoivat naurattaa. Se oli kivaa, istutuimme kyydissä vain ja huusimme, koska voimme tehdä niin. Voimme tehdä niin ja se oli parasta. Vaadin kärrykyydin jokaiselle päivälle.
 Pienen lapsen iloa. 


Minusta olisi ihanaa, jos saisin kisun tuomaan ostokseni kotiin. Kuvitelkaa kissa ajamassa autoa, se kun pimpottaisi ovikelloa ja kantaisi kauppakassin peremmällä.

Tiistaina suuntasin koulusta Helsinkiin ja käytiin Willun kanssa syömässä ilmaista jätskiä. Ben & Jerry's Free Cone Day oli jees, mutta kuka hullu muka jonottaa jäätelä? Me.

Round one
Round two
Ensimmäisenä testattu peanut buttercup -maku kiri aika hyvin yhdeksi suosikikseni. Niin täydellistä, kuin mikään voi olla.
Maistoin myös jotain vadelman makuista, jossa oli suklaabrownie -paloja, mutta aikasempi peittosi sen ihan 6-0.
Tämän kesän ensimmäiset jäätelöt ulkona.

Elämäni paras päivä. Pääsin Kampissa tapaamaan suuren muoti-idolini ja esikuvani. Nyt voin kuolla onnellisena. Mikään ei voita tätä tunnetta.

Tänään aloitin aamuni leipomalla donitsimuffinsseja. Vein niitä kaverille kouluun synttäreiden kunniaksi. Rakastan ilahduttaa ihmisiä. Ne aidot hymyt kasvoilla, jotka pienet ja isommatkin teot ja sanat aiheuttavat. Leipominen aamulla on ihanaa. Leipominen milloin vain on ihanaa.


Tänään oli myös viimeinen työpäiväni puhelinmyyjänä. Ainakin toistaiseksi. About kolme ja puoli kuukautta tässä tuli työskenneltyä.

Mielenkiintoisia ihmisiä tänään tuli vastaan kyllä ihan urakalla. Ihan säikähdin, kun olin eräälle 70v mummolle selittänyt, kuinka meiltä saa tukkuhintaan lehtiä. Hän vastaa, että hänen ei tarvitse tilata nyt lääkkeitä, että hän leikkelee kotona vaan muutamia ystäviä päivittän. Että hommat ihan loppusuoralla. Siinä vaiheessa alkoi tämäkin tyttö vähän hiljaiseksi mennä. "Aivan, no ei sitten muuta, kuin oikein hyvää illanjatkoa. Kiitos hei!"
Joko itselläni meni jotain ohi, mummo oli hieman höperöitynyt, tai sitten puhuin aidon mummelimurhaajan kanssa.

Oli kiva päättää päivä viimeiseen onnistuneeseen soittoon. Asiakas sai juuri sitä, mitä tahtoikin. Win-win -tilanne. Kaikki voittaa, kaikki on tyytyväisiä ja kaikilla hyvä mieli.

Mitä pitäisi tehdä, jos pääsee koulusta puoli kahdeltatoista? Huomenna tulee näin tapahtumaan ja minulla on paljon aikaa iltaan asti, ennen kuin lähden tsiigailemaan Lamaa Nosturille. "Mä en haluu olla yksin." Tylsistyn kotonani niin helposti. Tulisko joku katsomaan meille Pitkän kuuman kesän?

"No että häh vaan vittu itelles."

// Mikä minua vaivaa? Suuri onnellisuuskohtaus. Tuntuu, kuin sydän pakahtuu. Rakastan tätä tunnetta. Musiikki sen saa aikaan. Ja muistot. Kaikki johtaa kaikkeen, pieniä palasia, ei sittenkään. Suuria palasia. Monta kertaa samoista asioista puhun, mutta se ei haittaa...Koska se kaikki on totta. Kylmiä väreitä, oksettaa. En vain voi käsittää itsekään.

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

tukka tuulessa hulmuten

Olen aina omannut todella_ohuet hiukset. Syntyessäni mustat, jälkeenpäin keskiruskeat. Jo ihan pienenä tahdoin värjätä hiuksiani johtuen varmaankin siitä, että äidilläni on aina ollut punaiset. Ollessani kuusivuotias värjättiin hiukseni punaiseksi, kevytvärillä kylläkin.

Myöhemmin tuli punaista aina silloin tällöin, joskus omasin blondin otsaruikaleen ja pari liilaakin raitaa. Jep, samanaikaisesti. Ruskeat hiukset, blondi otsaruikale ja sivulla kaksi liilaa raitaa. YES PLEASE.

Lokakuu 2010
2008 keväällä tapahtui tapaus musta otsatukka ja muuten punainen pää. Loppukesällä 2008 värjäsin ensimmäistä kertaa mustat hiukset. Ja siitä lähtien tässä ollaankin pysytty.

Harmittaa, kun en löytänyt mistään kuvia ennen mustaa aikakauttani.
Huhtikuu 2013
Totta puhuen, olen jo piiiiitään kaivannut punaista takaisin pääkarvoitukseeni. Nyt siihen annettin loistava tilaisuus, kun siilistä kului musta väri pois. Tästä tykkään. Kiva kokeilla välillä vähän jotain uutta. Väriä elämään!...Tai jotain.

Kesäkuu 2012
Aina olen kuitenkin unelmoinut täydellisen punaisesta pehkosta. Tällä hetkellä menossa ikuinen hiustenkasvatusprojekti ja miljoona kertaa blondaaminen ei ainakaan edesauttaisi asiaa. Ehkä vielä jonain päivänä. Pitkät hiukset olisivat tosiaan unelma, mutta omani ei meinaa kasvaa millään. Päin vastoin, hiukseni lyhenee. :D


En käytä mitään erikoisimpia tököttejä hiuksiini. Shampoo, hoitoaine ja lakka on ne mitä käytän eniten. Viimeisin näistä on se tärkein. Omistan myös hiuspuuterin, jota en oikein tykkää käyttää. Tuntuu, että se vain tekee lisää rastoja hiuksiin edellisten lisäksi. Muutenkin likaisen tuntuiseksi.

Kun sinulla on Proffs, sinulla on kaikki mitä tarvitset.
Joku joskus pyysi postausta siitä, miten laitan hiukseni aamuisin. Yksinkertaisesti se on kamman ja lakan yhteistyötä. Välillä vähän paremmalla tuloksella, joskus taas hiukka huonommalla. Täytyy katsoa, jos saisin videota aikaan, jos se kerta kiinnostaa.

Olisi pitänyt saada kuva, kun tässä pari päivää sitten koulussa vuorotellen frendit aukoivat hiuksiani monen välitunnin ajan. Oli pikkaisen kertynyt rastaa tosiaan...Ihan vahingossa. En mä mitään ole tehnyt. Kirjaimellisesti.

Kesäkuu 2011
Kampaajallahan olen viimeksi käynyt muistaakseni about kolme vuotta sitten. Leikkaan ja värjään aina hiukseni itse. En todellakaan halua maksaa siitä, että joku pilaa hiukseni, kun voin tehdä sen itse täysin ilmaiseksi. Ikinä en ole poistunut kampaajalta tyytyväisenä, joten hoidan asiani mielelläni itse. Ainakin siihen asti, kun vastaan astelee varmasti osaava ja ymmärtävä ammattilainen.

Monille hiukset ovat se tärkein ja pyhin asia koko ihmisessä. Niitä suojellaan ja varjellaan, kuin omaa lasta. Onhan hiuksissa jotain taikaa.

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

odota hetki, anna itsellesi hymy


Kahvi pelastaa, aina. A-luokan purtavaa ja C-luokan naisia. Ja lentoasema.
Löysin mun uuden poikaystävän
Lasken päiviä kesälomaan. Ainiin, alkavalla viikolla ovat viimeiset työpäiväni puhelinmyyjänä. Ei vaan enää jaksa, ei kykene, ei pysty. Niin paljon muutakin, mitä tahdon tehdä. Vuorokaudessani on liian vähän tunteja. Olihan se kivaa aluksi ja aina välillä. En yhtään vähättele kyseistä duunia. Loppukevät niin täynnä, että jotain täytyy karsia oman jaksamisenkin kannalta. Auringonsäteet paistavat ikkunanläpi, en pysty enää olla sisällä. Litra kahvia vuorokaudessa on ok.

Paras juttu viikolla oli ehkä "Olga ja vitun ystävät".


Taas päästään aiheeseen "hyvä ruoka". Lauantaina shoppailureissulla ja syömässä Virgin Oilissa. Mutta kun niiiiin hyvää juustopizzaa. Täydellinen pohja, neljää juustoa ja basilikaa. Karpalomehussa ei kyllä ollut kehumista. Harvoin jätän sen kesken.


Nyt kesä saa saapua, kun minulla on festarimekko. Vähän korjailua, niin avot!
(p.s. Huomatkaa hienot valotussysteemit, jotka heijastuvat vitriinin ovesta.)



Hiusprojektia olisi myös luvassa, kunhan saan auottua pehkooni kertyneet rastat selviksi. Vähän voisin leikellä ja värjäillä, roiskia punaista johonkin. Elintarvikkeita, eyeliner ja punaista huuliin.

Ehkä leivoin myös tosi hyvää Snickers piirakkaa ja katsoin elokuvia.

Tuuri: Guns 'n' Roses -paita, Mötley Crue -huppari ja kisusukat
Sunnuntaina on aina fiksua lähteä ihmisten ilmoille levittämään itsestään varsin retardia kuvaa.


Prisma on paras. Ja aura-patonki. Ja jätski.
Yleensäkin ruokakaupoissa kiertely on parasta.
Miksi markkinoilla ei ole kirsikkamehua?

Pohdin elämän tarkoitusta.
Huumori on ihan mielenkiintoinen käsite. Ainakin jos liikkuu Tuurin ja minun kanssa samoissa paikoissa. Kaikkea en edes viitsi kertoa.
 Onko se sunnuntai, vai mikä meitä vaivaa? Mäkkärissä tuli vastaan itse Darth Vader ja vertailimme pikkurilliemme kynsien kokoja. Nauroimme toisillemme ja muut nauroivat meille.

Saimme todistaa myöskin paskahousun paluun.
"Mäkkipornoo"
"Hei, linja-autossa on tunnelmaa
kun kaikki istuu ja murjottaa."

...Ainakin silloin, kun ulkona näyttää helmikuulta huhtikuussa ja bussin ikkuna vuotaa päälle vettä.
Tuuri juoksi viime hetkellä väärään bussiin yhden pysäkinvälin ajaksi. Oli tärkeää asiaa irokeesin pystyttämisestä. Parasta oli, kun bussikuski ei olisi halunnut päästää raukkaa ulos. Nauroin niin paljon, että en tiedä, miten sitä voisi kuvailla.

Vieressä istui ystävä, joka tosissaan kysyi, mitä olen vetänyt.